Vuoden 2020 parhaat vinkkaukset

Mitkä olivat vuoden 2020 parhaat palat Kirjavinkeissä? Täältä löydät Kirjavinkkien henkilökunnan valinnat. Jokainen on listannut mielestään viisi parasta vinkkausta.

Katso myös vuoden 2008 parhaat, vuoden 2009 parhaat, vuoden 2010 parhaat, vuoden 2011 parhaat, vuoden 2012 parhaat, vuoden 2013 parhaat, vuoden 2014 parhaat, vuoden 2015 parhaat, vuoden 2016 parhaat, vuoden 2017 parhaat, vuoden 2018 parhaat ja vuoden 2019 parhaat.

Hannu

  • David Foster Wallace: Päättymätön riemu – Joka suuntaan kimpoileva
    tiiliskiviromaani, jonka ajatukset ja teemat jäävät häiritsemään
    mieltä pitkäksi aikaa. Vuoden kirja.
  • Piia Leino: Yliaika –Tulevaisuudessa kestävyysvaje hoidetaan niin, ettei enää ole yli 75-vuotiaita kansalaisia. Terävää spekulatiivista fiktiota. Vuoden kotimainen romaani.
  • Tommi Liimatta: Rollo – Syväsukellus Liimatan Rovaniemen-vuosiin ja Absoluuttisen Nollapisteen alkutaipaleeseen. Vuoden elämäkerta.
  • Margaret Atwood: Orjattaresi – Pelottavan uskottava ja uskomattoman pelottava dystopiaromaani uskonnolliseen diktatuuriin luisuneesta Yhdysvalloista. Vuoden klassikko.
  • Timo Parvela: Varokaa lapsia! – Alkoihan se Ella ja kaverit -huuma meilläkin, ja miksipä ei olisi alkanut? Parvela hauskuuttaa niin lapsia kuin aikuisiakin. Vuoden iltasatusarja.

Mikko

  • Anni Kytömäki: Margarita – Vuoden paras romaani. Kerrankin Finlandia-palkinto meni ihan kiistatta oikeaan osoitteeseen. Aivan huikea teos, joka yhdistelee ihmiskohtaloita ja luonnon kohtelua voimakkaaksi, tunteita herättäväksi kokonaisuudeksi. Kytömäki on ollut jokaisella romaanillaan erinomainen.
  • Kersti Juva: Löytöretki suomeen – Mikä upea kirja! Tämän luettuaan arvostaa sekä kääntäjien työtä että suomen kieltä aikaisempaa enemmän. Kaikkien, jotka tuhahtelevat suomeksi käännetylle kirjallisuudelle ja äidinkieltään paheksuvat, kannattaisi lukea ja oivaltaa suomen kielen piirteet, joista englanninkieliset voivat vain olla kateellisia. (Tämä inspiroi lukemistakin, muun muassa lukemaan Dorothy Sayersin oivalliset dekkarit.)
  • Evie Wyld: Me olemme susia – Raju kirja siitä, millaista väkivaltaa, omistamisenhalua ja rajoittamista miehet naisiin kohdistavat. Ei jää pelkäksi pamfletiksi, vaan on myös kerrassaan erinomainen romaani.
  • Elisa Aaltola: Häpeä ja rakkaus – Näin ilmastokriisin keskellä häpeä, syyllisyys ja luontosuhde ovat vaikeita asioita, joita pureskelemaan voi tarvita ammattiapua. Eläin- ja ympäristöfilosofiaan erikoistunut Aaltola auttaa! Tässä kirjassa oli paljon viisasta ja hyvää ja ajattelemisen arvoista. Myös Riikka Kaihovaaran Villi ihminen ja muita luontokappaleita toimi.
  • Jenny Jägerfeld: Comedy Queen – Vaatimattomalta näyttävä nuortenkirja tarjosi vuoden vauhdikkaimman tunnevuoristoradan. Tämän parissa sai itkeä ja nauraa. Mieleen jäi, miten lohduttoman surulliseksi tämä tyttäreni jätti. Vuoden liikuttavin kirja.

Jukka

  • Jenny Rostain: Jääkylmä – Tommi Kovanen vammautui jääkiekkomatsissa: aivovamma – eikä paluuta normaaliin arkeen enää koskaan. Kirja on toinen Tommin elämästä, perheen menettämisestä, jokapäiväisistä vaikeuksista; Kuolemanlaaksolle tarpeellinen, selventävä jatko.
  • Tuula Ranta: Totuus on vaihtuva maisema – En harrasta dekkareita, tässä tapauksessa (kontaktituttu tekijä) nielin. Kielestä tykkäsin ja miljöö kiinnosti; vissiin juonikin kelpaa oikeille alanharrastajille.
  • Mailis Janatuinen: Katso minuun pienehen : Lapsuusmuistoja 50-luvulta – Nostalginen tarina koulutytön elämästä Savon salomailla. Herkkiä ilon ja murheen päiviä Koivulan talon kotipiirissä. Miten piskuinen lähtökohta pitkin maailmaa liikkuneelle englannin ja teologian maisterille, lähetystyöntekijälle!
  • Eero Alén: Linkolan soutajan päiväkirja – Aina vaan palaan tähän ’tylsyyteen’, varsinkin silloin kun oma elämä tuntuu yksitoikkoiselta, siis muutaman kerran vuodessa. Kummasti huojentuu oma elämä, kun Eero pitkiä päiviä soutaa. Punnerra Eero, punnerra armottoman Linkolan ikeen alla!
  • Cecilia Samartin: Naiset valkoisissa – Kansikuvankin vuoksi tämä! Ettäs tuo mieleen Kuuban käynnin muistot – kansikuvan mukaan ei muutoksia sitten -80-luvun: sama rappeutunut kauneus ja kauheus. Ollaan Havannassa. Mielipiteitä ei saa olla, mielenosoitukset on osoitettava vihjaillen, vaikkapa valkoisiin pukeutuen.

Titta

  • Are Nikkinen: Haukivuoren Houdini: Aimo Leikkaan elämä ja kuolema – Vuoden yllättäjä. Koskettava ja mukaansatempaava elämäkerta ei kerro vain yhden sirkustaiteilijan elämästä, vaan on myös näkökulma erään aikakauden loppuun suomalaisella viihdekentällä.
  • Dorian Lynskey: The Ministry of Truth: A Biography of George Orwell’s 1984 – Kertomus siitä kuinka historia vaikuttaa fiktioon ja sen jälkeen fiktio historiaan. Harva kirja on vaikuttanut kulttuuriimme yhtä voimakkaasti kuin 1984 ja Lynskey kertoo paitsi miksi, niin myös miten 1984 on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan.
  • Nicholas Shaxon: Finanssikirous : Miten kansainväliset rahoitusmarkkinat tekevät meistä kaikista köyhempiä – Shaxon kertoo kuinka uusliberalismin ja rahoitusmarkkinoiden nousu ei ole vaikuttanut pelkästään talouteen vaan myös arvoihimme ja koko kulttuuriimme. Loputon kilpailukyvyn parantaminen ei johda kuitenkaan kasvavaan vaurauteen vaan päin vastoin, kilpailun vähenemiseen ja vaurauden keskittymiseen.
  • Sonny Liew: The Art of Charlie Chan Hock Chye – Sonny Liewin teos ei ole paras koskaan lukemani sarjakuva, mutta se on kunnianhimoisin. Lukuisia kerronnallisia keinoja ja visuaalisia tyylejä yhdistelevä sarjakuva kertoo Singaporen poliittisesta historiasta tavalla, joka osoittaa tekijältä harvinaista kypsyyttä ja osoittaa myös, miten ilmaisuvoimainen taidemuoto sarjakuva voi olla.
  • Maria Pettersson: Historian jännät naiset: Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja – Epätavallisista elämäntarinoista kiinnostuneille tämä kirja on oikea aarrearkku. Pettersson ei ole tyytynyt kirjassaan ilmeisiin ratkaisuihin; kirjaan valitut henkilöt ovat useimmille varmasti ennestään tuntemattomia, mutta siitä huolimatta he ovat henkilöitä, joista kaikkien kannattaisi tietää. Kirja pistääkin kysymään, miten ihmeessä en ole kuullut näistä naisista aikaisemmin?

Paula

  • Katherine Applegate: The One and Only Ivan – Katkeransuloinen tarina vankeudessa elävästä gorillasta Ivanista, hänen ystävistään ja siitä kuinka Ivan pääsi kaltereiden toiselle puolelle.
  • Peter Swanson: Rules for Perfect Murders – Moderni dekkari, joka on saanut innoituksensa maailman kuuluisimmista kirjallisista murhista. Yllättävä hamaan loppuun saakka.
  • Jaqueline Kelly: Luonnonlapsi Calpurnia Tate – Innoittava tarina nuoresta Calpurniasta, joka on suurperheen ainoa tytär. Utelias luonne herättää jopa eläköityneen isoisän mielenkiinnon ja pian kaksikko karkaa keittiöstä tutkimaan luontoa.
  • Debbie Tung: Book Love – Sarjakuva kirjoista, lukijoista, kirjoista, kirjastoista, kirjoista, kirjakaupoista sekä maailman parhaista lukunurkista.
  • Rick Edwards ja Michael Brooks: Hollywood Wants to Kill You – Viihdytä itseäsi maailman tuhoutumisella tai sen mahdollisuuksilla – aivan kuin elokuvissa. Hollywood Wants to Kill You on tiedepopcornia aivoille tai valmistelua tulevaisuuteen, et koskaan katso Netflixiä samalla lailla.

Juha

  • Stan Lee, Moebius ja lukuisia muita: Silver Surfer : Sielunmessu – Vuoden suhteellisen vaisusta sarjakuvatarjonnasta erottui Silver Surfer : Sielunmessu hyvin edukseen. Omaperäinen ja erikoinen ovat adjektiiveja, joita harvoin yhdistää amerikkalaisiin supersankarisarjakuviin.
  • Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja : Syvässä päässä – Muutaman hieman heikomman Neropatti-kirjan osan jälkeen Syvässä päässä palasi keskittyneeseen tarinaan, joka teki siitä varsin hauskaa luettavaa.
  • Jean Giraud, Jean-Michel Charlier: Blueberry – Liken julkaisemat Blueberry-sarjakuvat voivat olla vanhoja, mutta niissä on vetovoima hyvin tallella.
  • Marko Hautala: Pimeän arkkitehti – Marko Hautala osoitti jälleen kerran, että kauhua voi sijoittaa arkielämän keskelle. Suomen Stephen King-mainosteksti on oikeutettu.
  • Pirkko Koskimies ja Maija Lindgren: Pupu Tupunan iltasatuja 1 – Sydäntä lämmittävät sadut, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle.