Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ei kaikki ollutkaan niin hyvin kuin Tommi Kovanen, s. 1975, antoi ymmärtää tuttuja tavatessaan, haastatteluja antaessaan.
“Kyyneleet, jotka valuivat sisään t-paitani kauluksesta, eivät tahtoneet loppua. Itkin ymmärtämättä oikeastaan, mitä oli tapahtunut.”
Tommi seisoo kaupan vartiokopissa, poliisit ovat tulossa. Hän on varastanut pähkinöitä, lihapasteijan ja pussillisen riisipiirakoita. Mies on matkalla tv-haastatteluun, jossa hän kertoo että kaikki on suht hyvin. Haastattelu löytyy Yle Areenasta.
Valhetta, kertoo kirja!
Elämä on kaikkea muuta kuin hallinnassa. Aivovamma kuljettaa miestä, Tommi ajaa pois luotaan kirjailijapuolisonsa Jennyn, ostaa auton, ostaa veneen, jättää laskut maksamatta, yrittää sentään käydä lapsensa luona Mikkelissä, missä ensimmäinen puoliso asuu. Suku saa väärää tietoa jaksamisesta, asioiden hoitamisesta, kunnes nyt jo asunnoton mies saa avun siskoltaan ja poisajamaltaan puolisolta. Tommi pääsee mielisairaalan kautta edunvalvontaan ja omaan kotiin.
“Tässä kodissa isi lupaa asua pitkään”, sanoin ja puristin lapsen takaisin syliini.
Palaset ovat taas jouluaattona, Mikkelissä vierailun aikoihin, koossa, elämä mallillaan – toistaiseksi.
Tommi Kovasen tarina on koskettava, liikuttava ja – inhottava! Jääkiekkoväkivallan aiheuttama jatkojuttu siitä, miten loppuelämä on tuhoutunut tarpeettomaan taklaukseen kaukalossa.
Aiemmin ilmestynyt Jenny Rostainin Kuolemanlaakso kertoo vammaiselämän alkuajoista, tämä uusin, Jääkylmä, Tommin nykypäivistä.
Inhottavan tästä tarinasta tekee se, että taas syytön henkilö saa kärsiä toisen porsastelusta ja ettei minkäänlaista todellista ryhtiliikettä ole kiekkopiireissä tapahtunut väkivallan lopettamiseksi. Vaikka puhetta on pidetty ja kirjoja kirjoitettu. Väkivalta ohitetaan, vain ‘pikkupusuista’ vähätellen puhutaan.
Kirjan lopussa on monia nimettömiä haastatteluja asian tiimoilta. Yhdeltä nimettömältä urheilutoimittajaltakin, urheilutoimittajan nimettömyys ihmetyttää: eikö tosiaankaan uskalla puuttua oikeasti asiaan?Naismaajoukkueen päävalmentaja Pasi Mustonen sen sijaan puhuu omalla nimellään ja kertoo tuntevansa parikymmentä aivovamman jääkiekossa saanutta pelaajaa:
“Tuo vamma vie ihmisen syvälle, kipuihin ja yksinäisyyteen – et pysty olemaan kuin pimeässä, et seurustelemaan, vaan piiloudut ja olet yksin. Se on karmaisevaa.”
“On korkea aika reagoida heti ennen kuin jääkiekko syö itsensä elävältä ja vie monelta ihmiseltä terveyden sekä mahdollisuuden täysipainoiseen elämään.”