Vuoden 2016 parhaat vinkkaukset

Mitkä olivat vuoden 2016 parhaat palat Kirjavinkeissä? Täältä löydät Kirjavinkkien henkilökunnan valinnat. Jokainen on listannut mielestään viisi parasta vinkkausta.

Katso myös vuoden 2008 parhaatvuoden 2009 parhaatvuoden 2010 parhaatvuoden 2011 parhaatvuoden 2012 parhaatvuoden 2013 parhaatvuoden 2014 parhaat ja vuoden 2015 parhaat.

Hannu

  • Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista – Upeasti hengittävä fiktiivinen päiväkirja Helsingin ja Suomen rakentamisesta. Täydellinen yllättäjä, loistava keskustelunherättäjä, monivuotisen lukupiiriharrastuksen kirkkaimpia löytöjä. Vuoden kirja.
  • Jouko Turkka: Aiheita – Vimmainen ja anteeksipyytelemätön klassikko, jossa pyrkimys elämän aidon luonteen paljastamiseksi kirjallisuuden tai draaman avulla purkautuu yhä raivokkaammilla tavoilla. Vuoden sytyttäjä.
  • Friedrich Dürrenmatt: Oikeus – Persoonallinen rikosromaani, jossa koko genre kyseenalaistetaan asettamalla lähtökohta uusiksi. Entä jos varmasti murhaajaksi tiedetty ei olisikaan murhaaja? Vuoden dekkari.
  • Håkan Johansson: Kunnon leipää – Kiitos Johanssonin mainion leipäkirjan meikäläinen löysi sisältään pikku paakarin, kotikeittiöni sai tehokkaan yleiskoneen ja lähimmäiseni useasti vatsansa täydeltä toinen toistaan herkullisempien kokeilujen tuloksia. Vuoden ruokakirja.
  • Laura Ruohonen: Allakka Pullakka / Yökyöpelit – Hysteerisen hauska lorukirja, jonka parhaat palat elävät myös mahtavana lastenlevynä sekä näyttämöllä. Kestää kovaakin kulutusta! Vuoden, ehkä jopa kahden, lastenkirja.

Juha

  • Andrzej Sapkowski: Järven neito – Hiljalleen minusta alkaa tuntua rikkinäiseltä levyltä, koska nostan joka vuosi Sapkowskin teoksia vuoden parhaimpien lukukokemusten joukkoon. Silti jokakesäinen Noituri on aina jäänyt mieleen vahvana teoksena. Kypsää aikuistenfantasiaa, jollaista lukisin paljon enemmänkin suomeksi.
  • Brian K Vaughan: Saga : kolmas kirja – Saga on sarjakuvana varsin vetovoimainen. Surrealistinen avaruusseikkailu, joka keskittyy hahmoihin. Fiona Staplesin kuvitus on kuin taidetta. Neljäskin kokoelma on ilmestynyt vuoden aikana.
  • Gene Wolfe: Autarkin linnoitus – Autarkin linnoitus viimeisteli Uuden auringon kirja -sarjan.Kokonaisuutena yli 30 vuotta vanha fantasia- ja scifikirjasarja on kestänyt aikaa hämmästyttävän hyvin ja sillä on edelleen oikeutettu sija fantasiateoksien joukossa, jotka fanin tulisi lukea.
  • Charles M. Schulz: Tenavat : Parhaat sarjat 1960-1969 – Tenavat ovat strippisarjakuvien aatelia. 60-luvun tenavia monet pitävät sarjan kultaisena kautena ja niiden taika on säilynyt yhä samana.

Mikko

  • Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista – Luin viime jouluna Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla ja tuumin, että naisnäkökulmakin voisi olla kiinnostava. Niinpä päädyin lukemaan Joenpellon Lohja-sarjan, joka alkaa tästä kirjasta. Hieno kuvaus 1920-luvun Suomesta pienen kaupungin näkökulmasta, suosittelen lämpimästi kaikille Suomen historiasta kiinnostuneille.
  • Guy Gavriel Kay: Children of Earth and Sky – En voi kuin ihmetellä, kuinka Guy Gavriel Kay kirjoittaa näin hienoja kirjoja kerta toisensa jälkeen. Kay on mestarillinen tarinankertoja. Puolihistorialliset romaanit perustuvat todelliseen historiaan, mutta laajentavat siitä sitten ja kertovat samalla jotain syvällistä ihmisistä. Suuria kuvioita ja pieniä ihmiskohtaloita.
  • Robert Galbraith: Käen kutsu – J. K. Rowlingin taiteilijanimellä kirjoittama dekkarisarja on erinomainen. Tutkittavat rikostapaukset ovat kiinnostavia, mutta todella kiinnostavan sarjasta tekee päähenkilökaksikon välinen kirjasta toiseen kehittyvä henkilökemia. Nämä kannattaa ehdottomasti lukea järjestyksessä.
  • Charles C. Mann: 1491 – Amerikka ennen Kolumbusta – Hyvä tietokirja avaa silmiä ja tarjoaa uusia näköaloja. Tämä kirja mullisti käsitykseni siitä, millaista elämä Amerikassa oli ennen eurooppalaisten saapumista. Mann on lisäksi osannut käsitellä hienosti erimielisiä teorioita: kiistanalaiset teoriat esitellään sellaisina ja asioista tarjotaan useita näkemyksiä.
  • Juha T. Hakala: Kohtuuden kirja – Näkökulmia ääriyhteiskuntaan – Kas tässäpä kirja, joka monien hötkyilijöiden kannattaisi lukea. Voisikohan elämästä selvitä vähän pienemmällä kiireellä ja vähän kohtuullisemmin? Hakala on viisas mies, jolla on jälleen kerran hyödyllistä sanottavaa.

Heidi V.

  • Juuli Niemi: Et kävele yksin – Hienovarainen ja karu kuvaus suomalaistytön ja albaanipojan rakkaudesta sekä nuoruusvuodesta, jonka jälkeen kaikki on toisin ja aikuisuus taas askelen lähempänä. Yhdeksäsluokkalaiset Ada ja Egzon oppivat tuntemaan ensirakkauden ihanuuden mutta myös sen aiheuttaman kivun. Kauniilla kielellä kirjoitettu  nuortenromaani sopii luettavaksi kaikille.
  • Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet – Tärkeä ja ajankohtainen episodiromaani, joka näyttää, miten lyhyt on ihmiset muisti ja miten historia toistaa itseään, sekä viestittää, mihin tämänhetkinen kehitys saattaa johtaa.
  • Linn Ullmann: Rauhattomat – Runollinen teos limittää yhteen lapsuuden kuuluisien vanhempien varjossa sekä nykypäivän keski-ikäisenä perheenäitinä. Romaani on pyrkimys ymmärtää omia vanhempia mutta erityisesti isää, vanhuutta ja vanhenemista sekä suruprosessia.
  • Jens Andersen: Astrid Lindgren : Tämä päivä, yksi elämä  – Uutuuselämäkerta käy läpi Lindgrenin elämäntapahtumat, kirjojen taustat ja toiminnan niin politiikassa kuin lehtimaailmassakin. Kirjoittaja on käyttänyt materiaalina Lindgrenin päiväkirjoja ja kirjeenvaihtoa ja kirjan sivuilta nousee kuva sympaattisesta, älykkäästä ja vahvatahtoisesta edelläkävijästä, joka piti aina lasten puolta.
  • Mari Kujanpää: Emman salainen toive – Rohkea lastenromaani, joka kertoo huumeäidin lapsen perspektiivistä ja selviytymiskeinoista. Emma muuttaa asumaan isovanhempien luo, sillä äiti ei kykene huolehtimaan hänestä. Alkaa sopeutusmisprosessi, jota helpottaa naapuriin muuttanut Harmasten perhe. Emma saa osan lapsuuttaan takaisin ja myös ystävän. Hyvä kirja luettavaksi ja keskusteltavaksi esimerkiksi lasten lukupiirissä.

Paula

  • Julie Hodgson: Jodie and the Library card – Kirjastokorttia pitää käyttää vastuullisesti, etenkin kun sillä matkustaa ajassa.
  • Patrick Ness: A monster calls – Fantastinen tarina toivosta, epätoivosta ja totuudesta.
  • Ryan Gattis: Vihan kadut – Enimmäkseen ihmiskohtaloita, paljon väkivaltaa ja vähän muuta.
  • Rainbow Rowell: Eleanor & Park – Nuoruus on hämmentävää ja rakkaus hämmentävämpää.
  • Paul Dini: Dark night: A true Batman story – Batman ei ehdi joka paikkaan, ei esimerkiksi todellisuuteen.

Hikkaj

  • Lari Kotilainen: Kielen elämä – Suomen kieli eilisestä huomiseen – Miellyttävän rento ote kirjoittavalla dosentilla: saa yleensä kuivasti käsitellystä aiheesta aikaiseksi mukaansa nyhtäisevän teoksen – käydään läpi koko suomen kielen historia porukkapelillä.
  • Antti Eskola: Vanhuus – helpottava, huolestuttava, kiinnostava – Tohtori Antin seurassa ei pitkästy lukijan päästessä analysoimaan elämää monelta kantilta. Sanoisiko että viisas mies pehmenee ihmiseksi. Itsekin Eskola ilmoittaa että tuskin istuisi kapakassa -70-luvun Eskolan pöytään.
  • Kalle Päätalo: Kunnan jauhot – 3. osa 26-osaisesta Iijoki-sarjasta, jossa Päätalo kääntää elämänsä myös lukijan elettäväksi. Päätalon seurassa oma elämä tuntuu vähemmän vaikealta. Kunnan elätiksi joutuminen on yksi häpeällisimmistä asioista Kallen elämässä. Käy sen sittemmin kuittaamassa Taivalkosken kunnan rakennusmestarina, josta ajasta sarjan osat 21 Muuttunut selkonen sekä 22 Epätietoisuuden talvi kertovat.
  • Ville Suhonen: Ompelijatar – Martta Koskisen kuolema ja elämä – Elokuvan jälkeen kerääntyi ohjaajalle lisämateriaalia, jota ei ollut elokuvan tekoaikana käytössä. Kummallista luettavaa kummallisesta poliittisesta jahdista, joka johti sodan aikana vankeuteen ja kuolemaan. Martta Koskinen jäi viimeiseksi teloitetuksi naiseksi Suomessa.
  • Jansen Billeskov et al.: Kansojen kirjallisuus 1-12 – Pohjoismaalaisten toimittama koko maailman kattava kirjallisuuden historia. Kolme ja puoli tuhatta vuotta sitten Gilgamesh Babyloniasta aloitti kaunokirjallisuuden, joka yhä on voimissaan. Itse aloitin Kansojen kirjallisuus -sarjan pilkulleen lukemisen joskus -70-luvun puolivälissä ja lopetin sen nyt nelisenkymmentä vuotta myöhemmin! Pitkäpiimäinen urakka välillä. Antoisa silti.