Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun neulesuunnittelija Niina Laitinen julkaisee uuden villasukkakirjan, suuri osa neulekansasta kohahtaa tai ainakin innostuu kovasti, niin suuri noste hänellä on tällä hetkellä suomalaisessa neulemaailmassa. Nyt hän onkin julkaissut kolme kirjaa kolmessa vuodessa, mikä kertoo tietysti ahkeruudesta ja suuresta mielikuvituksesta.
Villasukkien uusi vuosi on luonnollisesti järjestetty samaan tapaan kuin parin vuoden takainen edeltäjänsä Villasukkien vuosi, eli mallit on luokiteltu vuodenaikojen mukaan. Samalla lailla kimara sisältää palmikkoja, pintaneuleita ja kirjoneuleita, joista viimeisiä on tullut mukaan huomattavasti lisää. On sekä nilkkapituisia sukkia että polvisukkia, joista on ilmeisesti tullut näinä aikoina kovin suosittuja. Etenkin ohuista langoista neulotut polvisukat ovat Laitisen kirjassa äärettömän kauniita, ja sellaiset mallit kuin
perhoskuviollinen Siskoni mun ovat todella löytäneet tekijänsä, niin paljon niitä on toteutettu esimerkiksi Facebookin neuleryhmissä. Tämä kertoo varmastikin kirjoneuleen suosion kasvusta, mitä ei ehkä aiemmin olisi heti uskonut, etenkin kun sekä Siskoni mun että geishoja kuvaava Kirsikankukkien aikaan -malli vaativat tekijältään suurta tarkkuutta ja kärsivällisyyttäkin.
Mutta eivät Laitisen palmikko- ja pintaneuleet paljon jää jälkeen; niissä elää voimakkaasti jonkinlainen hyvin tunnistettava Laitisen käsiala ja tyyli, jota joku voisi tietenkin sanoa toistoksi, mutta kyllä hän minun mielestäni on tälläkin saralla onnistunut uudistumaan. Toki mukana on jo kolmas versio tutusta Soulmates-mallista, mutta niinpä suunnittelija sitten kirjoittaakin itse: ”Nämä ovat ne viimeiset, kolmannet, kaikista kauneimmat sielunkumppanit. On aika luopua, jättää jäähyväiset ja soljua syksyn tuulien myötä eteenpäin kohti uusia haasteita.” Se on kauniisti sanottu ja kuvaa varmasti Laitisen pyrkimystä uudistumiseen, uusien aaltojen löytämiseen.
Kirjassa on aiempaan tapaan alussa lyhenteiden selitykset ja ehdotuksia kirjassa käytettyjen lankojen vaihtamiseen. Se, mistä Laitista on jonkin verran kritisoitu, liittyy kokoihin, sillä polvisukkamallit ovat kuulemma kovin kapeita. Vaatii jonkin verran taitoa levittää niitä omin päin, mutta ainahan voi sumeilematta siirtyä vähän paksumpiin lankoihin, jos muu ei onnistu.
Mutta todella herkullinen kirja taas kerran meille Laitisen lukuisille ystäville!
