Kissin jäsenistä kertovia muistelmia on viime vuosina julkaistu useita; jokainen lienee kohta julkaissut henkilökohtaiset muistelmansa. Näiden lisäksi bändistä on myös koottuja teoksia. Näistä aikaisemmin lukemani Peter Criss : Kissin kissamiehen elämä kertoi Kissin jäsenten riidoista. Paul Stanleyn Tehty mitä tehty : minun tarinani kertoo pitkälti samoja asioita omasta näkökulmastaan. Kissin vallanjako, bändin jäsenten väliset riidat ja ongelmat ovat raadollista luettavaa.
Stanleyn alkutaipaleen muistelmat ovat puolestaan sankaritarina. Matka kehnoista lähtökohdista ponnistaen ja puolikuurona supersuositun bändin jäseneksi on innostavaa luettavaa. Stanley ei kuitenkaan kirjoita itseään sankariksi, vaan vain kertoo asioista. Etäisyyden otto kertojan roolista on siinä määrin vahvaa, että paikoitellen kirja tuntuu asiatekstiltä.
Bändisuhteita kuvatessa puolestaan Stanley ei Crissin tavoin turhia kursaile. Varsinkin Peter Criss ja Ace Frehley saavat jatkuvasti lokaa niskaansa epäammattimaisuudestaan. Kritiikiltä ei säästy myöskään Gene Simmons, joka esitetään lähinnä rahanahneena ja itsekeskeisenä.
Kaiken muiden morkkaamisen tekee siedettäväksi se, ettei Stanley itse pidä itseään totaalisena pyhimyksenä. Sen ansiosta Paul Stanleyn Tehty mikä tehty : minun tarinani on kelpo elämäkerta Kiss-faneille.