Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kate Morton on kirjoittanut jyhkeän kokoisia romaaneja, jotka voisi luokitella vanhan ajan tyyliin lukuromaaneiksi: hiukan romantiikkaa, hiukan historiaa, hiukan jännitystä. Olen lukenut hänen teoksistaan vuonna 2014 suomeksi julkaistun Hylätty puutarha -kirjan, joka sisälsi kaikkea tätä ja siis myös paljon samaa kuin nyt käsillä oleva Salaisuuden kantaja.
Salaisuuden kantaja kulkee kolmessa aikatasossa: vuonna 1961 kunnon perheenäiti Dorothy tekee yllättäen rikoksen, jota hänen tyttärensä, kuuluisa näyttelijä Laurel, alkaa selvitellä vuonna 2011 Dorothyn maatessa kuolinvuoteellaan ja jonka lonkerot ulottuvat aina toisen maailmansodan aikoihin. Tehdessään tutkimuksiaan Laurel törmää salaperäisiin henkilöihin, erityisesti kauniiseen Vivieniin, joka on ilmeisesti ollut Dorothyn rakas ystävä mutta josta hänen lapsensa eivät ole koskaan kuulleet mitään. Juoni polveilee monen koukun kautta ja sisältää lopussa kelvollisen, joskin vähän epäuskottavan, yllätyksen.
Morton on taitava miljöiden ja aikakausien kuvaaja: varsinkin sodanaikainen Lontoo pommituksineen tuntui hyvin elävältä. Mitä sitten kuuden ja puolensadan sivun tarinaan tulee, oli se aidon viihderomaanin tapaan ihan nopeaa luettavaa, mutta pieni tiivistys ei tällä kertaa olisi tehnyt pahaa. En juurikaan ole romantiikan tai edes historiallisten romaanien ystävä, mutta kyllähän tämän kirjan sairaalassa makaillessaan mielellään luki, ja uskon että moni on odottanut innolla tätä uutta Mortonia, eikä heidän tarvitse juurikaan odotuksissaan pettyä.
