Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olisiko se tässä: vuoden paras kotimainen romaani?
Tommi Liimatan Rautanaulasta löytyyvät elementit isoon teokseen. Helposti kyseessä on ainakin Liimatan paras romaani tähän mennessä, vaikka esimerkiksi Nilikki ja Muovikorvo olivat jo vallan mainioita.
Liimatan suurin vahvuus on kieli. Dialogi osuu jatkuvasti ja käyttämässään sanastossa Liimatta osoittaa syvän ymmärryksensä kielen vivahteiden perään. Rautanaulaa on hiottu pitkään ja huolella. Se myös tuntuu. Liimatta kiinnittää huomionsa sellaisiin arkisiin yksityiskohtiin kuin hotellihuoneen teipattu kaukosäädin tai kiertävä kuulolaite. Ilmassa on vahva sanataidekäsityöläisyys.
Entäpä sitten tarina? Siitä ei oikeastaan tee mieli paljastaa yhtään mitään, mutta ehkä kuitenkin tämän verran: Malmirinne, Kai, on menestyvä kauppamatkustaja, joka joutuu olemaan paljon poissa kotoa. Kerran kotiin palatessaan Malmirinne huomaa, että vaimo ei olekaan kotona. Alkuasetelmasta Liimatta ryhtyy kieroon lukijan jallitukseen, jonka oikean tolan pystyy kyllä arvaamaan, mutta totuus on piilotettu hyvin pienien viittausten sisään. Matti Mäkelä sanoo Helsingin Sanomien arviossaan, että kirja on luettava kahdesti, sillä toisella kerralla se on eri kirja.
Ja sitten huumori. Sitä Liimatta viljelee runsaasti, vaikka pohjimmiltaan tarina onkin ellei nyt suorastaan surullinen niin vakava yhtä kaikki. Suuri osa huumorista tulee loistavan kielenkäytön kautta, mutta pilkistelee komiikka muualtakin. Seksikohtauksia ja muita viittauksia sukupuolisuuteen Liimatta on kirjoittanut mukaan runsaasti, ja niihin on ladattu mukaan paljon estotonta vitsailua. Tyylilajin huippu on parin sivun kohtaus, joka koostuu käytännössä pelkistä kuin-vertauksista. Vinkua kuin säämiskä peilissä. Hikoilla kuin pappi riparilla ja niin edelleen.
Kaikkiaan Rautanaula on hieno romaani. Tälle iso suositus.
