Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Me Ponnekkaat liittyy englantilaisen koomikoiden kirjoittamien lastenkirjojen joukkoon. Julian Clary on Suomessa vähemmän tunnettu kuin Herra Lemun kirjoittaja David Walliams, Russell Brandista (Hamelnin pillipiipari) puhumattakaan – mutta kirjoistahan tässä on kyse.
Siinä suhteessa Me Ponnekkaat toimii mainiosti. Kirja on hulvaton kertomus hyeenakaksikosta, joka sattuu savannilla paikalle, kun typerä turistipariskunta menee uimaan lampeen, jossa asuu krokotiili. Hyeenat ottavat turistien (levätkööt he rauhassa krokotiilin kidassa) vaatteet ja passit itselleen, jättävät savannin taakseen ja painuvat Englantiin Anneli ja Risto Ponnekkaana.
Aivan helppoa ei hyeenan elämä Lontoossa ole, sillä hyeenamainen luonto on tietysti peitettävä. Häntä ei saa housuista vilahtaa, korvat on pidettävä hatun tai huivin alla piilossa, ja ihmismäisiä tapoja on opeteltava. Taipumuksensa on salattava, sillä aina on pelko, että kyyläävä naapuri – etenkin synkeä herra Pynnönen – ilmiantaa hyeenaperheen ja perhe joutuu eläintarhaan.
Kovin paljon ei tarvitse päätään vaivata, kun jo huomaa monenlaisia yhteyksiä tosimaailmaan: kyllähän tässä kummasti puhutaan paperittomien siirtolaisten asemasta ja toisaalta erilaisista taipumuksista ja suuntauksista, joita voi joutua peittelemään muilta ihmisiltä näiden reaktioita peläten. Me Ponnekkaat ei kuitenkaan ole liian osoitteleva.
Tarinaan saadaan vähän lisäpotkua, kun Ponnekkaiden perhe vierailee paikallisessa eläintarhassa ja kohtaa siellä paikallisia hyeenoja. Tarinassa riittää siis käänteitä ja laadultaan kyseenalaista huumoria (hyeenaisä työskentelee paukkukaramellitehtaassa keksimässä vitsejä ja tuo säännöllisesti töitä kotiin, lapsilukijoiden iloksi).
Ihan heikoimmille lukijoille tekstiä on runsaasta kuvituksesta huolimatta aika paljon, eli pienimpien koululaisten kanssa kirja lienee parhaimmillaan ääneen luettuna. Vähän sujuvammat lukijat selviävät tästä jo oivallisesti.
Englanniksi Ponnekkaiden seikkailuja on ilmestynyt jo kolme osaa, toivottavasti jatko-osia myös suomennettaisiin.
