Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
En tiedä, kuinka paljon suomalaiset ja japanilaiset mielenlaadut muistuttavat toisiaan, mutta jostain syystä japanilaisen kodinjärjestelygurun Marie Kondon opit tuntuvat istuneen erinomaisesti Suomeen. Maritus tai marittaminen, kuinka vain – asialle on perustettu useampia Facebook-ryhmiäkin, joissa halukkaat voivat jakaa toistensa kanssa kokemuksia kodin järjestelyn tuomasta ilosta ja harmoniasta.
”Kun järjestelet, itsetuntosi vahvistuu. Alat uskoa tulevaisuuteen. Asiat alkavat sujua jouheammin. Tapaat uudenlaisia ihmisiä. Tapahtuu yllättäviä, myönteisiä asioita. Muutosten tahti alkaa kiihtyä. Ja alat todella nauttia elämästäsi.” Onkohan kaikki sittenkään näin helppoa? Kondon perusperiaate on kylläkin melkoisen yksinkertainen: säilytä vain ne tavarat, jotka tuottavat sinulle iloa, muut voit heittää pois – tai kuten tässä toisessa osassa jo vähän ekologisemmin sanotaan, kierrättää. Ja onhan tässä järkeä!
Iloa säkenöivä järjestys antaa tarkempia ohjeita ensimmäisen kirjan ohjeisiin, ja mukana on hitusen verran lapsellisia piirroskuvia asioiden havainnollistamiseksi. Keskeinen osa kirjaa on Järjestämisen ensyklopedia, jossa jaotellaan läpikäytävät tavarat: vaatteet, kirjat, paperit, tunne-esineet sekä sekalaiset tavarat eli japanilaisittain komono. Yleiskatsaus omaan huusholliini antoi hyvin nopeasti ymmärtää, että suurin osa raivattavaa tavaraa olisi joko kirjoja, joista en ole ollenkaan valmis luopumaan, tai näitä komono-tavaroita, joihin sisältyvät vaikkapa niinkin erilaiset artikkelit kuin cd-levyt, lääkkeet, työkalut ja liinavaatteet ja joiden lajittelu olisi työlästä mutta varmaankin tulosta tuottavaa hommaa.
Vaikka pidänkin mustasukkaisesti kirjoistani kiinni, on pakko myöntää, että muiden tavaroiden kohdalla Kondolta saa erinomaisia, yksinkertaisia ja helposti toteutettavissa olevia ideoita. Totta kai hänen näkökulmassaan on paljon sellaista, jota voisi kutsua japanilaiseksi mystiikaksi; tuntuisi jokseenkin kömpelöltä kiittää ja kumartaa karsittaville tavaroille tai pohtia, ovatko mekot tyytyväisen vai tyytymättömän näköisiä ripustettuina. Mutta ei kai pieni kunnioitus tavaroitakaan kohtaan pahitteeksi ole.
Eräs asia, joka häiritsi minua jonkin verran, oli karsinnan, järjestelyn ja siivoamisen tavattoman jäykkä sukupuolittuneisuus; ilmeisesti japanilaiseen kulttuuriin ei kuuluu kotitöiden jakaminen kovinkaan tasan. Ainakin Kondo tuntui pelkästään tyytyväiseltä, kun hänen asiakkaansa aviomies kirjoitti gurulle vaimostaan sähköpostissa: ”Ennen minä siivosin kaikki tavarat, mutta nyt hän on kuin uusi ihminen ja siivoaa tunnollisesti.” Kuten aina, tässäkin asiassa jyrkkä epätasa-arvo muodostuu molempien sukupuolten tappioksi: lukuunottamatta muutamia lyhyitä viittauksia kirjan lopussa Kondon valmiiksi järjestellyssä maailmassa ei ole paljon tilaa miehisille harrastuksille, enkä oikein tiedä, mihin japanilaiset miehet sitten man-cavensa perustaisivat, jos sellaista haluaisivat.
Mutta joka tapauksessa oikein kiva ja antoisa kirja, jota voi lämpimästi suositella kaikille niille, joita kodin kaaos ahdistaa.
