Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pirjo Hassinen, taitava ja tuottelias kirjailija, on monialaisessa tuotannossaan käsitellyt viime vuosina perin ajankohtaista aihetta eli oikeistopopulismia ja äärioikeiston nousua; uusi teos Hämärän aika, yhdistää hänen aiemmat romaaninsa Popula (2012) ja Kalmari (2016) loogiseksi ja ajanmukaiseksi mutta kovin pessimistiseksi trilogiaksi. Kaikissa esiintyy ainakin jonkin verran puoluejohtaja Jukka Kalmari, karismaattinen ja alttiita äänestäjiä imaiseva hahmo; myös Hämärän aika tuo hänet sivuhenkilönä esille.
Mutta tässä kirjassa on paljon muutakin. Se rakentuu kolmesta tarinasta, jotka ovat aluksi näennäisesti toisistaan riippumattomia, mutta kuten arvata saattaa, kohtaavat ainakin osin toisensa aivan lopuksi.
Jaakko on jäänyt juuri leskeksi ja hänen rakas ainoa tyttärensä Liisa, kotoisesti vain Liisukka, on naimisissa Italian Toscanassa. Suruaan paetakseen Jaakko lähtee Toscanaan ja joutuu siellä huomaamaan vävypojastaan Francosta, jonka nimi ei varmaan ole sattumanvaraisesti valittu, että tämä on tekemässä täysin rinnoin maahanmuuttovastaista vaalityötä La vera Italia -nimisessä puolueessa. Samoihin aikoihin Jaakko ystävystyy Lauran, myöhäiskeski-ikäisen kahvilanpitäjän kanssa, ja saa häneltäkin kuulla aikamoisen elämäntarinan.
Toisessa kerronnan näkökulmassa tavataan nuori Tomi, jonka vaimo Kikka on päättänyt lähteä omille teilleen, mitä Tomin on kovin vaikea hyväksyä, eikä tätä hyväksymistä tee suinkaan helpommaksi se, että Tomi on hyvin maahanmuuttokriittinen ja Kikka taas hänen ilmaisuaan käyttäen suvakki. Tomin työpaikalla tuo maahanmuuttokriittisyys on niin voimakasta, että miehet siellä päättävät ryhtyä sanoista tekoihin.
Lopuksi mukana on Jesse, nuori hänkin, joka saa edullisen tarjouksen ajaa uusi hieno sähkömoottoripyörä Alppien yli, mutta tietenkin tällainen tarjous on liiankin hyvä ollakseen totta. Jessestä lukija saa aluksi tietää melko vähän, mutta hänen kohdallaan tuleekin sitten yllätys toisensa jälkeen.
Hämärän aika kuvaa mestarillisesti sekä ihmisiä että ajan henkeä, äärioikeistolaisuutta ja sen lähtökohtia sekä meillä Suomessa että Italiassa Francon kautta. ”Italia pitää palauttaa tehdasasetuksiin”, uhoaa Franco appiukolleen. Samantapaiset ovat myös suomalaisten oikeistopopulistien ja maahanmuuttokriitikkojen perusteet: rodut sekaantuvat, ikiaikaiset kansojen rajat häivyttyvät, ja tätä kehitystä vastaan on taisteltava kaikin keinoin. Samalla lailla kuin Kalmari-romaanissa, keskeinen tunne on viha, viha erilaisuutta ja toisinajattelijoita kohtaan. Hämärän aika, tai koko trilogia, ei ole mitään varsinaista hyvän mielen luettavaa, mutta ajattelemisen aihetta nämä kirjat varmasti tarjoavat. Lisäksi Hämärän aika on loppua kohden jännittävä kuin paraskin trilleri, se on kerrassaan pakko lukea viimeistä sivua myöten.
