Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Reko Laulumaa on palannut yksityisetsiväksi. Toimeksiannot ovat erittäin epämääräisiä; hän vaanii avionrikkojia ja ilkivallan tekijöitä. Pakko on jotain leipänsä eteen tehdä, koska hän on nykyisin Sulon yksinhuoltaja ja lapsi tarvitsee kaikenlaista.
Reko saa kuitenkin hoidettavakseen hieman rahakkaamman keikan, kun tuttu verojohtaja on suivaantunut erääseen rakennuskonsernin omistajaan. Reko pestautuu rakennustyömaalle pimeisiin hommiin ja verojohtajakin maksaa palkan pimeästi. Reko huomaa äkkiä olevansa varsinainen hämärämies, todella pimeä! Rakennuskonsernin, ketjutettujen yritysten, väärien kuittien sekä tekaistujen henkilöllisyyksien kaupasta on vaikea saada näyttöä. Miestä onnistaa, sillä hän luo hyvät suhteet erääseen virolaiseen. Tosin tämä tuo tullessaan myös näkyviin erittäin rumia asioita koko bisneksestä, tosin se vaatii hieman matkailua. Kummallista on myös se, että eräs entinen vakuutusjohtaja näyttäytyy uudelleen ja korkean tason neuvotteluja käydään huoltoaseman baarissa.
Reko joutuu vaaralliseen tilanteeseen ja se on lopulta koitua myös Sulolle kohtalokkaaksi. Rekoa yritetään kiristää, mutta yllättäen nuhjaantunut yksityisetsivä noudattaa harvinaisen korkeaa moraalia ja haistattaa pitkät kaikille – sekä pojan huoltajuutta että lahjuksia tarjonneille. Lisäbonuksena suorastaan tyrkytetään arvotavaraa, mutta Reko arvostaa entistä enemmän pientä vuokra-asuntoa sekä yhdessäoloa poikansa kanssa. Yllättäen eräs naissuhdekin näyttäisi olevan enemmän kuin pelkkä pieni toimeksianto tai teekupillinen lasten kerhopäivän jälkeen.
Reko Laulumaa näyttää itsestään uusia puolia tässä romaanissa. Jos edellinen olikin enemmän veijariromaanin tyylinen, tämä jatkaa myös sitä linjaa. Toisaalta mukaan tulee myös hivenen vakavampia piirteitä kotimaan nykymenosta, työn tekemisestä ja sen teettämisestä sekä valtion taloutta hyödyntävistä katalista piirteistä. Päättäjiäkin arvostellaan melko sumeilematta eikä kaikki ole aina kunnossa viranomaispuolellakaan. Talous on harmaata ja ihmissuhteet ehkä pimeitä, mutta lopussa hyvä ehkä voittaa ja aurinkokin voi näyttäytyä sankarillemme.
Hämärämies on Vepe Hänniseltä hyvä jatko edelliseen Reko Laulumaasta kertovaan romaaniin, Minä, vakuutusetsivä. Nämä voi hyvinkin lukea erillisinä opuksina, mutta jos haluaa tarkemman selvityksen esimerkiksi Sulon harvinaisen tummasta ihonväristä, kannattaa lukea myös ensimmäinen kirja. Kaikille, jotka pitävät hirtehishuumorista, suorasta toiminnasta ja kierosta esivalmistelusta sekä erittäin omalaatuisista tarinoista ja yhteensattumista. Reko jatkaa siis edelleen taistelua pienen ihmisen puolesta!