Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kemi, Tervola, Rovaniemi, siitäkin ylemmäs. Kuka selviytyy pohjoisessa hengissä, ja miten? Tommi Liimatan Autarktis pyrkii selvittämään pohjoisen miehen (nimenomaan miehen) luonnetta ja mielenlaatua kolmen sukupolven näkökulmasta. Sodan käyneet miehet: miten he sopeutuivat siviilielämään. Miksi pullo houkutti? Heidän poikansa, 1950-luvun lapset: vierestä lähdetään Ruotsiin leveämmän leivän perässä. Lähteäkö mukaan vai jäädäkö aloilleen? Heidän lapsensa: uusi elämänrytmi, vaiko vanha? Mitä on nuoruus 1990-luvulla? Minkälainen on 2010-luvun nelikymppinen, samanlainen metsäläinen kuin isoisänsäkö?
Tommi Liimatan vahvuus kirjoittajana on aina ollut osuvassa kielessä ja yllättävissä, valokuvantarkoissa yksityiskohdissa. Nyt hän on monimutkaisen ja limittäin etenevän sukupolviromaanin parissa vakavampi, aikuisempi kuin koskaan. Liimatalle ominainen huumori puuttuu oikeastaan kokonaan, ja sen myötä hänen kerrontansa menettää paljon rentoudestaan. Vertailukohtina hänen aiemmasta tuotannostaan käyvät Nilikki tai Rautanaula, joissa molemmissa kerronta on paljon kepeämpää.
Ei Autarktis toki kehno teos ole, kaukana siitä. Ehkäpä vain korkeat odotukseni eivät ihan täyttyneet. Kyllä Tommi Liimatta kirjoittamisen taitaa. Kirjan tekoprosessista en tiedä sen enempää, mutta koska alussa kiitetään joitakin Liimatan lähipiiriläisiä, vahva veikkaukseni on, että vallan vailla todellisuuspohjaa kirjan tapahtumat eivät ole. Kirjassa on viitisen päähenkilöä, jotka kaikki kirjoittavat vuorollan minä-kertojana, kaikki omalla tyylillään ja tavoillaan. Sekaannuksen vaaraa ei varsinaisesti ole. Ehkäpä suosikikseni nousee Ruotsiin muuttavan miehen tarina kaikessa luettelomaisessa kronologisuudessaan. Kyse lienee Liimatan isästä, toki fiktiivisin värityksin.
Tietyin varauksin lähetän siis suositukseni tästä teoksesta. Lukekaapa kuitenkin!
