Pitkän tuomion ruotsalaisen gangsterin surmaamisesta saanut Tore Pulli ottaa yhteyttä toimittaja Henning Juuliin, sillä hän väittää olevansa syytön rikokseen, josta hänet on tuomittu. Porkkanaksi Henningille hän tarjoaa tietoja Henningin 6-vuotiaan pojan kuolemaan johtaneen tulipalon syistä. Mutta vain, jos Henning suostuu ensin auttamaan häntä.
Samaan aikaan TV-kuvaaja Thorleif Brendeniin otetaan yhteyttä. Ellei Thorleif suostu yhteistyöhön, on hänen perheenjäsentensä henki halpa. Thorleif huomaa joutuvansa tilanteeseen, jossa ei ole hyviä vaihtoehtoja — hänet yksinkertaisesti pakotetaan murhaamaan Tore Pulli. Mutta miksi?
Thomas Engerin Aavekipu jatkaa siitä, mihin Valekuollut vuosi sitten jäi. Älykäs mutta traumojen vaivaama Henning Juul päätyy jälleen selvittelemään epätavallista rikosta samalla, kun hän koettaa elää omaa arkeaan, joka ei koskaan enää voi olla ehjä Jonas-pojan kuoleman jälkeen. Tore Pullin tapaus vie Henningin hämäriin punttisalipiireihin, joissa käy nopeasti selväksi, että tapaus on paitsi vaikea, myös ehdottomasti hengenvaarallinen.
Itselläni odotukset olivat korkealla Valekuolleen perusteella. Eikä Aavekivun kanssa tarvitse pettyä — Enger alkaa nyt lunastamaan juuri niitä lupauksia, joita sarjan avausosa herätti, ja tämän romaanin perusteella olen jo lähes valmis nostamaan Engerin pohjoismaisen dekkarigenren huipulle yhdessä Jo Nesbøn ja Matti Röngän kanssa. Engerin teksti on pelkistettyä ja suoraviivaista proosaa, jossa lyhyet luvut vievät jännittävästä tilanteesta toiseen ilman lepohetkiä. Tämä kirja soveltuu mainiosti ahmimiseen.
Aavekipu on itsenäinen romaani, eli vaikkei sarjan avausosa Valekuollut olisikaan tuttu, voi tähän kyllä tarttua. Sarjaan on ilmeisesti tulossa myös jatkoa. Seuraavatkin osat kiilaavat takuulla lukulistallani kärkeen heti ilmestyttyään. Suosittelen!