Mitkä olivat vuoden 2021 parhaat palat Kirjavinkeissä? Täältä löydät Kirjavinkkien henkilökunnan valinnat. Jokainen on listannut mielestään viisi parasta vinkkausta.
Katso myös vuoden 2008 parhaat, vuoden 2009 parhaat, vuoden 2010 parhaat, vuoden 2011 parhaat, vuoden 2012 parhaat, vuoden 2013 parhaat, vuoden 2014 parhaat, vuoden 2015 parhaat, vuoden 2016 parhaat, vuoden 2017 parhaat, vuoden 2018 parhaat, vuoden 2019 parhaat ja vuoden 2020 parhaat.
Hannu
- Johanna Vehkoo: Oikeusjuttu – Uskomaton tositarina järjestäytyneen laitaoikeistolaisen loanheiton kohteeksi joutuneen toimittajan omasta kunnianloukkausjutusta, jossa hän avaa pintaa syvemmältä oikeusjärjestelmämme sokeita pisteitä ja nettitrollien vaikuttamismenetelmiä. Vuoden tärkein kirja.
- Éric Vuillard: 14. heinäkuuta – Bastiljin valtaus väkijoukon silmin. Poikkeuksellinen pienoisromaani kaupunkilaisten voimasta. Vuoden käännösromaani.
- Matias Riikonen: Matara – Poikajoukko leikkii kesäisessä metsässä antiikin kaupunkivaltiota. Kaunis mutta raaka kertomus ylsi Finlandia-ehdokkaaksi. Vuoden kotimainen romaani.
- Indrek Hargla: Apteekkari Melchior. 1400-luvun Tallinnaan sijoittuvat dekkarit tarjoavat historiaa ja jännitystä sopivina annoksina. Vuoden dekkarisarja.
- Siri Kolu: Villitalo taistelee. Mielikuvituksellinen ja yllättävä tarina omine lupineen seikkailevista taloista ja niiden asukkaista valloittaa lapsen ja aikuisen. Vuoden lastenkirja.
Mikko
- Riina Tanskanen: Tympeät tytöt – Suututtava, hauska, värikäs, viihdyttävä, opettavainen. Tätä kaikkea on Riina Tanskasen hieno sarjakuva-albumi Tympeät tytöt, joka kertoo tytöksi kasvamisesta, patriarkaatista ja naisten asemasta. Lämmin suositus tälle, erityisesti mieslukijoille!
- Marjo Niemi: Kuuleminen – Vuoden löytö. Marjo Niemi oli aivan outo nimi, mutta nyt on luettuna kaikki Niemen romaanit. Tämä uusin on niistä edelleen suosikkini, mutta muutkin olivat erinomaisia. Kohtuuttomuuden ystäville.
- Holly Bourne: Vuosikirja – Mitä laadukkaisiin nuortenkirjoihin tulee, Holly Bourne on aivan parhaimmistoa. Meillä tämän lukivat kaikki ja jokainen myös nautti lukemastaan. Feminismiä, mielenterveyskysymyksiä, koulu- ja kotikiusaamista, vaikeita ihmissuhteita, mutta myös onnea ja hyviä käänteitä.
- Pirkko Saisio: Passio – En ole lukenut tämän vuoden Finlandia-ehdokkaita mitenkään kattavasti, mutta olisin silti suonut palkinnon tälle upealle teokselle. Saisio kuljettaa lukijan vuosisatojen ja eri maiden halki huikealle matkalle.
- N. K. Jemisin: Viides vuodenaika – Tämä kirja aloittaa fantasiatrilogian, jonka jokainen osa on voittanut arvostetun Hugo-palkinnon. Saattoi siis olla, että jonkunmoisin odotuksin tähän tartuin. Odotukset palkittiin, sillä onhan tämä hurja aloitus sarjalle. Seuraavia osia odotan suurella mielenkiinnolla!
Juha
- Jane Foster: Leikitään – Tänä vuonna luin hyvin paljon lastenkirjallisuutta. Suuresta kirjapinosta löytyi useimmin Jane Fosterin Leikitään-kirja. Vaikka kirjassa ei kamalasti tapahdu, on se vanginnut lukijansa uskomattoman hyvin. Se sinällään oikeuttaa ”vuoden paras lastenkirja”-vinkkauksen nuorelta apulaisarvostelijalta.
- Max Brallier: Junen seikkailu – Vuoden parhaan nuortenkirjan tittelistä taisteli kaksi kirjasarjaa. Max Brallierin Maailman viimeiset tyypit ja Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirja. Näistä Brallier osoittautui paremmaksi Junen seikkailullaan.
- Pertti Jarla: Fingerporin koko kuva 9 : Musa tuntuu – Luin tänä vuonna ennätysmäärän sarjakuvia, mutta suomeksi niitä ilmestyi vähän, jolloin niistä ei tullut niin paljon vinkattuakaan. Parhaaksi sarjakuva-albumivinkiksi nousi Pertti Jarlan Fingerporin koko kuva 9 : Musa tuntuu. Laadukkaat stripit tekivät muuten ankeasta syysaamuista piristäviä.
- Alastair Reynolds: Susien aika – Susien aika on vahva scifiteos, joka otti otteeseensa ja jonka parissa viihtyi alusta loppuun. Ahmin teoksen liiankin nopeaan. Sääli ettei scifiä käännetä yhtä paljon kuin ennen.
- Tiina Raevaara: Polaaripyörre – Polaaripyörre oli onnistunut jatko-osa ja mieleenpainuva lukukokemus. Sen suurin vahvuus oli hyvin mielenkiintoisesti kirjoitettu ympäristö, joka loi hyvin puitteita tarinan jännitykselle.
Hikkaj
- Liisa Louhela: Kaikkeus on meidän – Maalaiselämä kiertolaisuuteen yhdistettynä lämmittää ja kiehtoo, vetää sylituntumaan. Kun pohjalta kuultaa vielä tutuntuntuinen murre, niin jopa tuntuu kotoisalta.
- Joonatan Tola: Punainen planeetta – Huumorinhenkeä kyynelten lävitse: on siinä pojalla isä! Tositapahtumiin perustuvaa Tola-perheen hajoavaa elämää – ei ihme jos nikotuttaa lukiessa. Mutta sääli on sairautta, joten rohkeasti hypättäköön mukaan tähän mullinmalliin.
- Jean Giono: Mies joka istutti puita – Maailma pelastuu näinkin, ääntä pitämättä. Klassikoksi tullut luonnonsuojelijoiden ’lyhyt katekismus’. Napakka kertomus, jonka pitäisi olla totta.
- Hannu Mäkelä: Lukemisen ilo : eli miksi yhä rakastan kirjoja – Itseisarvohan sillä. Ja miten laajentaakin mieltä, lukeminen. Hannun lukuhaitarissa on leveyttä ja laajuutta kerrakseen monenlaiseen viritykseen, lukemisen mallia meille muille.
- Heidi Jaatinen: Suvanto – Talonpoikaistarina itsenäisyysajan alkuvaiheilta keskisestä Savosta, Koski-romaanille jatko. Upeaa kerrontaa ja sananhallintaa. Kumma ettei kelvannut edes Savonia-ehdokkaaksi! Olisiko liian pitkää epiikkaa raadeille, jotka kipuilevat kirjapaljouksien kanssa.
Titta
- Juha-Pekka Raeste ja Hannu Sokala: Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä –
Suuryritysten valta on viime vuosina kasvanut mittoihin jota on vaikea käsittää. Valtiot eivät ole enää se taho, jotka määrää demokratian tulevaisuuden, tulojaon oikeudenmukaisuuden tai ilmastonlämpenemisen lopputuloksen, vaan markkinavoimat. Mitä tämä tarkoittaa tulevaisuuden kannalta on tärkeä kysymys, johon meidän kaikkien tulisi perehtyä. - Andri Snær Magnason: Ajasta ja vedestä – Ilmastonmuutoksesta on kirjoitettu lukuisia kirjoja, mutta Ajasta ja vedestä onnistuu käsittelemään aihetta tavalla johon harva tietokirja pystyy. Numerot ja tilastot eivät itsessään vielä innosta ihmisiä toimimaan, vaan tarvitaan jotain joka ankkuroi tapahtumat ihmisen omaan elämään. Sukuhistoriaa ja ilmastotiedettä onnistuneesti yhdistelevä teos on lopputulokseltaan jopa lyyrinen. Jos luet vain yhden kirjan ilmastonmuutoksesta, lue tämä.
- Lea Pakkanen ja Santeri Pakkanen: Se tapahtui meille : isän ja tyttären matka inkerinsuomalaisuuteen – Kirja on koskettava yhdistelmä sukuhistoriaa, matkakertomusta ja lähihistoriaa. Keitä oikein ovat inkerinsuomalaiset saa tässä kirjassa vastauksensa ja samalla lukija pääsee pohtimaan mitä suomalaisuus lopulta oikein tarkoittaa.
- VIncent Bevins: The Jakarta Method : Washington’s Anticommunist Crusade & The Mass Murder Program That Shaped Our World – 1900-luvun historia ja Kylmä sota näyttäytyy uudessa valossa kun sitä tarkastellaan Kolmannen maailman näkökulmasta. Kahden ideologian välinen kamppailukenttä sai maksaa kovan hinnan omaehtoisista valinnoistaan ja kirja näyttää miten Kylmä sota voidaan nähdä myös suorana kolonialismin jatkumona. Vuoden historiakirja.
- Steven Appleby: Dragman : A Novel – Vuoden sarjakuva on omaperäinen sekoitus supersankarisarjakuvaa, satiiria, yhteiskuntakritiikkiä, sarjamurhamysteeriä ja queer-tematiikkaa. Kaiken järjen mukaan yhdistelmän pitäisi olla täysi katastofi, mutta lopputulos onkin jännittävä, hauska ja ajatuksia herättelevä.