Mitkä olivat vuoden 2017 parhaat palat Kirjavinkeissä? Täältä löydät Kirjavinkkien henkilökunnan valinnat. Jokainen on listannut mielestään viisi parasta vinkkausta.
Katso myös vuoden 2008 parhaat, vuoden 2009 parhaat, vuoden 2010 parhaat, vuoden 2011 parhaat, vuoden 2012 parhaat, vuoden 2013 parhaat, vuoden 2014 parhaat, vuoden 2015 parhaat ja vuoden 2016 parhaat.
Hannu
- Karl Ove Knausgård: Taisteluni – Ei tämän järkäleen jättämää tunnelmaa voi pariin virkkeeseen tiivistää. Lue itse. Vuoden kirja.
- Matias Riikonen: Suuri fuuga – Huippulahjakkaan nuoren kirjailijan uskomaton verbaalinen ilotulitus Beethovenin jousikvarteton ympäriltä. Vuoden läpimurto.
- Pierre Lemaitre: Rosie – Verhoeven-trilogian sivupolkuna syntynyt napakka jännäri, jossa on mestarillinen juoni. Vuoden dekkari.
- Juha Hurme: Niemi – Kaunokirjallinen yleisesitys Suomen ja suomalaisuuden kulttuurihistoriasta niin kuin Juha Hurme sen ymmärtää. Vuoden tietokirja, vaikka onkin romaani.
- Jussi Waltameri: Samalla kadulla kirkko ja tehdas – Upeasti kuvitettu tarina vakavan sairauden kohtaamisesta. Vuoden sarjakuva.
Paula
- Sarah Addison Allen: Garden spells – Ota omena ja nauti kirjasta täynnä mausteista magiaa ja mehukkaita ihmissuhteita.
- Bret Easton Ellis: Amerikan Psyko – Amerikan Psyko eli mikä ihmiskunnassa oikein on vikana.
- Stephanie Garber: Caraval – Ready Player One sekoitettuna Nälkäpeliin kanssa, kuorrutettuna värikkäällä fantasialla.
- Briitta Hepo-oja: Hylättyjen lasten kaupunki – Kadoksissa voi olla monella tapaa, tärkeämpää on, että kenen kanssa.
- Patrick Ness: The rest of us just live here – On hankalaa olla oman elämänsä sankari, kun ei koskaan tiedä milloin seuraava maailmanloppu tulee ja paras ystävä on neljäsosajumala.
Mikko
- Markus Leikola: Uuden maailman katu – Hyvien tiiliskivien vuoden ensimmäisiä järkäleitä oli Leikolan kunnianhimoinen esitys 1900-luvun vaiheista, Titanicista Neuvostoliiton kaatumiseen. Hieno teos.
- Alan Bradley: Piiraan maku makea – Jos samasta perheestä kolme lukijaa jää kirjasarjan lumoihin niin, että uusien osien kohdalla kilpaillaan siitä, kuka saa lukea ne ensin, niin jokin on silloin onnistunut hienosti.
- Miki Liukkonen: O – Isoista ja omituisista Finlandia-ehdokkaista O vei voiton Jatkosota-extrasta. Tämä oli kiinnostavampi kirja, kaikessa herkullisessa omituisuudessaan.
- Joe Abercrombie: Vain puoliksi kuningas – Olen vähän vieroksunut fantasiasarjoja, mutta annoin tälle Abercrombien trilogialle tilaisuuden. Kannatti: olipa mainio lukuelämys.
- Juha Hurme: Niemi – Kyllä Finlandia-voittaja minunkin listalleni päätyy. Niemi on hieno esimerkki siitä, miten historiasta voi kirjoittaa elävästi, kiinnostavasti ja hauskasti.
Juha
- Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta – Fantasian kannalta vuosi oli varsin hyvä. Esimerkiksi Andrzej Sapkowskin Myrskykausi tai Glen Cookin Valkoinen ruusu olisi saattanut olla mielestäni vuoden paras fantasiakirja. Vuoden kirjoista kuitenkin parhaiten mieleen jäi Brandon Sandersonin Viimeinen valtakunta, joka loihti varsin omaperäisen maailman.
- Brian K Vaughan: Saga : viides kirja – Itselleni vuoden paras sarjakuva oli helppo valita, sillä Saga on pitänyt minua hallussaan jo useamman vuoden. Sarjasta ilmestyi vuoden aikana kaksi kokoelmaa, joista kumpi tahansa olisi saattanut lunastaa paikan vuoden parhaista.
- Alastair Reynolds : Kostaja – Reynoldsin lukeminen on minulle ollut aikamoista vuoristorataa. Välistä kyllästyn joihinkin hänen teoksiinsa täysin, toisinaan jään niihin pahemman kerran koukkuun. Kostaja on suunnattu nuoremmalle yleisölle, mutta siitä huomiotta viihdyin kirjan parissa huomattavasti.
Tuija
- Elena Ferrante: Uuden nimen tarina : Nuoruus – Kaikkia aisteja hivelevä huikea romaani kahden naisen epätodennäköisestä ystävyydestä läpi vuosien.
- Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat – Vähän kuin Downtown Abbey ironisessa valossa, salavihkaisen mutta purevan huumorin täyttämä epookkikuvaus.
- L.M. Montgomery: Alppipolku – Kulttuuriteko klassisten tyttökirjojen maailmassa: Montgomeryn omaelämäkerta tiestä kohti maineen alppien huippua.
- Johanna Holmström: Sielujen saari – Suomen historiaa vähän toisenlaisessa valossa kurjien, sorrettujen ja unohdettujen kertomana.
- Herman Koch: Pormestari – Taattua Koch-laatua, ihmisen sielunliikkeitä ja juonen monipolvisuutta tyylikkäästi kirjoitettuna.
Hikkaj
- Kalle Päätalo: Pato murtuu. Iijoki-sarjan 26. osa. – Kirja on täynnä draamaa ja dramatiikkaa, vielä kun tietää miten vaikeassa tilassa, keuhkosyöpä, kirjailija kirjansa 40 vuotta tapahtumien jälkeen kirjoitti. Nimenomaan tätä kirjaa yleensä suosittelen niille, jotka eivät ole Päätaloon tohtineet aikaisemmin tarttua.
- Tommi Kovanen ja Jenny Rostain: Kuolemanlaakso – Pitipä jääkiekosta tai ei, niin kirja vie mukanaan kertoessaan miten kovaa ja julmaa leikkiä jääkiekkoilu on. Tommi saa aivovamman Huhtalan taklatessa kuolleesta kulmasta suoraan selkään. Peliä oli ehditty pelata 11 sekuntia. Pelit on pelattu, hyvä ettei elämäkin. Jäljelle jäi vain miehen kuori. Kaikki meni: ammatti, terveys, tunteet, vaimo, muisti, rauha, ajatusten kontrollointikyky. Onneksi nyt viisi vuotta myöhemmin näyttää paremmalta.
- Mari Leppänen ja Kai Löfgren: Urheilun kipupisteet – Hieno tietokirja huippu-urheilijoiden vammoista ja sairauksista; kerrankin huiput saavat kertoa vaikeuksistaan vailla selittämisen makua. Mikä parasta: tavan liikkuja saa tietoa sekä hoitovinkkejä harrastamiensa lajien yleisimpiin vaivoihin.
- Vieno Zlobina: Heidän ihanteensa murskattiin – Tyttären tarina Säde-kommuunasta Neuvosto-Karjalassa. Nyt Virossa asuva lähes satavuotias akateemisen uran tehnyt Vieno kertoo lyhyesti karun tarinan perheestään, joka muutti Amerikoista Neuvostoliittoon sosialismia rakentamaan. Kukoistuksen jälkeen alkoivat vainot, likvidoinnit. Nyt jäljellä Aunuksessa on sama pusikkoinen maa, joka aikoinaan raivattiin. Niin elämä kiertää.
- Anneli Poukka: Ehdollinen tuomio – Yllätysvalinta, koska en juuri harrasta jännäreitä. Mutta suorastaan kiinnostuneena, lautamiesvakanssia hoidettuani, luin mitä käräjätuomarin päässä liikkuu – muuallakin kuin istuntosalin pöydän takana. Kirjoittaja on nimittäin käräjätuomari. Taustalla takuulla satoja kokemuksia rikollisuudesta. Tässä kirjassa Arjaa, kas kummaa käräjätuomaria, uhkaa vaikka mikä. Mielenkiintoista faktaa jos fiktiotakin.