Vuoden parhaalle runokirjalle jaettava Tanssiva karhu -palkinto on perustettu vuonna 1994. Palkintoa jakoi vuoteen 2022 asti Yleisradio ja sen ideoi aikoinaan kirjallisuustoimittaja Juha Virkkunen (1941–2008). Runouteen erikoistunut Virkkunen toimitti Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelmaa yli kolmekymmentä vuotta. Vuodesta 2023 alkaen palkinnosta on vastuussa Runousyhdistys Karhu.
Motivaatio palkinnon perustamiseen tuli, kun Suomen Kirjasäätiö pudotti runot pois Finlandia-palkinnon parista vuonna 1993.
Palkinnon arvo on tällä hetkellä 4 000 euroa. Parhaalle runokäännökselle jaetaan Kääntäjäkarhu-palkintoa, arvoltaan 1 500 euroa.
Voittajat
- 2023: Victor von Hellens: Onkalo
- 2022: Olli Sinivaara: Puut
- 2021: Elsa Tölli: Fun primavera
- 2020: Matti Kangaskoski: Johdatus pimeään
- 2019: Stina Saari: Änimling
- 2018: Lassi Hyvärinen: Tuuli ja kissa
- 2017: Sirpa Kyyrönen: Ilmajuuret
- 2016: Anja Erämaja: Ehkä liioittelen vähän
- 2015: Eino Santanen: Tekniikan maailmat
- 2014: Juha Kulmala: Pompeijin iloiset päivät
- 2013: Maria Matinmikko: Valkoinen
- 2012: Henriikka Tavi: Toivo
- 2011: Helena Sinervo: Väärän lajin laulut
- 2010: ei jaettu
- 2009: Sanna Karlström: Harry Harlow’n rakkauselämät
- 2008: Aki Salmela: Tyhjyyden ympärillä / Catharina Gripenberg: Ta min hand, det vore underligt
- 2007: Tuomas Timonen: Oodi rakkaudelle
- 2006: Kari Aronpuro: Gathandu
- 2005: Ilpo Tiihonen: Largo / Peter Mickwitz: För vad kroppen är värd
- 2004: Merja Virolainen: Olen tyttö, ihanaa!
- 2003: Lauri Otonkoski: Olo
- 2002: Aila Meriluoto: Kimeä metsä
- 2001: Harri Nordell: Tomunhäikäisyvalo / Helena Sinervo: Ihmisen kaltainen
- 2000: Jyrki Kiiskinen: Kun elän
- 1999: Mårten Westö: Nio dagar utan namn
- 1998: Anni Sumari: Mitta ja määrä
- 1997: Mirkka Rekola: Taivas päivystää
- 1996: Bo Carpelan: I det sedda / Lauri Otonkoski: Musta oli valkoinen
- 1995: Pentti Holappa: Ankkuripaikka / Eva-Stina Byggmästar: Framåt i blått
- 1994: Sirkka Turkka: Sielun veli
Kääntäjäkarhu
- 2023: Hannimari Heino, Antonella Aneddan teoksesta Anatomioita
- 2022: Heli Laaksonen, Aleksandrs Čaksin teoksesta Poimit sydämeni kirjahyllystä
- 2021: Janne Salo, André Bretonin teoksesta Unen hiekkarannoilla
- 2020: Leevi Lehto, John Keatsin runojen suomennoksesta
- 2019: Kari Aronpuro, Ezra Poundin teoksesta Pisan cantot
- 2018: Kaisa Ahvenjärvi: Tuulisolmut
- 2017: Liisa Enwald, Rainer Marie Rilken teoksesta Uusia runoja
- 2016: Katriina Ranne: Korallia ja suolakiteitä -antologia
- 2015: Pauliina Haasjoki ja Peter Mickwitz, Gunnar Björlingin teoksesta Auringonvihreä
- 2014: Eeva Parkki: 8+8 -antologia
- 2013: Jukka Mallinen, Uladzimir Njakljajeun kokoelmasta Punainen auringonlasku ja Sergei Zavjalovin teoksesta Joulupaasto
- 2012: Caj Westerberg, Tomas Tranströmerin runojen suomennoksista
- 2011: ei jaettu
- 2010: ei jaettu
- 2009: ei jaettu
- 2008: Jyrki Kiiskinen, Göran Sonnevin teoksesta Valtameri / Oceanen
- 2007: Juhani Lindholm, Johan Ludvig Runebergin teoksesta Vänrikki Stålin tarinat
- 2006: Jussi Rosti, Zbigniew Herbertin valikoimasta Kyynelten teknologiasta
- 2005: Kristiina Lähde, Catharina Gripenbergin valikoimasta Sinä siellä kaukana näytät tutulta
- 2004: Marja-Leena Mikkola, Boris Pasternakin teoksesta Sisareni, elämä
- 2003: Kai Nieminen, Anselm Hollon teoksesta Corvus
- 2002: Arto Kivimäki ja Sampo Vesterinen, teoksesta Rakkaus ei koskaan lepää
- 2001: Pentti Saaritsa, Fernando Pessoan teoksesta En minä aina ole sama
- 2000: Lars ja Mats Huldén, Kalevalan ruotsinnoksesta
- 1999: Hannu Launonen, Attila Józsefin teoksesta Läpinäkyvä leijona
- 1998: Liisa Ryömä, Carl Michael Bellmanin teoksesta Lauluja lasin läpi
- 1997: Pertti Nieminen, teoksesta Kuin lennossa, kuin siivillä – Runoja Laulujen kirjasta Shic chingistä
- 1996: Jyrki Vainonen, Seamus Heaneyn kokoelmasta Ojanpiennarten kuningas
- 1995: ei jaettu
- 1994: Caj Westerberg, Tua Forsströmin teoksesta Lumileopardit – Puistot ja Gunnar Ekelöfin díwán-trilogiasta