Tähtivaeltaja-palkintoraadin lehdistötiedote:
Helsingin Science Fiction Seuran Tähtivaeltaja-palkinto parhaasta vuonna 2007 suomeksi ilmestyneestä science fiction -kirjasta annetaan Vaskikirjojen julkaisemalle Richard Mathesonin romaanille Olen legenda. Teoksen on suomentanut Vuokko Aitosalo.
Richard Mathesonin vuosikymmeniä jatkuneen uran merkkiteos Olen legenda (alkuteos I Am Legend julkaistu 1954) on vaikuttava kuvaus yksinäisyydestä, erakoitumisesta ja niiden rapauttavista psyykkisistä vaikutuksista.
Romaani on kerronnaltaan taloudellinen. Sen 136 sivuun mahtuu ihmisyyden pohjimmaisen dilemman käsittelyä, syvällistä sukellusta piinattuun mielenmaisemaan sekä selviytymistaistelun mielekkyyden epäilyä epäinhimillisissä olosuhteissa. Olen legenda antaa nykyisistä kirjoitustrendeistä poikkeavan, erittäin tarpeellisen muistutuksen, että lauseen tiiviys ja tarinan kompaktius peittoavat satojen sivujen mammuttiromaanit.
Kiistaton klassikko ei ole menettänyt teräänsä vuosikymmenien saatossa, vaan hätkähdyttää edelleen ajattomuudellaan. Toisaalta se peilaa kirjoittamisajankohtansa maailmanpoliittista ilmapiiriä, toisaalta yhteisön ja yksilön rajapintaa.
Romaanin tapahtumaympäristö on tavattoman tyly: vampirismia aiheuttava tarttuva tauti on saastuttanut ja tappanut liki koko ihmiskunnan ja nostanut ruumiit haudoistaan verta janoaviksi hirviöiksi. Päähenkilö Neville oppii tuntemaan ainoan eloonjääneen raastavan osan, samalla kun hän metsästää vampyyrejä ja yrittää selvittää sairauden alkuperää ja mahdollista parannuskeinoa.
Tämä tieteellinen ote erottaa Olen legendan aiemmista vampyyritarinoista ja tuo teeman moderniin maailmaan äärimmäisen tehokkaasti. Kirja loikin ilmestyessään kokonaan uuden kirjallisuuden ja elokuvan lajityypin. Tarina on filmatisoitu jo kolmesti, ja erilaisia variaatioita on lukemattomia.
Mathesonin ansiokas ote ei katkea matkan aikana kertaakaan, eikä teos tarjoa katharsista; kompromissit puuttuvat ja synkkyys pikemminkin syvenee kuin lievittyy, mitä pidemmälle päästään. Raskasta aihetta tasapainottaa kuitenkin tavattoman sujuva kerronta, joka tekee lukukokemuksesta intensiivisen ja mukaansatempaavan.
Nevillen tiheästi vuorottelevat itsesäälin ja alkoholismin puuskat sekä maanisen toimeliaat kaudet luovat vaikuttavan kuvan henkilöstä, joka pyristelee päivä päivältä eteenpäin painajaismaisessa tilanteessa, vaikka toivo paremmasta on menetetty jo kuukausia sitten.
Loppuratkaisun nerokkuus keikauttaa asetelman nurin niskoin ja antaa hienolle tarinalle osuvan, kolkon loppunousun. Harvoin on tieteiskirjallisuudessa nähty näin perinpohjaista ahdistuksen ja turhautumisen kuvausta.
Tähtivaeltaja-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluivat:
Kriitikko Hannu Blommila, päätoimittaja Toni Jerrman, kriitikko Elli Leppä ja toimittaja Vesa Sisättö