Tähtivaeltaja-raadin lehdistötiedote:
Helsingin Science Fiction Seuran Tähtivaeltaja-palkinto parhaasta vuonna 2003 suomeksi ilmestyneestä science fiction -kirjasta annetaan Liken julkaisemalle J.G. Ballardin romaanille Super-Cannes. Teoksen on suomentanut Hannu Tervaharju.
J.G. Ballardin Super-Cannes (alkuteos vuodelta 2000) on muodoltaan rikostarina. Kirjan nimi viittaa Eden-Olympiaan, joka on Cannesin kupeessa sijaitseva mahtava liikepuisto. Se on aivo- ja luovuuskeskittymä, josta suuret huippuyritykset johtavat maailman markkinoita ja kehittelevät uusia, tärkeitä keksintöjä.
Kirjan päähenkilön Paul Sinclairin nuori lääkärivaimo Jane on saanut työpaikan Eden-Olympiasta, joka rakennettuine lampineen ja koristeellisine taloineen on – nimensä mukaisesti – 2000-luvun paratiisi. Rikollisuutta ei ole ja yhteiskunta on rakennettu täydelliseksi, joten työrauha on rikkumaton. Miksi siis Janen edeltäjä David Greenwood tappoi eräänä aamuna kymmenen liikepuiston johtajaa ja lopulta itsensä?
Paul jää Greenwoodin selittämättömän teon vangiksi ja alkaa joutilaisuudessaan kehitellä teorioita tapahtumista. Hän ahdistuu liikepuiston tunnelmasta, ja Greenwoodin mielenhäiriöstä tulee avain, jolla Paul yrittää selvittää omaa pahaa oloaan. Paulin havaintojen ja etsintäretkien kautta Ballard pääsee käsittelemään sitä, millainen työteliäs ja huippuälyllinen Eden-Olympia on silloin, kun johtajat vaihtavat vapaalle. Paul saa huomata, että Eden-Olympian muovisessa maailmassa aidot ihmissuhteet ovat yhtä mahdottomia kuin tahrat eliittiyhteisössä. Kun oman itsen kuulosteleminen ja yhteys toisiin ihmisiin myydään työlle, moraali ja empatia menettävät merkityksensä. Yksilöiden vastuu katoaa ympäröivän yhteiskunnan rakenteisiin.
Super-Cannes kuvaa pelottavan tehokkaasti sitä, mitä seuraa kun yhteiskunta ”ylikellotetaan”, ihmisistä tiristetään esiin mahdollisimman paljon luovuutta, joustoa ja työsaavutuksia. 15- tai 20-tuntiset työpäivät ovat vaativia, joten mistä löytyy tarpeeksi voimakas vastapaino pitämään huippupalkatut johtajat mieleltään terveinä ja timmissä tuloskunnossa? Ballardin vastaus on äärimmäinen: Super-Cannesin paratiisissa terapiamuodoiksi kelpaavat vain rasismi, fasismi, väkivalta, pedofilia ja perversiot. Raskas työ vaatii raskaat huvit, irvailee Ballard ja näyttää, mitä tuttu sanonta tarkoittaa, kun sitä sovelletaan mahdollisimman johdonmukaisesti. Näin Super-Cannes kertoo siitä, mihin tehokkuutta ja talouden ylivaltaa vaaliva länsimainen yhteiskunta on matkalla. Kehyksenä oleva rikos- tai etsivätarina tekee kuitenkin kirjasta helposti lähestyttävän ja ikään kuin ujuttaa lukijan keskelle vaikeita kysymyksiä ja kammottavaa tulevaisuusvisiota.
J.G. Ballard on vakiinnuttanut asemansa merkittävänä nykykirjailijana Isossa-Britanniassa jo 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Tuolloin hän toimi johtohahmona uusi aalto -liikkeessä, joka ravisteli englanninkielisen kirjallisuuden kenttää. Ballard tunnetaan siitä, että kirjoissaan hän käsittelee nimenomaan ihmismielen pimeimpiä puolia. Super-Cannes yltää hienosti Ballardin aikaisempien menestysteosten (esim. Crash – kolari 1973, suom. 1996; Tornitalo 1975, suom. 1999) tasolle – kulttikirjailija on pystynyt uudistumaan ja ottamaan haltuun nykyhetken pelikentän.
Tähtivaeltaja-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluivat:
Kustannustoimittaja Kanerva Eskola, kriitikko Jukka Halme, kriitikko Toni Jerrman ja toimittaja Vesa Sisättö