29.12.2007
Ei ole kirjaa karvoihin katsominen. Vaatimaton nidosasuinen opus, jonka kansikuvakin on vähän tyhmä, pitää sisällään tosi mainiot tarinat. Ilo alkaa jo kirjailijan johdannosta, jossa hän tunnustautuu Suomen ja Paavo Nurmen suureksi ihailijaksi. Suomalaisella lukijalla on onnea myös ensimmäisen tarinan kanssa, onhan Rumat kanat paljon nasevampi nimi...
Lue koko vinkki »