Pimeä kuu

Taneli Viljanen: Pimeä kuu

Taneli Viljasen kuudes teos on kustantajan tuplaluokittelema sekä runokokoelmaksi että esseeteokseksi. Ainakin Tampereella kirjastossa on kallistuttu runouteen, mikä on mielestäni oikea paikka tälle teokselle. Ainakin päällisin puolin Pimeä kuu on kyllä runoutta, mutta toki se lainaa esseestäkin jotain. Kauniin violetti kirja kätkee sisäänsä poh... Lue koko vinkki »
Moulin Extra Beauté

Tytti Heikkinen: Moulin Extra Beauté

Runoilija Tytti Heikkisen tuotantoon tutustuin opintojen ja Varjot astronauteista -teoksen myötä. Se oli sen verran kiinnostava teos, että Heikkisen muuhunkin tuotantoon oli tarpeellista tutustua. Kiinnostavin muista teoksista on ehdottomasti Moulin Extra Beauté, joka toteuttaa runokirjaksi hyvin omaperäistä estetiikkaa. Isokokoinen, pehmeäkanti... Lue koko vinkki »
Valokaaria

Kristian Blomberg: Valokaaria

Tutkimusmatkani Kristian Blombergin runouteen jatkuu. Aloitin uusimmasta Kaikessa hiljaisuudessa -kokoelmasta, nyt on vuorossa seuraava eli Valokaaria vuodelta 2015. Tämä on kompaktimpi teos: Kaikessa hiljaisuudessa oli aikamoinen runsaudensarvi, tämä on tiiviimpi ja pienimuotoisempi. Jotenkin hyvin poesialainen teos, mitä toki voi Poesian perustaj... Lue koko vinkki »
Varjot astronauteista

Tytti Heikkinen: Varjot astronauteista

Runoilija Tytti Heikkinen oli aktiivinen vuoden 2010 paikkeilla, mutta on sittemmin hiljentynyt. Eipä se mitään. Etenkin tämä Varjot astronauteista on jättänyt jälkensä kirjallisuudenopiskeluun. Sitä kautta minäkin tähän törmäsin, sillä kirjallisuusanalyysikurssilla Heikkisen runoja nostettiin esimerkiksi nykyrunoudesta ja erityisesti flarfista. ... Lue koko vinkki »
Kaikessa hiljaisuudessa

Kristian Blomberg: Kaikessa hiljaisuudessa

On ilahduttavaa löytää uusi, mielenkiintoinen runoilija. Kristian Blombergin nimi on ollut kenties etäisesti tuttu, onhan Blomberg ollut monessa mukana, muun muassa Poesian perustajajäsenenä ja useiden palkintojen voittajana ja ehdokkaana. Blombergin runoihin en ole kuitenkaan vielä tutustunut. Nyt oli aika, kiitos kirjallisuusanalyysikurssin. N... Lue koko vinkki »
Hetkenä minä

Satu Erra: Hetkenä minä

Satu Erran (s. 1979) esikoisrunokokoelma Hetkenä minä osui tielleni kirjallisuusanalyysikurssin myötä. Luennoitsija käytti erästä kokoelman runoa havainnollistamaan puhujuutta runoudessa ja toinen kokoelman runo on tarjolla analysoitavaksi. Oli siis tarpeen perehtyä laajemmin, mistä tässä on kyse. Erra on tosiaan ensimmäistä kertaa asialla, kust... Lue koko vinkki »
Talvinen matka

Georges Perec: Talvinen matka

Kun haastattelen kirjailijoita, kysyn aina lopuksi suosituksia. Ne ovat usein kirjoja ja tätä kautta olen tutustunut jo useampaan kiinnostavaan teokseen. Viimeksi runoilija Riikka Simpura suositteli vuodenaikaan sopivasti Georges Perecin Talvinen matka -teosta, kehuen sitä ”hykerryttävän nerokkaaksi”. Tämä Poesiavihkoissa julkaistu teos on hyvin... Lue koko vinkki »
Yksinkeltainen on kaksinkeltaista

Olli-Pekka Tennilä: Yksinkeltainen on kaksinkeltaista

Lemmonommel-kokoelman myötä tulin tutustuneeksi Olli-Pekka Tennilän runouteen. Sekä Lemmonommel että Ontto harmaa tekivät vaikutuksen aforistisella nokkeluudellaan. Kirjaston hyllyltä bongattu Yksinkeltainen on kaksinkeltaista ei siis vaatinut pitkää harkintaa tarttuakseen matkaan. Se ei myöskään tuottanut pettymystä. Tyyli on tuttua Tennilää, p... Lue koko vinkki »
Painottomuus

Riikka Simpura: Painottomuus

Enpä ole hetkeen lukenut näin vähäsanaista kirjallisuutta. Tässä runokokoelmassa on kaikkiaan noin 350 sanaa; tässä arviossa teoksesta on noin 250 sanaa. Mutta kirjallisuus – ja runous eritoten – ei ole määrästä, vaan laadusta kiinni. Vähäkin riittää, jos sanat on hyvin valittu. ”Parhaat sanat parhaassa järjestyksessä”, kuten Samuel Coleridge sanoi... Lue koko vinkki »
Ontto harmaa

Olli-Pekka Tennilä: Ontto harmaa

Tutustuin Olli-Pekka Tennilän runouteen Lemmonommel-kokoelman myötä. Se nosti Tennilän runouden minun kiinnostuslistallani pykälää korkeammalle, joten tämä edellinen kokoelma oli syytä ottaa lähempään tarkasteluun. Ontto harmaa ilmestyi vuonna 2016 ja palkittiin silloin vuoden aforismikirjana. Raati kuvasi teoksen olevan mietitty ja tiivis kokonais... Lue koko vinkki »
Ehkä

Petra Vallila: Ehkä

Runoudessa yksi näppärä tulokulma on ottaa joku kielenkäytön rekisteri, joka ei ole aivan kotonaan kaunokirjallisuudessa, ja hyödyntää sitä. Mutta että asiallinen, kuivakka yrityskieli? Onnea matkaan. Ehkä-kokoelman tasaisen harmaata kantta rikkoo vain kaksi kapealla viivalla piirrettyä suorakaidetta, joiden valkoisen ja tummemman harmaan luoma kol... Lue koko vinkki »
Lemmonommel

Olli-Pekka Tennilä: Lemmonommel

Tiedostaa, miten absurdia tämä merkkien kanssa asuminen lopulta on. Mutta havahtuessaan ajatuksesta on myös kaikki muu vähintään yhtä hullua. Olli-Pekka Tennilän (s. 1980) nimi on minulle tutumpi Poesian runokirjojen kansitaiteesta. Poesian kustannuspäällikkönä työskentelevä Tennilä pääsi tällä Lemmonommel-teoksellaan jälleen Tanssiva karhu -pal... Lue koko vinkki »
Katseen maanosat

Pauli Hautala: Katseen maanosat

Pauli Hautala (s. 1984) on esikoisrunoilija, jonka esikoisrunokokoelman Katseen maanosat on julkaissut Poesia. Kirjassa on Olli-Pekka Tennilän kiehtova kansikuva ja se on esineenä miellyttävän vähäeleinen. Runot sen sivuilla avautuvat proosamaisina, tasapalstaisina enimmäksen muutaman rivin mittaisina katkelmina. Poesian sivuilla teosta kuvailla... Lue koko vinkki »
Viimeinen talvi

Raisa Marjamäki: Viimeinen talvi

Viimeinen talvi on Poesian Poesiavihkot-sarjassa ilmestynyt vihkonen, joka muodostuu kahdesta osasta. Ensinnäkin se sisältää Raisa Marjamäen vuosi­na 2012–2013 kirjoittamia englanninkielisiä runoja. Toinen osa "Viimeinen talvi eli miksi en kirjoita enää englanniksi" on sitten tähän kiehtovaan aihee­seen pureutuva essee. Runoissa on puolensa; lue... Lue koko vinkki »
Ei kenenkään laituri

Raisa Marjamäki: Ei kenenkään laituri

Ei kenenkään laituri on kirjana viehättävä esine. Se on vanhanaikaisen näköi­nen, ja syystä: runoilija Raisa Marjamäki on sen itse latonut irtokirjakkeista ja Marjamäki on painanut sen Heidelbergin kohopainokoneella Olli-Pekka Ten­nilän kanssa. Teos on tehty kokonaan ilman tietokoneita. Lopputulos on kau­nis, ainoa miinus on vain vähän liian syväll... Lue koko vinkki »
Ihmeellistä käyttäytymistä

Raisa Marjamäki: Ihmeellistä käyttäytymistä

Runoilija Raisa Marjamäki on kokoelmissaan kiinnittänyt huomiota tekemisen tapoihin ja teknologioihin. Siitä käy mainiosti esimerkiksi tämä Ihmeellistä käyttäytymistä: teos on naputeltu Brother Deluxe 660TR -kirjoituskoneella. Eikä vain kirjoitettu, vaan myös taitettu! Ulkoasu on nimittäin skannattu suo­raan kirjoituskoneella kirjoitetuista arkeist... Lue koko vinkki »
Tuuli ja kissa

Lassi Hyvärinen: Tuuli ja kissa

Tanssiva karhu -hankkeeni alkaa lähestyä loppuaan. Vuorossa on Lassi Hyvärisen (s. 1981) kolmas runokokoelma, Tuuli ja kissa, joka jatkaa Hyvärisen palkintoja haalinutta tuotantoa. Hyvärinen voitti esikoisteoksellaan Riippuvat puutarhat J. H. Erkon palkinnon, toisella kokoelmallaan Keisarin tie Kalevi Jäntin palkinnon ja nyt tällä kolmannella siis ... Lue koko vinkki »
Kaukaisten saarten atlas

Judith Schalansky: Kaukaisten saarten atlas

Ensimmäinen ajatus: onpas kaunis kirja! Hillityn harmaat kannet, mutta suorastaan säädyttömän kylläisen keltaisina paistavat sivunreunat. Teos, joka on ulkoasultaan täysin Judith Schalanskyn käsialaa, varta vasten suunniteltuja kirjasimia myöten, onkin ansaitusti palkittu Saksan kauneimpana kirjana. Mutta mistä se kertoo? Esipuheessa Schalansky ... Lue koko vinkki »