Lautuma

Maiju Pohjola: Lautuma

Aloitetaan tämän runokokoelman nimestä. Sana oli tutunkuuloinen, mutta merkitys vähän epäselvä, joten selvitin. Lautuma, livor mortis, on ruumiin iholle kuoleman jälkeen ilmaantuva violetti sävy, joka johtuu punasolujen vajoamisesta alaspäin verenkierron pysähtymisen myötä. Hivenen on makaaberi nimi tällä esikoiskokoelmalla, siis, mutta ei tässä ny... Lue koko vinkki »
Ettei yötä enää

Maiju Pohjola: Ettei yötä enää

jotakin ehkä tietäisin,H41+4, I-para. Tullut säännöllisten supistusten vuoksi. Kertoo supistuksia tulevan noin 5 min välein.olinhan siellä minäkin Haminalainen runoilija Maiju Pohjola (s. 1990) törmäyttää teoksessaan erilaisia kirjoituksia käsitellääkseen synnytystä, synnytyksen jälkeistä masennusta ja äitimyytin kiemuroita. Kun runossa vier... Lue koko vinkki »
Neitsytlento

Riikka Ulanto: Neitsytlento

Runoilija Riikka Ulannon ensimmäinen romaani on ulkoisilta piirteiltään lähel­lä runoteosta. Vain satasivuinen romaani on pieni teos, jonka kieli on runollista ja luovaa. Sisältö kuitenkin ravistelee. Kirja kertoo nuoresta naisesta, Kaisusta, jolla menee lujaa. Mutta hänhän on kuuluisa ja siksi hänet on tuotu hotelliin piiloon faneilta. Hotellissa ... Lue koko vinkki »
Lemminkäisen harharetket

Jukka Kivinen: Lemminkäisen harharetket : Perheyhtiön tarina

Yli kaksi kolmasosaa suurista organisaatiomuutoksista epäonnistuu kokonaan tai merkittävissä määrin. Jukka Kivisen kirja toteaa tämän pysäyttävän tutki­mustuloksen pariinkin otteeseen ja syystäkin. Organisaatiomuutoksista on tullut vastaansanomaton osa työelämää, mutta harvemmin pysähdytään poh­timaan mikä on oikeasti tarpeellista ja mikä vain tarp... Lue koko vinkki »
Orionin vyö

Maarit Verronen: Orionin vyö

Orionin vyö on Maarit Verrosen yhdestoista romaani. Sen verran tutuille aineksille se rakentuu, että sen tunnistaisi kyllä tekijänsä kynänjäljeksi, vaikka nimi olisi kannesta unohtunut. Mutta mikäpä siinä – siksihän minä näitä Verrosen viehättävän omituisia teoksia kerta toisensa jälkeen luen. Kirjan päähenkilö on Mipi Ii, joka työskentelee altr... Lue koko vinkki »
Viiden minuutin juttuja

Hannu Mäkelä: Viiden minuutin juttuja

Taiteilija tarttuu pensseliin ja pensseli taipuu taiteilijan tahtoon, toteuttaa taiteilijan mieltä: vähän sieltä, vähän tuolta ja täältä. Ja kas kummaa: kelvollinen kokonaisuus koossa katsottavissa. Noin on käynyt, taas kerran, Hannu Mäkelälle, joka kirjailijana on tietenkin tarttunut läppäriinsä ja näpytellyt kirjaimet toisensa jälkeen perätyst... Lue koko vinkki »
Saramago & José

José Luís Peixoto: Saramago & José

Vuonna 1997 Portugalin kirjallisuuden suurnimi José Saramago saa valmiiksi romaaninsa Kaikkien nimet. Samoihin aikoihin nuori José-niminen kirjailija kamppailee toisen romaaninsa aloittamisen tuskissa, kun hänet kutsutaan kustantajan juttusille. Saramagosta pitäisi kirjoittaa elämäkertaromaani, ja juuri Josén pitäisi se kirjoittaa. José tarttuu haa... Lue koko vinkki »
Pyörävaras

Tiina Poutanen: Pyörävaras

"Aiotko panna tyttöystävääni, onko isäsi muumio? Viihdytkö nunnaluostarissa? Oletko valmis jättämään jalkapuolen ystäväsi heitteille kadonneeseen maailmaan, onko sinulla minkäänlaista moraalia?" Eiköhän tuo sitaatti kirjan loppupuolelta antane aika kuvaavan kuvan kuvataiteilija, runoilija Tiina Poutasen sanoiksi, romaaniksi, muutetuista kuvista.... Lue koko vinkki »
Itikkaralli

Hanna Tuominen: Itikkaralli

Kahdeksi kuukaudeksi luettavaa - sen verran 'asiaa' jotta kertalukemalla tulee ähky! Hanna Tuomisen kirjoittama ja Anna Helmisen kuvittama lorukirja on jännä kapistus moderniudessaan. Paitsi että se sisältää muutaman tekstiviestin, myös mummon railakas olemus, meno ja meininki yllättää ja muuttaa tasaisen lämpöistä mummokuvaa Punahilkka-ajoista.... Lue koko vinkki »
Pilven reuna

Hannu Mäkelä: Pilven reuna

Suomen kulttuurikaapiksi nimesin akateemikko Hannu Mäkelän blogissani: kun tämän kaapin ovet aukaisee, olemme suomalaisen kirjallisuuden ytimessä. Mäkelä on mies, joka tuntee suomalaisen kirjallisuuden ja henkilökohtaisesti suomalaiset tuntemisenarvoiset kirjailijat kaikki. Jo entisen virkansa puolesta: Otavan kustannustoimittaja. Nyt kun sitten... Lue koko vinkki »
Jalkapallon kauneus

Sami Kolamo: Jalkapallon kauneus

Jalkapallokulttuuria, jalkapalloromantiikkaa! Löytyykö sitä Suomesta? Varmasti. Jos kaunokirjallisin keinoin tätä teemaa on lähestynyt esimerkiksi Jukka Pakkanen, on futistohtori Sami Kolamon näkökulma tieteellisempi. Käsitystään jalkapallosta Kolamo ruotii esseeteoksessaan Jalkapallon kauneus. Kolamo pohtii jalkapalloestetiikkaa monipuolisesti,... Lue koko vinkki »
Okulovulva

Aura Sevón: Okulovulva

Arvelin aikoinaan Aviadorin katalogia selaillessani, että Okulovulva on joko kiehtova tai aivan sietämätön. Nyt on luettu ja vastaus on selvä: vahvasti ollaan kiehtovan puolella. Aura Sevónin nimi oli tuttu ranskankielisen kirjallisuuden kääntäjänä, nyt on aika debytoida kirjailijana. Sevónin esikoisteos Okulovulva aloittaa lukijan hämmentämisen he... Lue koko vinkki »
Merenvaahdon palatsi

Anni Sumari (toim.): Merenvaahdon palatsi

Olen vältellyt runoja, koska useimmiten jokin ei vain runojen kanssa klikkaa. Taidan olla turhan konkreettinen. Parhaimmillaan runous toimii, on rytmiä ja mielenkiintoisia kielikuvia ja kiinnostavia ajatuksia; pahimmillaan runous on tylsää, yhdentekevää ja teennäistä. Merenvaahdon palatsi on Anni Sumarin koostama ja suomentama otos yhdysvaltalaista... Lue koko vinkki »
Kanootin säilyttämisestä talven yli

Hanna Storm: Kanootin säilyttämisestä talven yli

Monituiset kerrat olen miettinyt näiden nykyrunojen kimppuun käydessäni, että kai minulla on oikeus lukea niitä omalla tavallani, vähemmän juhlallisesti, koska ne on kirjoitettu vähemmän ylvääseen muotoon; joskus mieli tekee sanoa, jotta päättä ja hännättä. Rennosti. Virkistävästi. Runousopeista viis. Niin kuin nyt taas Hanna Storm uusimmassa ru... Lue koko vinkki »
Kuppinurin

Alain Mabanckou: Kuppinurin

Kuppinurin päätyi lukulistalle maahaasteen vuoksi: Kongon tasavalta puuttui listalta ja tässä se oli tarjolla vieläpä paikallisen kirjailijan toimesta – joskin on todettava, että Alain Mabanckou on professorina UCLA:ssa ja asuu Los Angelesissa, eli edustaako Mabanckou sitten missä määrin kongolaista elämänmenoa on hyvä kysymys, johon ei yksiselitte... Lue koko vinkki »
Nokkosia ja ihmisiä

Paola Pigani: Nokkosia ja ihmisiä

Paola Piganin esikoisromaani Älä astu sieluuni kengät jalassa teki vaikutuksen, joten tokihan seuraava suomennos Nokkosia ja ihmisiä piti myös lukea. Tällä kertaa Pigani on vahvasti omaelämäkerrallisen aineiston äärellä, kuvaamassa nuoren tytön kasvua 1970-luvun Ranskassa. Perhe on lähtöisin Italiasta, mutta lapset ovat jo ranskalaisia. Koti on ... Lue koko vinkki »
Muutama lämmin päivä

Maarit Verronen: Muutama lämmin päivä

Muutamaan lämpimään päivään mahtuu paljon arkisia tunnelmia, tunteita ja yllättäviä käänteitä. Maarit Verronen on novellinkirjoittana hyvä leijumaan oudon ja arkisen välimaastossa. Tämän kokoelman novelleissa on hyvinkin arkisia tapahtumia, mutta välillä myös yllättäviä käänteitä. Novelleissa ihmiset ovat avuliaita, keskustelevat avoimesti toist... Lue koko vinkki »

Hannu Mäkelä: Varjo : Jeanne d’Arcin lyhyt, toiveikas elämä

Hannu Mäkelän tunnustuksellisten kirjojen ja Mutina-blogin kautta tunnen hyvin, tuntuu paikoin, jotta läpikotaisin. Niinpä turhan vaikea on lukea hänen minämuotoista dokumentaarista fiktioromaaniaan Varjo : Jeanne d'Arcin lyhyt, toiveikas elämä asettamatta Hannua itseään minäksi. Ja kun noin on, joutuu Hannu mielessäni, eikä se minä-Varjo, pitäm... Lue koko vinkki »
Älä astu sieluuni kengät jalassa

Paola Pigani: Älä astu sieluuni kengät jalassa

Vapautta rakastavat romanit, Ranskan natsimiehitys – ei se kaikista toivoa luovin yhdistelmä. Älä astu sieluuni kengät jalassa kertoo yhden romanisuvun tarinan 1940-luvun Ranskassa. Perhe joutuu keskitysleirille, koska kaiken maailman irtolaisethan eivät vapaana kuljeksi, olkoonkin että romanit ovat osansa tehneet muun muassa taistellen ensimmäises... Lue koko vinkki »