Esikoisrunokokoelmansa julkaissut Veera Sylvius on tehnyt hienoa jälkeä. On todellakin kuljettava kuusikon läpi -kokoelman runot ovat pieniä ja vähäeleisiä, mutta puhuttelevat ja kuvaavat metsää ja luontoa kauniisti.
Haastattelin Sylviusta sähköpostitse huhtikuussa 2023.
Mistä On todellakin kuljettava kuusikon läpi sai alkunsa? Mikä oli sen kirjoittamisen alkusysäys?
Kirjoittamiselle alkusysäys oli ehdottomasti, kun sain käsiini Louise Glückin runoteoksen Uskollinen ja hyveellinen yö. Se vaikutti minuun todella voimakkaasti, ja oli viimeinen sysäys ilmoittautua kirjoituskurssille ja kirjoitusryhmään. Aloin opiskelemaan runojen kirjoittamista, lukemaan runoja urakalla ja kirjoittamaan niitä. Tämä tapahtui alkuvuodesta 2021.
Onnittelut esikoiskokoelman julkaistusta. Millaisen matkan se teki pöytälaatikosta julkaistuksi kirjaksi?
Kiitos! Matka oli ripeä; kirjoitin noin vuoden ajan kiihkeästi, ja lopulta, kun aloin kokoelmallistamaan runoja, jätin pois sellaiset, jotka eivät tähän kokoelmaan istu; ja hioin edelleen niitä, jotka saivat jäädä. Huomasin, että kerron kokoelmassa tarinaa, johon kokoelman osastoinnitkin viittaavat.
Kun kokoelmaa oli riittävästi hiottu, keväällä 2022, lähetin sen kustantajalle. Kustantaja hyväksyi kokoelman, jonka jälkeen siihen on tehty enää hyvin vähän muutoksia, vain pieniä viilauksia. Lopulta sitten piti hyväksyä kannen grafiikka, valita typografia, taittaa kirja ja painaa se.
Mikä kokoelman koostamisessa oli helppoa, mikä vaikeaa?
Minulla oli kirjoittaessa vahva inspiraatio ja intentio, sanoma, jonka halusin läpi. Runojen synnyttäminen oli ihanaa, ja tietysti myös kamalaa, kuten varmaan kaikki luomistyö on. Kaikista hankalinta on taistella sisäistä kriitikkoa vastaan, pitää yllä uskoa ja luottamusta siihen, että osaan kyllä kirjoittaa, sanomani kyllä tavoittaa lukijan, runoni kyllä koskettavat.
Kirjoitat paljon metsistä. Ne taitavat olla sinulle tärkeä elementti?
Metsä on minusta aivan huikea elementti, pelottavakin. Erittäin monipuolinen ja hurja, kaunis ja rauhoittava. Metsän äärellä ihminen oivaltaa pienuutensa. Toisaalta metsä uusiutuu jatkuvasti, elää omaa elämäänsä ihmisestä riippumatta.
Taustasi avaruusfysiikan parissa näkyy etenkin kokoelman prologirunossa, mutta välähtelee sanastossa siellä täällä muuallakin. Oliko houkutusta tuoda sitä mukaan enemmänkin?
Ei oikeastaan ollut houkutusta tuoda enempää mukaan, ja mietin, onko sitä liikaakin. Fyysikko istuu minussa kuitenkin yllättävän lujassa. Fysiikassa on myös kyse siitä, mistä runoudessakin: ilmiöiden ymmärtämisestä. Runoilija pyrkii ymmärtämään, miltä fyysikon ymmärtämät ilmiöt tuntuvat.
Viittaat runoissasi suoraan muutamiin muihin teoksiin. Mitä tällainen intertekstuaalisuus sinulle merkitsee?
Luen paljon muiden kirjailijoiden ja runoilijoiden teoksia, niin kuin varmaan kaikki kirjoittajat. Toiset niistä ovat vaikuttaneet minuun paljonkin. Intertekstuaalisuus ei kuitenkaan ole itse tarkoitus; nuo viittaukset halusivat tulla runoon, ja päästin ne sisään, mutta en väkisin alkanut niitä sinne sovittelemaan. Kun ne tulivat, annoin niiden jäädä, ja samalla halusin antaa kunniaa mestareille.
Runosi ovat tyyliltään aika pienimuotoisia, eivätkä juuri konstaile asettelullaan tai typografialla. Oliko tämä sinulle luonteva ilmaisutapa? Missä määrin ajattelit kirjoittaessasi kuvallisuutta versus lausuttavuutta? Millainen on suhteesi runojen lausumiseen?
En ole lavarunoilija enkä miettinyt lausumista ollenkaan kirjoittaessani. Lausun omia runojani mielelläni, mutta tyylini on kuulemma varsin vähäeleinen.
Aiotko jatkaa runouden parissa? Oletko jo aloittanut uuden kokoelman työstämisen?
Seuraava teos on viimeistelyssä ja ilmestyy ensi vuoden alussa. Se on tyylilajiltaan lyyristä proosaa, eli säeromaani.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Q-teatterissa on erinomainen näytelmä, The Pimpsons, joka oli todella vaikuttava!
Suosittelen piipahtamaan Rosebud Sivullisessa Kaisaniemessä; siellä on huikea valikoima kirjoja hyllyssä ja mielenkiintoisia tapahtumia!
Kirjallisuuden ystäville parin vuoden takainen August-voittaja Läpileikkaus (Lydia Sandgren) on nautinnollista luettavaa.