Lähes tuhannen kirjavinkin Tuija on ollut Kirjavinkeissä mukana vuodesta 2012 asti. Tuija mainitsee olleensa kollegani jossain vaiheessa – poikkesin tosiaan Tampereella opiskeluaikoina pätkätöissä yliopiston kirjastolla, missä Tuija on tehnyt vähän pidemmän uran. Mutta tätä kautta Tuija on tosiaan sitä joukkoa Kirjavinkkien avustajia, jotka olen joskus tavannut.
Luen Tuijan kanssa yllättävänkin paljon samaa naisten kirjoittamaa korkeakirjallisuutta. Siitä hyötyvät Kulttuuritoimituksen lukijat, sillä arvioin näitä kirjoja sinne, kun Tuija kirjoittaa niistä Kirjavinkkeihin.
Liityit Kirjavinkkeihin vuonna 2012. Muistatko mikä sai lähtemään mukaan ja mitä kautta päädyit Kirjavinkkien pariin?
Olin lukenut Kirjavinkkejä jo pitkään, ja sain uskalluksen kysellä mahdollisuudesta päästä mukaan, kun ajattelin, että olen oikeastaan aina halunnut vain lukea kirjoja ja kirjoittaa niistä jotain. Sain lisää rohkeutta, kun kävi ilmi, että arvoisa päätoimittaja on ollut aikoinaan kollegani, jonka kanssa puhuimme mm. kauhuelokuvista ja Einstürzende Neubautenin musiikista. Ensimmäisen vinkkini kirjoitin Carol Shieldsin romaanista Ruohonvihreää.
Millainen lukija olet? Missä ja miten luet? Kuunteletko äänikirjoja? Miten paljon pärjäät arvostelukappaleilla, kuinka ahkerasti käyt kirjastossa tai ostat kirjoja?
Lukunopeudessa olen varmaan jotakuinkin keskitasoa; luen vähän joka paikassa, mikä nykyään tarkoittanee etupäässä kotona ja lääkärin odotushuoneessa! Tosin rakastan sitä yhtälöä, johon kuuluvat kahvila, cappuccino ja hyvä kirja.
Äänikirjoihin en ole oikein tottunut, minun täytyy saada selata sivuja edestakaisin, palailla ja makustella. Arvostelukappaleet muodostavat leijonanosan lukemisestani, eikä nykyään tarvitse käyttää kirjastoa kuin joidenkin satunnaisten elokuvien lainaamiseen. Jotain tulee kyllä ostettua, itselle ja lahjaksi.
Olet Kirjavinkeissä erikoistunut dekkareihin, jännäreihin ja psykologisiin romaaneihin. Millaiset murhat ja mysteerit houkuttelevat parhaiten? Näyttäisi, että luet pääasiassa pohjoismaisia dekkareita (ja Ann Cleevesiä), kiinnostaako pohjoismaisten dekkarien yhteiskunnallisuus? Kuinka monta dekkarisarjaa jaksaa pitää seurannassa?
Minulla on jonkinlainen ei-niin-salainen viha-rakkaussuhde pohjoismaisiin dekkareihin. Niiden yhteiskunta ja miljöö tuntuvan sopivasti tutuilta, mutta myös sopivan etäällä olevilta. On tosin niitä, joihin en koskisi enää ollenkaan, mutta uusille kirjoittajille tuntuu olevan tärkeää antaa mahdollisuus.
Olen seurannut aika montaa sarjaa ja jättänyt monia keskenkin, mutta esimerkiksi tanskalaisen Jussi Adler-Olsenin tuotannosta jaksan aina olla kiinnostunut.
Pidän suht pienimuotoisesta jännärikirjallisuudesta, en jaksa ollenkaan lukea sellaisia, joissa koko maapallon pelastuminen on yhdestä salaisesta agentista kiinni. Murhien tekotavan suhteen en sen sijaan ole enää kovin herkkä, antaa tulla vain…
Toinen tärkeä aihe sinulle on perinteiset tyttökirjat, joista olet erityisesti erikoistunut L. M. Montgomeryn tuotantoon. Mikä tyttökirjoissa puhuttelee? Miksi juuri Montgomery on ylitse muiden?
Olen lukenut Montgomeryä vuodesta 1968 asti, ja juuri eilen luin loppuun Kotikunnaan Rillan ties kuinka monennetta kertaa.
Montgomery on tarjonnut minulle monenlaisia muistettavia lukukokemuksia ja ystäviä ympäri maailmaa. Lisäksi sain hänen vuokseen tehdä unohtumattoman konferenssimatkan Prinssi Edvardin saarelle.
Kolmas keskeinen genresi on käsityökirjat. Sinulle lienee kotonasi melkoinen kirjasto käsityöoppaita. Ovatko kaikki käsityökirjat pohjimmiltaan samanlaisia? Onko sinulla myös hyvät kanavat valmistuville käsitöille? Kuvittelisi, että ahkera käsityöläinen täyttäisi pian kaikki nurkkansa villasukilla, lapasilla ja villapaidoilla.
Kaikki käsityökirjat ovat tietysti samanlaisia siinä, että niiden rakenne kuvineen ja ohjeineen ja mallipiirroksineen on aika identtinen. Olen kuitenkin oppinut yhtä sun toista eri suunnittelijoista. Niina Laitisen mallikäsiala on aivan erilainen kuin Merja Ojanperän, eikä kumpaakaan heistä voisi sekoittaa Lumi Karmitsaan.
Valmiiden käsitöitten käyttäjiä on aina jostain lähipiiristäkin ihmeen hyvin löytynyt, varsinkin siihen nähden, etten itse pidä neuleita juuri ollenkaan, kun on muutenkin aina kuuma.
Luit Kirjavinkkeihin aikoinaan muutaman vuoden aikana Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Kannattiko tämä mammutti käydä läpi? Suosittelisitko muille?
Ehdottomasti! Se oli erilaista kuin mikään muu lukemani. Koukeroisen kielen ja pitkänpitkien virkkeiden alle kätkeytyi uskomaton tunneskaala.
Olet seurannut Kirjavinkkien kehitystä yli kymmenen vuotta. Onko jokin muuttunut vuosien varrella? Mikä on saanut sinut pysymään mukana kaikki nämä vuodet?
Mukaan on tullut uusia vinkkaajia ja heidän kauttaan kiinnostavia uudentyyppisiä kirjoja, mutta on ollut kiva huomata, miten kaikkia yhdistää rakkaus kirjoihin ja lukemiseen, eikä itselläni ole ollut mitenkään raskasta pysyä tässä jengissä. Lukisin samat kirjat joka tapauksessa, ja on pelkkää plussaa saada kirjoittaa niistä Kirjavinkkien lukijakunnalle.
Mitä haluaisit suositella Kirjavinkkien lukijoille juuri nyt?
No jos etsitään suositeltavaa kaikilta tuntemiltani kulttuurin aloilta niin Metallicaa, Rammsteinia ja Sibeliusta kannattaa kuunnella aina. Twin Peaks kannattaa katsoa, myös uudestaan, vaikka sen olisikin jo nähnyt.
Ja näin kesällä kannattaa penkoa omia tai kirjaston tai divarin hyllyjä ja lukea vielä kerran ne kirjat, joista olit lapsuuden pitkinä kesälomina eniten vaikuttunut.