Titta ilmaantui Kirjavinkkeihin huhtikuussa 2018 arviolla Maggy Garrisson -sarjakuvasta. Seuraavana arviona oli lasten tietokuvakirja, ja siinäpä Titan erikoisalueet ovatkin varsin hyvin esitellyt: tietokirjallisuus, sarjakuvat ja lastenkirjat.
Harva kirjoittaa Kirjavinkkeihin yhtä perusteellisia ja pitkiä tekstejä kuin Titta tietokirjoja käsitellessään.
Miten haluaisit esitellä itsesi Kirjavinkkien lukijoille, jotka eivät sinua vielä tunne?
Hei! Olen graafinen suunnittelija, jota innostaa kirjojen puolella erityisesti kaksi asiaa: sarjakuvat ja tietokirjallisuus ja tietysti myös näiden kahden yhdistelmä.
Nuorena tämä ei ollut vielä ihan selviö, silloin Dragonlance oli kovin juttu ikinä. Nykyään tämä tausta ei näy niinkään lukemissani kirjoissa, mutta kylläkin muissa kiinnostuksen kohteissa eli roolipeleissä, tietokonepeleissä ja lautapeleissä. Gloomhavenia ei voita mikään.
Liityit Kirjavinkkeihin vuonna 2018. Muistatko mikä sai lähtemään mukaan ja mitä kautta päädyit Kirjavinkkien pariin?
Olin vuonna 2018 tovin työttömänä ja minulla oli tekemisen puutetta. Aviomieheni sitten ehdotti, että jos ottaisin yhteyttä Kirjavinkkeihin, kun joka tapauksessa luen paljon ja myös luen Kirjavinkkejä säännöllisesti. Siitä se sitten lähti.
Millainen lukija olet? Luet ainakin paljon muutakin kuin vain arvostelukappaleita. Oletko ahkera kirjastonkäyttäjä, vai keräiletkö kirjoja omaan hyllyyn?
Olen aivan toivoton kirjahamsteri. Kirjoja tarttuu mukaan ihan kaikkialta ja koti pursuaa kirjoja. Mieltymyksissäni varmaan näkyy jotain keskittymishäiriön oireita, sillä tykkään aivan valtavasti hyppiä aiheesta toiseen. Hei, tuossapa aihe josta en tiedä paljoa, siihen siis!
Vinkkaat paljon tietokirjallisuutta ja kirjoitat lukemastasi pitkiä, perusteellisia arvioita. Kuvastaako tämä yleisesti ottaen lukuharrastustasi, keskitytkö yleensäkin tietokirjallisuuteen?
Keskityn tosiaan nykyään enimmäkseen tietokirjallisuuteen. Arvostelujen perusteellisuus tulee siitä, että huomasin silloin 2018, että olin hajamielisempi ja keskittymiskyky oli laskenut, ja oli erityisen ärsyttävää, jos ei meinannut muistaa lukemastaan kirjasta mitään. Kirjoitan arvosteluja siten siinä mielessä, että mitkä on ne kirjan keskeiset seikat ja mitä uutta opin kirjaa lukiessani. Saatan sitten myöhemmin palata verestämään muistiani ja lukemaan jotain vanhaa arvostelua, että joo, noihan se menikin.
Tietokirjojen lukijana olet aika monipuolinen, mutta historia näyttäisi kiinnostavan sinua muodossa tai toisessa selkeästi eniten. Mikä historiassa kiehtoo?
Historiassa viehättää sen sotkuisuus. Historiahan ei ole koskaan puhdasta faktojen kirjaamista, vaan siinä näkyy selvästi yhteiskunnan arvot: mitä halutaan muistaa, kenen tarina on kertomisen arvoinen, ja kenen taas ehdottomasti ei.
Nykyään historioitsijoita kiinnostaa mikrohistoria, mutta se on aika uusi suuntaus. Ennen lähinnä suurmiesten tarinat ja historian suuret linjat olivat kertomisen arvoisia. Rahvaan elämä, naisten kokemukset, kaiken maailman vähemmistöistä puhumattakaan, jäivät katveeseen. Siitä huolimatta menneisyyttä ei voi oikein ymmärtää ymmärtämättä, miten se ihan tavallinen arkinen yhteiskunta toimi, ja mitä oli ne lukuisat näkökulmat, joista yhteiskunnan ylätaso ei syystä tai toisesta nähnyt kertomisen arvoisena.
Minua kiehtoo ajatus, miten vähän kollektiivisesta historiastamme on oikeasti säilynyt jälkipolville, myös sellaisista asioista, joita aikoinaan pidettiin ihan itsestäänselvinä. Toisaalta hienoa on kuitenkin se, että aina vain löydetään uutta tietoa. Esimerkiksi ympäri maailman museoissa on säilössä kymmeniä tuhansia nuolenpääsavitauluja, joista enemmistöä ei ole vielä tutkittu tai edes luettu, koska ei vain ole tarpeeksi resursseja ja osaamista. Se on oikeasti hämmästyttävä ajaus.
Toinen vahva alueesi on sarjakuvat. Sarjakuvissakin näkyy vahva painotuksesi tietokirjallisuuteen, luet paljon tietosarjakuvaa. Erityisesti lukemasi muistelmat ovat usein sarjakuvia. Mitkä ovat mielestäsi sarjakuvamuodon vahvuuksia tietokirjallisuudessa?
Tähän on yllättävän vaikea vastata. Tietosarjakuvassa on tietysti paljon hyviä puolia, ne ovat helposti lähestyttäviä ja kuvakerronta pakottaa tekijät miettimään, miten tiedon voi esittää mahdollisimman tiiviisti ja selkeästi.
Tämä on kuitenkin enemmän tällaista järkeilyä, viehätys tulee enemmän monikerroksellisuudesta. Kuvien ja tekstin yhdistelmä mahdollistaa useiden asioiden kertomisen yhtä aikaa. Kuvitus välittää tunnelman, ympäristön tai yksityiskohdat tavalla, jota pelkkä teksti ei, ja tuo samalla kerrontaan subjektiivisen ja taiteellisen näkökulman, joka usein puuttuu tietokirjallisuudesta.
Luet myös jonkun verran lasten kuvakirjoja. Tässä lienee jonkun verran ammatillista kiinnostustakin takana?
Kyllä. Työskentelen graafisena suunnittelijana ja teen paljon taittoja, ja toisinaan myös kuvituksia. Aviomies taas työskentelee lastenkirjojen parissa kuten moni tuttukin, joten se kenttä on sitä kautta hyvin tuttu. On oikeastaan ollut yllättävän hauska aikuisiällä lukea lapsille ja nuorille suunnattuja kirjoja. Niitä tietysti katsoo hieman eri vinkkelistä kuin nuori kohdeyleisö, mutta paljon niistä saa irti kun alkaa pohtia, miten erilaisiin ratkaisuihin on päädytty.
Haluan myös arvostella lasten kirjoja ihan puhtaasti myös siltä pohjalta, että niitä arvostellaan mediassa aivan hävyttömän vähän. Tuskin mikään muu kirjaryhmä on jäänyt yhtä katveeseen, ellei sitten ehkä runokirjat?
Mikä Kirjavinkeissä mukana olemisessa on ollut parasta?
Se, että olen kehittynyt paitsi kirjoittajana niin lukijana. Nykyään merkkailen lukiessani kirjaan rutiinilla tarralappusia, jotta voin sitten kirjan luettuani vielä palata takaisin avainkohtiin ja pohtia, että mitä tässä nyt tulikaan luettua. Ehkäpä tämä tekniikka olisi pitänyt opetella jo aikoinaan opiskelijana.
Mitä haluaisit suositella Kirjavinkkien lukijoille juuri nyt?
Minun on paha suositella tässä kirjoja, kun ne kuitenkin ilmestyvät aikanaan arvosteluina. Siispä suosittelen Paul Cooperin Fall of Civilizations -podcastia. Hän myös tekee jokaisesta jaksosta Youtubeen videoversion, ja erityisesti nämä ovat ehdotonta katsottavaa kaikille historian ystäville.
Cooper pohtii miksi ja miten sivilisaatiot romahtavat, mutta vaikka jaksot ovat hyvin perusteellisia, niin ne eivät silti hukuta kuuntelijaa loputtomien yksityiskohtien alle. Cooperin punaisena lankana on tavalliset ihmiset, heidän elämänsä ja pohtia miten he kokivat yhteiskuntansa mullistuksen. Tämä inhimillinen näkökulma tekee kaukaisistakin tapahtumista hyvin samaistuttavia.