Marieke Lucas Rijneveldin Booker-palkittu Illan epämukavuus ilmestyi suomeksi Taru Luojolan sujuvana käännöksenä. Teos on mieleenpainuva, sen verran hurjaa sen sisältö on.
Haastattelin Luojolaa sähköpostin välityksellä marraskuussa 2022.
Miten päädyit kääntämään Rijneveldiä? Olen itse mieltänyt sinut kirjailijaksi enemmän kuin kääntäjäksi, mutta olet ilmeisesti tehnyt käännöstöitä enimmäkseen muun kuin kaunokirjallisuuden parissa. Blogistasi sain käsityksen, että kaunokirjallisuuden suomentaminen kiinnostaisi enemmänkin.
Olen tosiaan toiminut kääntäjänä jo pitkään, mutta melko näkymättömissä asiatekstikääntäjänä. Joskus ennen kuin olin saanut sen enempää kääntäjän kuin kirjailijan uraa kunnolla alkuun valitsin asiatekstien kääntämisen nimenomaan sillä perusteella, että pelkäsin kaunokirjallisuuden kääntämisen syövän tai häiritsevän omaa kirjallista luovuuttani.
Nyttemmin koen oman ääneni kirjailijana, kuten on tapana sanoa, jo vakiintuneen niin, että olen rohjennut suomentamaan kirjallisuutta. Onhan se paljon kiinnostavampaa kuin asiatekstien kääntäminen.
Rijneveldin suomentajaksi päädyin ehdottamalla romaania itse kustantajalle suomennettavaksi. Mukana oli toki sattumaakin, sillä olen viime vuosina lähetellyt kustantajille käännösehdotuksia muistakin kirjoista, mutta tämä nyt sattui niistä ensimmäisenä kiinnostamaan suomalaisia kustantajia.
Millainen käännöstyö Illan epämukavuus oli? Millainen kirjoittaja Rijneveld sinun mielestäsi on? Mikä hänen tyylilleen on leimallista?
Luin Illan epämukavuuden alkukielellä ensimmäisen kerran vuonna 2018, ja käsitys kirjasta jäi vielä silloin melko diffuusiksi. Rijneveld on myös runoilija, ja se näkyy proosankin kielessä: virkkeet ovat pitkiä ja polveilevia, joskus on vaikea hahmottaa, miksi jotkin asiat edes ovat samassa virkkeessä, ja kielikuvat ja intertekstuaaliset viittaukset menevät toisinaan niin syvälle hollantilaiseen kulttuuriin, että niiden selvittämisen ja hyvien käännösvastineiden löytämisen eteen saa nähdä tosissaan vaivaa.
Oman haasteensa kääntämiseen toi toki myös se, että tämä oli ensimmäinen kaunokirjallinen suomennokseni hollannista, joten sain työn edetessä myös opetella paljon uutta. Voisinkin sanoa, että kirja aukeni minulle kunnolla vasta suomennostyön loppuvaiheessa, kun olin lukenut sen huolellisesti monta kertaa läpi. Ja edelleen kirjasta kirjoitettuja arvioita lukiessa huomaan, että sitä voi tarkastella monesta minullekin uudesta näkökulmasta.
Miten itse koit kirjan groteskiuden ja paikoin varsin kammottavat yksityiskohdat? Haastattelin taannoin Raisa Porrasmaata, joka kuvaili Sayaka Muratan niin ikään aika groteskin Maan asukit -kirjan kääntämistä rankaksi kokemukseksi. Toisaalta kammottavuus kai loivenee, kun teosta lukee työn edetessä monta kertaa. Kävikö näin? Millaisia sävyjä Illan epämukavuudesta löytyi, kun sitä työsti moneen kertaan?
Minulla on ylipäätään aika korkea groteskiudensietokyky, joten kääntäessä ei onneksi tullut sellaista tunnetta, että teksti olisi minulle liian rankkaa. Kokemukseni mukaan tällainen groteskius on hollantilaiselle kirjallisuudelle ylipäätään yleistä, ja lukiessa kirjaa kuin kirjaa on aina syytä varautua siihen, että seuraavalla sivulla saattaa olla esimerkiksi mauttomuudessaan absurdi seksikohtaus tai eritteenhuuruista huumesekoilua.
Illan epämukavuudessa groteskius ja ruumiillisuus on kuitenkin tiiviisti kiinni koko tarinassa, niistä syntyy hyvin konkreettinen pohja muun muassa tutun maatilan ja sisäsiittoisen kyläyhteisön sekä mielikuvituksessa asuvan ulkomaailman välisille sekä toisaalta maallisen ruumiillisuuden ja ankaran hengellisyyden välisille ristiriitaisuuksille.
Käännät englannista, ruotsista, hollannista ja espanjasta. Mistä innostus hollantia kohtaan? Sehän ei ole varsinkaan kaunokirjallisuuden suhteen ihan kuumimpia maailmankieliä; melko harvassa ovat mielenkiintoiset, kansainvälisesti menestyneet alkujaan hollanninkieliset kirjat.
Totta kyllä, hollantilaiskirjoja harvoin kohtaa suomennettuna, ja Suomen kirjastoista ei löydy niitä kovin paljoa edes hollanniksi. Illan epämukavuus on onneksi palkittu englanninkielisestä käännöksestään, muutoin siihenkään ei välttämättä olisi mikään suomalaiskustantamo tarttunut.
Hollannin aliedustus Suomen kirjallisuuskentällä on jopa vähän hämmentävää, kun sikäläisessä kulttuurissa olisi varmasti paljon suomalaisyleisöäkin kiinnostavia piirteitä ja kirjallisuusperinne on Suomen tavoin vahvasti arkirealismiin painottuva. Sitä paitsi hollanti on hauska kieli, se on ehkä suurimpia syitä sille, miksi olen innostunut suomentamaan hollannista.
Blogistasi selvisi myös, että teet parhaillaan nuorille suunnattua tietokirjaa kielistä ja kielitieteestä. Haluaisitko kertoa tästä projektista lisää? Aihe kuulostaa mielenkiintoiselta. Millaisella näkökulmalla aiot sitä lähestyä?
Tätä tietokirjaa olen tosiaan pyöritellyt mielessäni jo yli vuosikymmenen, ja nyt se on vihdoin kiteytynyt niin, että olen päässyt kirjoittamiseen asti. Olen nimittäin koko tämän ajan kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka lapsille ja nuorille suunnatut kieltä koskevat kirjat keskittyvät vain yhteen kieleen – yleensä kertomaan suomen kielen hienouksista tai opettamaan jotakin yksittäistä vierasta kieltä – mutta mitään kieltä ilmiönä yleensä käsittelevää nuorten tietokirjaa en ole vielä kohdannut.
Tämä puute on suorastaan hämmästyttävä, onhan kieli läsnä melkein kaikessa mitä teemme ja sen käyttö tuntuu usein varsin mutkattomalta, mutta tarkemmin tarkasteltuna se ei olekaan lainkaan niin yksiselitteinen ja helposti rajautuva ilmiö. Näkökulmani on siis yleiskielitieteellinen: haluan esitellä nuorille lukijoille maailman kielten koko kirjon ja sen kaiken, mihin muun muassa täällä vähemmän tunnetut kielet taipuvat, ja siinä sivussa haluan kannustaa huomaamaan, että kieliin liittyvissä kysymyksissä harvoin on oikeita tai vääriä vastauksia, vaan kaikki on täynnä aste-eroja ja kieli on paljon muutakin kuin mihin kouluopetuksessa kiinnitetään huomiota.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Oma lukujononi laahaa yleensä joitakin vuosia uutuuskirjojen perässä, mutta kun suomentamisesta ja kielistä olemme tässä puhuneet, niin voisin suositella ainakin Kersti Juvan jo vuonna 2019 ilmestynyttä teosta Löytöretki suomeen, joka toimii etenkin erinomaisena lääkkeenä valituksiin siitä, kuinka englanti on niin paljon ilmaisuvoimaisempaa kuin suomi.
Kaikille uusien kielten opiskelusta kiinnostuneille suosittelen lisäksi ehdottomasti Language Transferin ilmaisia kielikursseja – kurssit tosin edellyttävät jo valmiiksi melko hyvää englannin taitoa, mutta niissä lähestytään kieltä ja kielenoppimista todella mielenkiintoisella tavalla.