Taina Niemen esikoisromaani Ämpärikesä kertoo peruskoulunsa päättävien nuorten kesän ensimmäisistä päivistä. Viiden kertojan kautta muutaman päivän tapahtumia kuvaava romaani voitti Otavan nuortenromaanikilpailun.
Haastattelin Taina Niemeä sähköpostitse toukokuussa 2024.
Ämpärikesä pääsi julkaistavaksi kilpailun myötä. Saiko se alkunsa kilpailutyönä, vai oliko se olemassa jo aikaisemmin?
Sain idean käsikirjoitukseen keväällä 2017 tai 2018. Muutaman vuoden ajan se oli kesälomaprojektini, joka kuitenkin jäi toisen romaani-idean ja kirjoittamisen opintojen myötä sivuun. Kun sitten näin ilmoituksen Otavan kilpailusta, kaivoin Ämpärikesän aihion esiin.
Millainen muuten on ollut taipaleesi pöytälaatikosta julkaistuksi kirjailijaksi?
Olen kirjoittanut ja lukenut aina. Lukion jälkeen opiskelin pääaineenani kirjallisuutta ja valmistuin äidinkielen opettajaksi. Vuodet 2019–2021 opiskelin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kirjoittamisen maisteriohjelmassa ja kirjoitin historiallista romaania mentorinani loistava Riikka Pelo. Kilpailuvoiton myötä Ämpärikesästä tuli esikoiseni – vähän yllätyksenä itsellenikin.
Millaisia asioita halusit romaanilla käsitellä? Tuntuiko kilpailun rajoitus nykyaikaan sijoittuvasta realistisesta romaanista rajoittavalta, vai oliko se aihepiirinä luonteva?
Kilpailun rajaus osui käsikirjoitukseeni hyvin, koska haluan kirjoittaa nuorille realistisesti, mahdollisimman läheltä elämää. Pyrin tekstissä sekä ajankohtaisuuteen että tietynlaiseen ajattomuuteen.
Tiedän että moni nuori kantaa harteillaan raskaita taakkoja, enkä siksi halua väistellä vaikeitakaan aiheita. Kirjassa käsitellään muun muassa perheenjäsenen menettämistä ja läheisen alkoholismia, mutta mukana on myös paljon huumoria ja toivoa.
Oliko kertojien moniäänisyys osa romaania alusta pitäen? Olivatko kertojina juuri nämä nuoret heti alusta asti, vai oliko siinä vaihtelua työn edetessä?
Ihan alussa kuvittelin kirjoittavani novellikokoelmaa, jonka kertomukset nivoutuisivat vain kevyesti yhteen. Siksi henkilöitä oli alun alkaen enemmänkin. Kaikki viisi päähenkilöä kuitenkin löytyvät jo käsikirjoituksen varhaisista versioista.
Kilpailun reunaehdoissa haettiin teosta, joka toimisi myös audiovisuaalisessa muodossa. Vaikuttiko tämä jotenkin kirjoitustyöhösi? Jos, niin miten?
Tapani kirjoittaa on luonnostaan sellainen, että se ehkä lähestyy käsikirjoittamista: mietin paljon jännitteen rakentumista, hahmotan tapahtumapaikat sekä asetelmat mielessäni visuaalisina ja tunnustelen dialogin toimivuutta ääneen lukemalla. Erityisesti nuorille kirjoittaessani noudatan ohjetta näyttämisestä selittämisen sijaan eli laitan henkilöhahmot toimimaan mieluummin kuin selostan pitkiä ajatuskulkuja.
Mikä nuorille kirjoittamisessa kiinnostaa? Olet myös opettaja ja tehnyt oppikirjoja, eli työskentelet muutenkin nuorten parissa.
Nuoret ja nuortenkirjallisuus ovat mielestäni aliarvostettuja. Se on tärkeä ikä, joka voi määrittää paljon myös myöhempää elämää. Nuoret ovat ihania! Ihailen sitä energiaa, huumoria ja rohkeutta kyseenalaistaa asioita.
Muistan vahvasti monia tunteita ja kokemuksia omasta nuoruudestani. Varmasti sekin osaltaan ajaa kirjoittamaan.
Töissä mietin päivittäin, millainen kirjallisuus nuoriin uppoaisi. Ämpärikesä syntyikin ikään kuin mittatilaustyönä, halusta luoda koukuttava ja mahdollisimman monenlaisia nuoria kiinnostava teos.
Haluatko jatkaa romaanien kirjoittamista? Onko jotain uutta jo työn alla?
Kirjoittaminen jatkuu varmasti niin kauan kuin elän, ja työ toivottavasti realisoituu vielä moniksi romaaneiksi. Tällä hetkellä kesken on kaksi projektia. Toinen on se historiallisen romaanin käsikirjoitus, jota työstin jo Teatterikorkeakoulussa, ja toinen on realistisen nuortenromaanin aihio.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Suosittelen pitkiä kävelyjä siirtolapuutarhoissa, jotka ovat taas avanneet porttinsa vierailijoille kesäkaudeksi. Jo vuosia ennen kuin ryhdyin itse puutarhuriksi, kävin alueilla hengailemassa ja hengittelemässä.
Suosikkibändini Pilven Piirtäjien kepeän haikeat biisit sopivat täydellisesti tähänkin vuodenaikaan. Kirjapinostani suosittelen juuri lukemaani Reetta Aallon Mustaa aukkoa, joka on vetävä romaani hankalista aiheista.