Noukin sattumalta luettavakseni Pinja Meretojan teoksen Aikamatka : Miten telefoonista tuli älykäs. Tämä kaunis lasten tietokirja kertoo älypuhelimen taustalla olevista teknisistä kehitysaskeleista kirpputorireissun avulla.
Haastattelin teoksen sekä kirjoittanutta että kuvittanutta Meretojaa sähköpostitse tammikuussa 2023.
Mistä Aikamatka sai alkunsa? Mikä innosti tarttumaan juuri tähän aiheeseen?
Halusin lähteä tekemään kirjaa itseäni kiinnostavasta aiheesta, aiheesta jonka myös tunnen edes jonkinverran jo entuudestaan. Tästä lähtökohdasta syntyi idea kirpputoreista ja vanhoista tavaroista. Siitä jalostui ja rajautui viestinnällisen teknologian esineet.
Mikä oli Aikamatkassa helppoa, mikä vaikeaa?
Kuvittaminen oli helppoa. Vaikeaa oli karsia tietoa ja jättää jäljelle vain olennainen.
Olit tässä itse vastuussa sekä tekstistä että kuvituksesta; useinhan on erikseen kirjoittaja ja kuvittaja. Miten eri osa-alueet asettuivat tasapainoon? Teitkö teksti vai kuva edellä, vai vaihteliko se? Onko mukavaa olla vastuussa koko paketista?
Teen aina ensin tekstin, mutta samalla jo kirjoittaessa pidän silmällä sitä, ettei kaikkea tarvitse kertoa sanoin. Kuva ja teksti siis kulkevat käsi kädessä, vaikuttavat toisiinsa ja muokkaavat matkan varrella myös toisiaan. Minusta on ideaalista olla vastuussa koko paketista, sillä joudun tekemään kompromisseja kuvan ja tekstin kertovuuden välillä vain itseni kanssa. Kun teen vielä taitonkin, niin tekstin määrä ja koko kirjan rytmi pysyy hyppysissäni.
Kuvitustyylisi on suurissa linjoissa aika yksinkertainen ja selkeä, mutta tarkkoja yksityiskohtia löytyy tarvittaessa. Minua ilahdutti esimerkiksi lautapelikuvitukseen valittu Wangaratta – sehän on nykyään aika vähän tunnettu aikansa hittipeli, mutta miten mukavaa, että valitsit jotain tällaista etkä ilmeistä Monopolia tai Afrikan tähteä. Mistä juuri Wangaratta löysi tiensä kirjaan? Miksi juuri tietynlainen radio tai televisio?
Kiva kuulla tuosta Wangaratta-reaktiostasi! Tein pienen gallupin siitä, mitä vähän tuntemattomampia lautapelejä pelattiin 60-luvulla. Muun muassa äitini pelasi lapsuudessaan 60-luvulla Wangarattaa ja halusin tuoda sen kirjaan, jottei se unohtuisi ja uudetkin sukupolvet voisivat tutustua siihen. Itse en tuntenut peliä entuudestaan.
Radioista halusin näyttää ei aikakausien radioita, tyypillisiä kullekin ajalle. Television toin mukaan omia lapsuudenmuistojani mukaillen. Ja se vanhempi malli 1930-luvulta (Baird) oli niitä ensimmäisiä laatuaan.
Millaisia erityispiirteitä liittyy juuri lasten tietokirjojen tekemiseen?
Erityispiirteeksi koen sen, että tekstiä pitää olla riittävän vähän, ettei tule ähkyä. Tekstin ja kuvan tasapainossa pitää olla tarkkana.
Olet opiskellut Argentiinassa. Miten päädyit yliopistoon Buenos Airesiin? Mikä paikallisessa kuvitusopissa poikkeaa siitä, mihin olet Suomessa tottunut?
Vuonna 2013 lähdin vuorotteluvapaalle silloisesta työstäni graafisena suunnittelijana mainostoimistosta. Tarkoituksenani olla olla Argentiinassa vain 11 kk ja palata vanhaan työhöni. Argentiina vei kuitenkin mennessään, ja kun löysin sieltä vielä yliopiston, jossa saattoi opiskella kuvituksen kanditutkinnon, oli sinne pakko palata vielä neljäksi vuodeksi. Suomessa ei vastaavaa koulutusta ole. Koko Euroopassakin vain muutama.
Työmäärä ja -tahti oli koulussa läkähdyttävä. Tehtäviä ja töitä piti tehdä seitsemän päivää viikossa, jos kursseista halusi päästä läpi. Moni ei päässyt. Olin ainoa, joka valmistui koulusta määräajassa, etunani varmaankin ikä sekä työ- ja elämänkokemus. Koulu oli mielestäni todella hyvä.
Olet nyt tehnyt kirjat saimaannorpista ja teknologiasta. Onko seuraavasta kirjasta vielä tietoa? Millaiset aiheet sinua ylipäänsä kiinnostavat?
Seuraava kirja on jo työn alla. Siitä ei tosin tule lastenkirjaa, vaan aikuisille suunnattu tietokirja, joka käyttää hyväkseen sarjakuvakerrontaa. Aihe on hyvin yhteiskunnallinen, mutta siitä lisää tuonnempana. Sivuja kirjaan tulee nyt sen verran enemmän kuin aiemmissa on ollut, että julkaisu tapahtunee vasta muutaman vuoden kuluttua.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Tahtoisin suositella suomalaista nykysarjakuvaa, josta löytyy laaja kattaus. Esimerkiksi vastikään Puupäähattu-palkinnon saaneen Mari Ahokoivun teosta Oksi, Liv Strömquistin ja Juliana Hyrrin tuotantoa. Sekä Emmi Itärannan romaaneja.