Piia Leinon tuorein teos Aarteidesi aikakirjat jatkaa aikaisempien kirjojen tapaan tulevaisuudennäkymien luotaamista mielenkiintoisella tavalla. Erona tavallisempiin dystopianäkymiin Leinon tulevaisuudenkuva on optimistisempi.
Oli kiinnostavaa kuulla, mistä kirjojen tulevaisuudennäkymät syntyvät ja miten tulevaisuuden taustatyöt tehdään. Haastattelin Piia Leinoa sähköpostitse elokuussa 2022.
Miten Aarteidesi aikakirjat sai alkunsa? Mikä aiheessa on itsellesi tärkeintä?
Kaikista kirjoistani tämän perusidea syntyi hämmentävimmin, se vain nousi alitajunnasta, kun olin lukemassa jotain aivan aiheeseen liittymätöntä, itse asiassa Kaj Korkea-ahon Pahaa kirjaa. Ei se tietenkään aivan tyhjästä syntynyt. Olin tuolloin miettinyt jo muutaman viikon, mistä kirjoittaisin seuraavaksi ja lukenut erilaisia tulevaisuuteen liittyviä kirjoja ja artikkeleita.
Olet kirjoittanut jo neljä tulevaisuuteen sijoittuvaa romaania? Mikä tulevassa kiinnostaa sinua?
Minusta on kiehtova miettiä, mitkä nykyajan trendit kestävät aikaa ja mihin suuntaan ne muotoutuvat. Jotta kuva tulevaisuudesta olisi uskottava, pitää tuntea hyvin nykypäivän yhteiskuntaa ja sen mahdollisia kehityssuuntia. Tavallaan tulevaisuudesta kirjoittaminen on kuin historiallisen romaanin maailman luontia, mutta mielikuvitusta saa käyttää vapaammin.
Monet tuntuvat mieltävän tulevaisuuden joko ehdottoman mahtavaksi tai kauheaksi. Itse pyrin luomaan kuvia, joissa on sekä hyvää että pahaa, sillä mielestäni se on realistisempaa.
Aarteidesi aikakirjoissa eletään ekokatastrofin jälkeistä aikaa, mutta dystopisen tulevaisuuden sijasta olet tehnyt 2100-luvun maailmastasi tasapainoisen, myönteisen ja rauhallisen, tai siltä se ainakin vaikuttaa. Miten kommentoit tätä uutta ”nöyryyden aikaa”?
Pidän selvänä, että ekokatastrofi on ihmiskunnan suurin haaste ja siitä selviytyminen määrittää hyvin pitkälle sen, millaiseksi tulevaisuus muodostuu. Aarteidesi aikakirjoissa ekokatastrofi on saatu hallintaan, mutta se on vaatinut ihmiskunnalta uudenlaista suhdetta kuluttamiseen, muihin lajeihin ja ylipäätään elämään. Jo koululaitos tukee uudenlaista, syvällisempää ymmärrystä.
Kun päähenkilö katsoo meidän aikaamme tuosta perspektiivistä, se näyttäytyy hänelle ahneudessaan ja naiiviuudessaan sekä kauhistuttavana että kiehtovana.
”Tulevaisuus valitaan nyt, joka päivä uudestaan.” Tämä oli kansilievemotto romaanissasi Yliaika. Miten jokapäiväinen elämämme muokkaa sitä, minkälainen tulevaisuudestamme tulee?
Uskon, että melkeinpä jokainen tekomme pistää jotain kiertämään, hyvää tai pahaa. Esimerkiksi Suomi on hyvä esimerkki siitä, miten onnellisuus ja luottamus yhteiskunnassa kasvaa, kun riittävän moni tekee työtään kunnolla ja osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen. Hyvä tulevaisuus ei vaadi niinkään ihmetekoja vaan pitkäjänteisyyttä ja fiksuja ja kestäviä valintoja yhteiskunnan joka tasolla.
Yksi keskeinen teema Aarteidesi aikakirjoissa on mahdollisuus päästä sisälle toisen ihmisen tietoisuuteen. Kenen muistoja haluaisit itse louhia? Miksi?
Jeesuksen tai Sokrateen. Tai Kleopatran. Olisi vaikea valita. Joka tapauksessa haluaisin nähdä maailman, joka poikkeaa paljon omastamme.
Uskotko, että meidän tietoisuutemme on joskus ladattavissa tietoverkkoon? Mitä siitä voisi seurata?
Uskon, että ihmisaivoja jäljitteleviä tietoverkkoja rakennetaan, koska se tulee olemaan mahdollista. Tietoisuuden olemus on vielä sen verran arvoituksellinen asia, että on mahdotonta sanoa, seuraisiko tästä tietoisuutta ja millaista se olisi. Erilaisia skenaarioita on kuitenkin kiinnostava pohtia.
Romaaniesi tulevaisuuskuvassa on mukana paljon sellaista tekniikkaa, jota ei ole vielä olemassa. Saat kuitenkin maailmasi – niin Aarteidesi aikakirjoissa kuin muussakin tuotannossasi – tuntumaan hyvin luontevalta ja uskottavalta. Vaatiiko mahdollisen tulevaisuuden rakentaminen paljon pohjatyötä ja lähdekirjallisuuden lukemista? Pidätkö luomiasi maailmoja uskottavina?
Perehdyin Aarteidesi aikakirjoja varten muun muassa kryoniikkaan ja transhumanismiin lukemalla ja katsomalla dokumentteja. Minulle on tärkeää kirjoittaa faktoista ponnistavaa tekstiä, sillä ilman mitään totuuspohjaa kuvitelmista tuskin tulisi kovin uskottavia. Faktat ruokkivat myös mielikuvitusta ja vievät ajattelua urille, joihin pelkkä mielikuvitus ei pystyisi.
Onko seuraava kirjasi jo suunnitteilla? Joko siitä voi paljastaa jotain?
Tarkoitus olisi jatkaa utopialla, jossa ihanneyhteiskuntaa maalataan entistä kirkkaammin värein. Luonnollisesti tässäkin paratiisissa on käärmeensä.
Mitä suosittelisit Kirjavinkkien lukijoille luettavaksi?
Kiinnitän kirjoissa paljon huomiota kieleen, on hienoa, jos se sekä soljuu vaivattomasti että onnistuu yllättelemään. Esimerkiksi Selja Ahavan Nainen joka rakasti hyönteisiä ja Anu Kaajan Katie-Kate ovat viime vuosilta kiinnostavia kotimaisia.
Kannustaisin kaikkia myös lukemaan runoja, esimerkiksi Vilja-Tuulia Huotarista, Pauliina Haasjokea, Paavo Haavikkoa, Eeva Kilpeä. Hyvät tarinat ovat tietenkin mahtavia, mutta joskus kannattaa ruokkia sielua myös sanoilla, joiden kuvat eivät noudata tarinan logiikkaa ja kertovat ehkä eniten lukijasta itsestään.
Piia Leinon teokset Kirjavinkeissä.
