Petra Rautiaisen esikoisteos Tuhkaan piirretty maa oli vaikuttava kuvaus suomalaisista vankileireistä sodassa ja saamelaisten kohtelusta jälleenrakennusaikana. Uusi Meren muisti sijoittuu Pohjois-Norjaan 1980-luvulle ja käsittelee ilmastonmuutosta, meriluontoa ja öljyteollisuutta.
Kiehtova kirja tämäkin, joten halusin kysellä lisää. Haastattelin Rautiaista sähköpostilla syyskuussa 2022.
Mistä Meren muisti sai alkunsa? Mitä halusit siinä käsitellä?
Meren muistin ensimmäinen luku syntyi vuonna 2014 tai jotain sellaista, kun olin Key Westissä. Meri siellä teki minuun suuren vaikutuksen. Ennen tätä en ollut pitänyt merestä. Olen järviseudun kasvatti, isäni on kalastaja ja asuin järven rannalla. Meri on ollut minulle aina vieras ja outo. Tästä lähti oma matkani kohti merta. Kun muutin Helsingin Ullanlinnaan, meren äärelle asumaan, jouduin sen kanssa tekemisiin päivittäin. Meri oli siis teoksen lähtökohta alustalkaen.
Millainen kirja Meren muisti oli kirjoittaa verrattuna esikoisteokseesi? Mikä tässä kirjassa oli helppoa, mikä vaikeaa? Mikä oli erilaista kuin Tuhkaan piirretyn maan kohdalla?
Tuhkaan piirretyssä maassa aihe oli minulle jo entuudestaan tuttu. Olin opiskellut historiaa, aloin tekemään väitöskirjaa Oulun yliopiston Saamelaiseen instituuttiin saamelaisuuden representaatioista ja vankileirit olivat aina kiinnostaneet minua lapsesta asti, ja Lapissa paljon liikkuneena tiesin, että siellä oli vankileirien jäänöksiä ja muita sotaromuja. Se ihmettytti että miksi niistä tai saamelaisten kokemuksista ei puhuttu kouluissa tai muualla; lopulta ymmärsin, että asiaa ei ole ylipäätään tutkittu tai käsitelty. Mitä syvemmälle omissa tutkimuksissani menin, sitä selvemmin tajusin kuinka vähän itsekään olin lopulta tiennyt.
Sen sijaan Meren muisti käsittelee merta, ilmastonmuutoksen historiaa, meritutkimusta, 80-luvun Norjaa, ja öljynporausta, joista tiedän erittäin vähän. Kveeniyskin oli minulle aikamoinen mysteeri pitkään ja kulttuuriin tutustuminen vaati monen vuoden työn. Suurin ero on siis, että Meren muistissa tein taustatyötä tai tutkimusta aiheista, joista minulla ei ollut yhtään mitään käsitystä ja se oli upeaa. Opin paljon. Tällä hetkellä teen kolmatta romaania ja käsittelen aiheita, joista en lähtökohtaisesti tiedä mitään. Itseasiassa opiskelenkin evoluutiopsykologian perusopintoja yliopistossa, koska haluan tietää ja oppia uutta.
Millaista oli mennä kirjoittaessa Aapan nahkoihin? Hänhän ei varsinkaan kirjan alussa ole mikään perinteisen miellyttävä päähenkilö: hän on varsin kireä äyskijä ja öljy-yhtiön PR-vastaavana nykynäkökulmasta pahisten puolella.
Ah! Aapan työstäminen oli yksi romaanini (itselle) tärkeimmistä asioista! Tiesin, että en halua hänestä kädenlämpöistä, kaunista, hoikkaa, upeaa ihmistä, joka saa onnellisen lopun. Mutta en tajunnutkaan kuinka vaikeaa lopulta sellaisen hahmon luominen oli!
Aapa on ihan mieletön tyyppi ja minun piti harjoitella monissa kohtauksissa sitä, miten hän käyttäytyy ilkeästi tai kusipäisesti. Pikkuhiljaa Aapa sai oman persoonansa. Aapan nahkoihin meneminen oli myös tosi terapeuttista ja tärkeää. Ihmisten elämä ei mene aina niin, että he käyttäytyvät oikein ja saavat lopulta onnellisen lopun. Elämässä on aina kriisejä ja ongelmia, itse käyttäytyy huonosti ja on typerä.
Elämässä ehkä pointtina onkin se, että kykenee elämään ja olemaan tyytyväinen huonojen puoliensa ja virheidensä kanssa: Aapan kautta tulin käsitelleekseni tätä tematiikkaa paljon.
Minkälaiset tekijät vaikuttavat kirjoittamiseesi yllättävimmillä tavoilla?
Koirani. Se on ollut tosi tärkeä. Ilman sitä en olis kiinnostunut luonnosta tai eläimistä näin paljon – kaikki siis asioita jotka tulevat esille romaaneissani (esimerkiksi luonnon kuvaaminen ja eläinten rooli). Hankin villakoiranpennun vuonna 2020 suorastaan päähänpistosta: toukokuun alussa ajattelin, että olisi kiva että olisi koira, toukokuun lopussa minulla oli sellainen.
Koira muutti koko elämäni ja sen, miten aloin suhtautua eläimiin. Edelleen kun katson sitä, en voi kuin ihmetellä, miten älykäs oman lajinsa edustaja se on, ja että se, miten koira näkee maailman, on niin erilaista ja avartavaa. Sitä tarkkaillessa tulee kyseenalaistaneeksi paljon omasta elämästä ja uusi näkökulma luo uusia tarinoita ja erilaisia hahmoja kirjaani.
Olet historiantutkija. Tuhkaan piirretty maa oli vahvasti historialliseen ainekseen nojaava kirja ja Meren muistikin tarkastelee ilmastonmuutosta 1980-luvun näkökulmasta. Haluatko kirjoittaa nimenomaan historiallisesta näkökulmasta, vai voisitko kirjoittaa puhtaasti nykyaikaan sijoittuvan kirjan?
Tämä on kiinnostava kysymys! Sen verran voin paljastaa, että työn alla oleva käsikirjoitus ei ole historiallinen romaani, joten vastaus lienee tässä.
Toinen kirjojasi yhdistävä seikka on pohjoisuus. Meren muistissa oli minulle mielenkiintoista uutta tietoa Ruijan kolmikielisestä kulttuurista ja pohjoinen luonto tietysti on tärkeässä osassa kirjassa. Tämä pohjoinen ulottuvuus taitaa olla sinulle tärkeä?
Kyllä on. Erittäin tärkeä. On monta selitystä miksi, mutta pohjimmiltaan en tiedä. Pohjoinen on aina kiehtonut minua ja erityisesti sen luonto. Harrastan vaeltamista ja haaveenani on aina mennä Lappiin kerta toisensa jälkeen. Karu luonto kiehtoo minua paljon. On ihmeellistä miten niin karuissa olosuhteissa kasvaa niin paljon kasveja, eläimiä ja niin edelleen. Miten evoluutio on muokannut juuri tuolla alueella selviytyvät eliöt ja miten niiden käy ilmastonmuutoksen myötä. Lapin eläimissä ja luonnossa yhdistyy herkkyys, kauneus ja sitkeys.
Oletko suunnitellut jo seuraavaa kirjaa? Voiko siitä sanoa jo jotain?
Ainakin tosiaan sen, että se ei ole historiallinen romaani. Olen kirjoittanut sitä jo 100 liuskaa ja keskusteluja kustannustoimittajan kanssa siitä on vireillä. Olen täysin uppoutunut sen maailmaan ja esimerkiksi juuri nuo yliopiston evoluutiopsykologian opinnot liittyvät siihen.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Juuri ilmestynyt Susanna Hastin Ruumis/Huoneet on teos, joka tuntuu kehossa asti. Se murtaa paitsi genrerajoja, myös käsittelee kirjailijan itse kokeman seksuaalisen väkivallan ja muistamisen aihetta tavalla, jota ei ole suomalaisessa kirjallisuudessa ennen nähty.
Sen sijaan, että teos olisi uhrin kertomus, se on aktiivisen kertojan matka siihen, mitä oikeasti tapahtui. Ammatiltaan hän on militarismintutkija ja esittävien taiteiden dosentti ja käyttääkin romaanissaan militarismin tutkimuksen keinoja, mikä on todella mielenkiintoista.