Hertta Kustannus julkaisi uuden suomennoksen Lewis Carrollin Liisan seikkailuista Ihmemaassa. Kun teos on aikaisemmin käännetty suomeksi jo moneen kertaan, miksi se kannattaa kääntää uudestaan? Entä millaista on suomentaa kirjaa, jonka ovat aiemmin suomentaneet Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner?
Hain näihin kysymyksiin vastauksia kirjan nyt suomentaneelta Nana Siroselta, jota haastattelin sähköpostilla heinäkuussa 2023.
Miksi Liisan seikkailut? Tämähän on jo viides tai kuudes suomennos kirjasta, eli klassikkoa on käännetty moneen kertaan. Miksi halusit tarttua siihen? Onko kirja sinulle tärkeä?
Ajatus suomentamisesta lähti kustantajalta: uuden Hertta-kustantamon perustajat olivat huomanneet ettei kirjan suomennosta ollut saatavilla painettuna ja pitivät sitä sopivana ensimmäiselle listalleen. Minulla oli tulossa päivätöiden välinen katko, ja lupauduin kääntäjäksi, kun pyydettiin. Enimmäkseen olen suomentanut aivan toisentyyppistä Soturikissat-nuortensarjaa, joten tämä oli mielenkiintoinen haaste.
Markus Lång kirjoitti Alice Martinin suomennosta arvioidessaan, että vaikeimmat käännösongelmat kirjassa liittyvät sanaleikkeihin, runoparodioihin ja oxfordilaiseen sisäpiirihuumoriin. Oletko samaa mieltä? Millaista näitä Carrollin konstikkuuksia oli suomentaa? Kun Hertta Kustannus mainitsee suomennoksesi olevan lyhentämätön, se ilmeisesti viittaa ainakin Anni Swanin kirjasta pois jättämiin hankalimpiin sanaleikkeihin.
Kyllä vain: sanaleikkien ja runoparodioiden pohdinta vaati ehdottomasti eniten aikaa ja vaivaa, joskin ne olivat monesti myös hyvin hauskoja kohtia suomentaa.
En ole aivan varma siitä, miltä osin ja miten paljon joitakin aiempia suomennoksia on lyhennelty (en ole lukenut niistä kuin jonkin joskus, enkä halunnutkaan lueskella niitä oman työni aikaan, koska se olisi häirinnyt ajattelua), mutta tässä suomennoksessa pitäisi olla mukana kaikki mitä on vanhassa gutenberg.org-laitoksessa.
Runoparodioitasi on pakko kehua: vertailin eri suomennoksia ja olit keksinyt niihin oivallisia vastineita. Liika uskollisuus alkuperäiselle lienee näissä kohdin tarpeetonta, kun Carroll parodioi jotain 1800-luvulla tuttuja 1700-luvun runoja, joita ei tänä päivänä muista kukaan. Se antanee suomentajallekin mukavasti vapauksia kekseliäisyydelle?
Kiitos kehuista! 🙂 Yritin mennä näissä keskitietä: jos keksin luontevasti pohjaksi jonkin kirjan aikaan sopivan suomalaisen runon, käytin sitä. Joissakin kohdin tuntui kuitenkin hyvin vaikealta löytää runoa, johon parodian sisällön olisi saanut asettumaan, ja silloin runoilin omin sanoin.
Ajattelin ettei nykylukijalle ole ehkä suurta arvoa sillä, että jo unohdetun englanninkielisen runon tai lorun mukaelman olisi suomentanut jotakin jo unohdettua suomenkielistä runoa tai lorua mukaillen, tai että parodiarunon sisältö olisi väkisin puristettu johonkin muotoon. Tästä voi olla toki monta mieltä.
Entäs se oxfordilainen sisäpiirihuumori, unohditko sen kokonaan vai koititko huomioida jotenkin Carrollin viittauksia omaan aikaansa? Kannattaako tällaisia nykyaikana varmasti vähän hämäriä viittauksia lähteä ylipäänsä penkomaan? Tämä on toki aika läpeensä analysoitu teos, että työ on sikäli yksinkertaisempaa kuin monissa vähemmän tutkituissa teoksissa.
En mitenkään tietoisesti päättänyt jättää sitä huomiotta, mutta pidin tärkeimpänä, että lukukokemus nykylapselle ja -aikuiselle olisi toimiva. Pengoin kyllä kaikenlaista kirjasta kirjoitettua ja haalin tietoa hämärien kohtien ympäriltä, mutten ole varsinaisesti tämän aihepiirin tuntija, joten varmaan jotain meni myös huomioni ohi.
Millaista on ylipäänsä tarttua kirjaan, josta on näin monta suomennosta jo olemassa? Kirjalliset nerot Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner ovat melkoinen kaksikko, joihin vertailtavaksi ryhtyä – toisaalta heidän käännöksensä edustaa ehkä vähän toisenlaista kääntämisen tapaa kuin vaikkapa Alice Martinin modernimpi suomennos (josta siitäkin on toki jo kohta 30 vuotta aikaa). Nevanlinnan suomennos taas on jotenkin omanlaisensa, siitä suomennoksesi erottuu selvästi.
Kyllähän siihen tarttuminen hiukan jännitti sekä klassikkouden että aiempien nimekkäiden ja nerokkaiden suomentajien takia. Ajattelin kuitenkin, että teen parhaani, ja vertailla saa. Olen saanut kustantajan kautta oikein positiivista lukijapalautetta, ja siitä olen tietysti iloinen.
Onko odotettavissa suomennostasi myös Peilimaasta? Siitähän on vähemmän suomennoksia, vain kaksi, ja olisihan se luonteva jatko Ihmemaalle.
Tähän en osaa vielä vastata. Se riippuu paitsi kustantajasta myös omasta työtilanteestani: olen nyt päivätyössä WSOY:n lasten- ja nuortenkirjaosastolla enkä siksi tee juuri freelance-töitä muualle.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Haluaisin suositella äänikirjojen kuuntelemista muun tekemisen ohessa, vaikka paikasta toiseen siirtymisen, liikunnan, kotitöiden, käsitöiden. Kuin huomaamatta ehtii nauttia tarinoista tai oppia uutta, vaikka aika tuntuisi olevan kortilla.