Mila Teräksen nuortenkirjat ovat tehneet minuun viime aikoina suuren vaikutuksen. Olen lukenut tänä vuonna kaksi tuoreinta: vuonna 2020 ilmestyneen Amiraalin ja uuden Yökirjeitä-romaanin. Molemmat ovat erinomaisia ja suosittelen niitä lämpimästi niin nuorille kuin aikuisille.
Olin tietysti kiinnostunut kuulemaan lisää kirjailijasta teosten takana, joten haastattelin Terästä sähköpostilla joulukuussa 2022.
Mistä Yökirjeet sai alkunsa? Mitä halusit kirjalla käsitellä?
Kirja sai alkunsa, kun luin lehdistä useita pikku-uutisia, joissa kerrottiin teini-ikäisen tutustuneen netissä aikuiseen ja päätyneen seksuaalirikoksen uhriksi.
Koin, että seksuaalista väkivaltaa ja jokaisen oikeutta omaan kehoonsa ei ollut käsitelty tarpeeksi nuortenkirjallisuudessa. Raskaan aiheen vastapainoksi halusin kirjoittaa myös hevosista, keppihevosista ja ystävyydestä.
Mikä kirjan kirjoittamisessa oli vaikeinta, mikä helpointa?
Vaikeinta oli kirjoittaa raiskauksesta ja sen seuraamuksista nuorelle uhrille. Helpointa oli kirjoittaa ystävyydestä ja kuvata miljöitä.
Olet kirjoittanut paljon lasten ja nuorten kirjoja laajalla skaalalla ja myös pari aikuisten kirjaa. Miten lapsille, nuorille ja aikuisille kirjoittaminen eroavat toisistaan? Kirjoitatko jollekin kohderyhmälle kaikista mieluimmin?
Haluan kirjoittaa eri kohderyhmille jo ihan vaihtelunkin vuoksi. Minulla on usein työn alla monia käsikirjoituksia – tekstejä lapsille, nuorille ja aikuisille. Kirjojeni kohderyhmä on vaihtunut myös sitä mukaa, kun omat lapseni ovat kasvaneet: heidän synnyttyään kirjoitin taaperoille ja nyt heidän vartuttuaan teineiksi olen taas palannut nuortenkirjojen pariin.
Lapsille ja nuorille kirjoittaminen on mielestäni hieman haastavampaa kuin aikuisille kirjoittaminen. Miten tavoittaa lapsen kokemus? Kuinka koskettaa nuorta? Kuinka kirjoittaa rikkaasti, mutta samalla helposti lähestyttävästi?
Kirjoitan aiheista, jotka kulloinkin vetävät puoleensa. Joskus siitä syntyy kirja lapsille, toisinaan taas aikuisille.
Yökirjeissä Fridalla on takanaan iso trauma, mutta kirjassa suunta on vankasti parempaan päin, eikä kirjan nykyhetkessä tapahdu juurikaan ikäviä asioita. Oliko tämä tietoinen ratkaisu?
Vaikka käsittelen nuortenkirjoissani raskaitakin kokemuksia, haluan kirjoittaa myös asioista, joissa välähtävät toivo ja maailman kauneus. Niitä ovat esimerkiksi ystävän sanat, tähtitaivaan katselu, eläimet ja se, että on myös aikuisia, joihin voi viime kädessä luottaa.
Millaista on tarttua tällaiseen vaikeaan aiheeseen? Onko kirjoittaminen vaikeaa ja raskasta, vai saako siihen helposti riittävää etäisyyttä? Koetko tärkeäksi nostaa nuortenkirjoihisi tällaisia raskaita aiheita?
Kirjailijana tahdon antaa äänen niillekin, joilla sitä ei ole.
On liian paljon nuoria, jotka ovat joutuneet kokemaan samankaltaisia asioita kun Frida Yökirjeitä-romaanissani. Mitä väkivaltaan tulee, Suomi on Euroopan vaarallisimpia maita 15 vuotta täyttäneille naisille. Perusasteen 8.–9. luokan sekä lukioiden ja ammattioppilaitosten 1.–2. vuoden opiskelijatytöistä noin puolet on kokenut seksuaalista häirintää.
Kirjoittajana pyrin kuvittelemaan omissa nahoissani sen, mistä kirjoitan, joten työ voi toisinaan olla hyvin raskasta.
Kirjallisuus on taiteenlaji, joka koskettaa tunnetasolla ja saattaa siksi mennä ihon alle. Näin ollen se voi auttaa ymmärtämään asioita paremmin kuin uutinen tai puhdas faktateksti.
Amiraalissa oli hieno ekan kerran kuvaus ja tässäkin seksuaalisuus näyttäytyy traumoista huolimatta myönteisessä valossa. Kirjassa on kaunis orgasmin kuvaus. Onko myönteinen seksuaalisuuden kuvaus sinulle tärkeää?
Seksuaalinen kehittyminen on iso ja tärkeä asia nuoruutta. Yökirjeitä-teoksessani halusin nostaa esiin myös seksuaalisuuden haparoivia, mutta iloisia sekä korjaavia puolia, kuten tein jo nuortenromaanissani Amiraalissa (Otava 2020).
Yökirjeitä-romaanissani pyrin esimerkiksi kuvaamaan omaan kehoon tutustumista ja itsetyydytystä mahdollisimman myönteisesti, kauniisti ja suoraan. Hiljaisuutta aiheen ympärillä on syytä rikkoa. Frida alkaa pikkuhiljaa saada omaa kehoaan haltuunsa.
Yökirjeet ei ole säeromaani, mutta on siinä paikoitellen välähdyksiä säeromaanimaisesta tyylistä. Oletko harkinnut kirjoittavasi ihan puhdasverisen säeromaanin? Mitä yleensä ajattelet säeromaanien suosion yleistymisestä nuortenkirjoissa?
Yökirjeitä on siinä mielessä hybridi, että siinä on säeromaanin piirteitä perinteisen kerronnan lomassa. Kirjoitin säkeiksi kohdat, jotka mielestäni tulivat paremmin ilmaistuiksi tiiviimmässä runomuodossa.
Säeromaani on vaativa laji; rivejä ei voi vain asetella säkeiksi, vaan jokaisella kohdalla pitää olla runon paino. Vielä toistaiseksi mikään tarina ei ole vaatinut puhdasta runomuotoa.
Säeromaanien suosio on mielestäni hieno ilmiö nuortenkirjallisuudessa: nuoren lukijan on ehkä helpompi lähestyä kirjaa, jossa teksti on ladottu väljemmin. Säkeet jättävät tilaa tunnustella, kuvitella ja keskustella.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Yhteisiä lukuhetkiä perheen tai ystävien kanssa. Ystäviä tavatessa jokainen voi esimerkiksi lukea ääneen runokirjasta satunnaisten runon. Säkeiden herättämistä ajatuksista kannattaa keskustella.
Itselleen voi antaa elämyksen myös kuuntelemalla runoja tai lastenkirjoja äänikirjoina kävellen, hiihtäen tai vaikkapa takkatulen lämmössä lepäillen. Parhaimmillaan siinä voi saavuttaa lähes saman levollisen ja maagisen tunteen kuin silloin, kun lapsena kuunteli jonkun lukevan ääneen.
Tällä hetkellä kuuntelen Anja Portinin Radio Popovia (S&S, 2020). Monien lastenkirjallisuuden sankareiden lailla kirjan yksinäinen lapsi selviytyy neuvokkaasti maailmassa, jossa on taikaa. Tunne taiasta on hyvä säilyttää aikuisenakin. Kirjallisuudessa on kummallista ihmeen tuntua, jota en edelleenkään ole löytänyt mistään muualta. Aion etsiä sitä myös palaamalla nuoruuteni vahvimpiin lukukokemuksiin kuten L. M. Montgomeryn ja Maria Gripen tuotantoihin.
Mila Teräksen kirjat Kirjavinkeissä.
