Miila Westin on monipuolinen kuvittaja, graafikko ja sarjakuvataiteilija, joka muistetaan muun muassa lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2020 voittaneen Radio Popovin kuvittajana. Uusimpana työnä häneltä on julkaistu nuorten sarjakuva Loputon talvi, Myyttiset-sarjan avausosa.
Haastattelin Westiniä sähköpostitse kesäkuussa 2023.
Mitä sai sinut kiinnostumaan itämerensuomalaisista myyteistä ja mikä innosti sinua tuomaan näitä myyttejä eloon juuri sarjakuvaromaanin muodossa?
Opiskelin Aalto-yliopistossa visuaalista suunnittelua painottuen tarinankerrontaan. Pohtiessani maisterin opinnäytetyön aihetta mietin, miksi olen matkustanut ympäri maailman lukuisille temppeleille ja pyramideille, mutten ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut Suomen muinaishistoriasta. Hiljalleen opinnäytetyöni aiheeksi tarkentui itämerensuomalainen muinaisusko ja myytit, sekä erityisesti myyttiset olennot.
Mitä enemmän materiaalia aiheesta löysin, sitä oudommalta tuntui, kuinka paljon Kalevalasta on tehty erilaisia versioita. Meillähän oli aivan valtava määrä myytistöä, josta en ollut koskaan kuullut! Oma innostukseni johti nopeasti siihen, että halusin kertoa myyttilöydöksistäni muillekin.
Se, miksi valitsin muodoksi sarjakuvan, johtuu muutamasta eri asiasta. Ensinnäkin olen piirtänyt runsain määrin sarjakuvia jo alle kymmenvuotiaana sekä opiskelin sarjakuvakerrontaa hetken aikaa Limingan taidekoulussa. Luen sarjakuvia edelleen paljon. Lisäksi olen ammatiltani kuvittaja ja opintoni keskittyivät visuaaliseen tarinankerrontaan. Luonnollisesti siis halusin paitsi kirjoittaa tämän tarinan, myös kertoa sen visuaalisesti.
Miten tutkit ja tutustuit itämerensuomalaiseen mytologiaan valmistaessasi Loputonta talvea? Oliko jokin erityinen lähde tai resurssi, joka auttoi sinua syventymään aiheeseen?
Tein tosiaan aiheesta ensin maisterin opinnäytetyön, jonka kautta tutustuin siihen, miten suomalaisia myyttisiä olentoja on Suomessa visualisoitu. Koska aihe eli suomalainen kansanusko oli itselleni niin vieras, halusin syventyä siihen kunnolla. Niinpä hain eri yliopistojen ja kaupunkien kirjastoista materiaalia ja luin kaiken mitä löysin. Otin yhteyttä myös Kansallisarkistoon ja Suomalaisen kirjallisuuden seuraan.
Käytin luku-urakkaan aivan liikaa aikaa ja esimerkiksi luin löytämäni tutkimusteokset kronologisessa järjestyksessä saadakseni paremman yleiskäsityksen siitä, kuinka muinaisuskoa ja myyttejä on tutkittu eri vuosikymmeninä. Tämä oli kaikki vähän ylimitoitettua ja osittain tarpeetonta, luin todella paljon aiheeseeni täysin kuulumatonta materiaalia. Samalla toisaalta tutustuin aiheen ympärillä velloviin keskusteluihin ja erilaisiin näkökulmiin.
Lopulta ehkä kuitenkin tärkeimmäksi lähteekseni nimeäisin Martti Haavion kirjan Suomalainen mytologia, mutta mikäli joku haluaa lukea aiheesta jotain tuoreempaa, niin mainioita teoksia ovat myös Anna-Leena Siikalan Itämerensuomalainen mytologia sekä Risto Pulkkisen Suomalainen kansanusko.
Mikä oli haastavinta Loputtoman talven kirjoittamisessa ja kuvittamisessa? Oliko joitain erityisiä elementtejä tai tarinan osia, joihin keskittyminen vaati enemmän työtä tai tutkimusta?
Kuvittamisessa haastavinta oli visualisoida, miltä Tuonela näyttää, koska maisemien ja paikkojen piirtäminen ei ole minulle se mieluisin osuus työstä. Keskityn yleensä hahmoihin, tapahtumiin ja ilmeisiin, ja piirrän taustat viimeisenä. Myös kirjan alkukappale tuotti hankaluuksia, joten kirjoitin ja piirsin sen monta kertaa uusiksi.
Kirjoittamisessa vaikeinta oli rakentaa valtavasta sillisalaatista toimiva tarina. Tapani piirtää ja kirjoittaa sisältää paljon improvisointia ja yhtäkkisiä suunnanmuutoksia, enkä aloittaessani oikeastaan tiedä, mitä on tiedossa. Kirjoitan ja piirrän myös valtavan paljon kohtauksia uusiksi, mikä herkästi sitten vaikuttaa seuraaviin kohtauksiin. Haastavinta onkin ehkä yksinkertaisesti pitää kokonaisuus kasassa.
Kerrotko meille hieman lisää Myyttiset-sarjasta? Onko sinulla suunnitelmia tai visioita siitä, mihin suuntaan sarja tulee kehittymään tulevissa osissa?
Tiedän suurin piirtein, mitä seuraavissa kirjoissa tapahtuu. Toisen kirjan käsikirjoitus on toki jo pitkällä ja käyn sen yksityiskohtia läpi, eli tarkistan esimerkiksi että hahmot toimivat loogisesti eivätkä vaikkapa jossain kohtauksessa tiedä jotain, mitä niiden ei kuulu tietää. Toista kirjaa tehdessä on ollut myös pakko tehdä kolmatta kirjaa osittain samanaikaisesti.
Mikä oli suurin inspiraation lähde Loputtoman talven kuvitukselle? Millaisia tekniikoita tai työvälineitä käytit luodessasi visuaalista ilmettä sarjakuvalle?
Aiemmin mainitsemani opinnäytetyö sisälsi taiteellisen osion, jossa kuvitin omat versioni muutamista myyttisistä olennoista. Kokeilin tuolloin kaikenlaisia mahdollisia työvälineitä: kuvitin hahmoja tusseilla, guasseilla, lyijykynän ja Photoshopin yhdistelmänä ja monin muin eri tavoin. Maalasin jopa neljä ja puoli metriä pitkän värikkään guassimaalauksen täynnä itämerensuomalaisia myyttisiä olentoja ja pidin opinnäytetyökuvituksistani näyttelyn Galleria Kuvituksessa.
Kun siirryin sarjakuvan tekemiseen, en tiennyt tekisinkö sarjakuvan digitaalisesti vai perinteisin menetelmin. Kokeilin muun muassa piirtää saman ruudun erilaisilla kynillä eri papereille sekä erilaisia väritystekniikoita, mutta lopulta päädyin kuitenkin iPadiin ja digitaalisiin siveltimiin.
Kirjan värimaailma syntyi myös opinnäytetyön ohessa. Huomasin, että suurin osa myytistöämme visualisoivista kuvista on melko synkkiä ja värittömiä, mikä tietenkin innoitti minua tekemään jotain erilaista. Esimerkiksi Meksikossa, Indonesiassa ja Japanissa olen nähnyt paljon värikkäitä myyttikuvituksia, ja ne ovat kiehtoneet minua.
Visualisoidessani omaa versiotani itämerensuomalaisista myyteistä halusin piirtää värikkäitä ja seikkailullisia kuvituksia ja kertoa myyteistä tarinan keinoin lapsille. Kuvitettuja tietokirjoja myyttisistä olennoista löytyy, enkä halunnut tehdä taas uutta versiota Kalevalasta. Suurin inspiraation lähteeni oli siis tehdä jotain eri tavalla kuin ennen, ja toivon että muutkin sarjakuvapiirtäjät, kirjailijat ja kuvittajat innostuvat myyttiemme runsaudesta ja tulkitsevat niitä uusista näkökulmista – niin kuin on viime vuosina jo tapahtunutkin!
Entä mikä oli suurin saavutuksesi tai yllättävin oppimiskokemuksesi sarjakuvan luomisessa? Oliko jotain odottamatonta, joka tapahtui matkan varrella ja vaikutti lopputulokseen?
Suurin saavutus oli saada kirja valmiiksi! Usein sarjakuvapiirtäjät aloittavat nettisarjiksia, jotka pian kuihtuvat kasaan. Siksi moni kokeneempi tekijä kehottaa piirtämään ensin lyhyitä tarinoita ja saattamaan ne valmiiksi. Siksi minäkin aioin tehdä ensin aivan toisenlaisen, noin 40-sivuisen pienille lapsille suunnatun sarjakuvan. En alunperin aikonut lähteä tekemään trilogiaa, mutta tarina paisui ja paisui ja tässä sitä ollaan. Nyt sitten vielä kaksi kirjaa lisää.
Paljon kaikenlaista pientä olen oppinut oikeastaan joka päivä Myyttisiä tehdessäni, liittyi se sitten kuvittamiseen, tarinankerrontaan tai muinaishistoriaan. Varmasti siihen mennessä kun kolmas kirja on valmis, tekisin monta asiaa eri tavalla kaikkien kirjojen osalta. Mutta tällaiset projektit on pakko aloittaa jostain, koskaan ei ole niin sanotusti riittävän valmis, sillä projekti itsessään opettaa niin paljon.
Portfoliotasi katsellessa tulee mielikuva, että olet kuvittajana todella kiinnostunut kuvittamisen mahdollisuuksista; olet tehnyt muraalia, kuosisuunnittelua, pakkaussuunnittelua ja nyt sitten sarjakuvaa. Minkälaisia tavoitteita ja haaveita sinulla on kuvittamiseen liittyen?
Minua vain kiinnostaa opetella uusia juttuja! Miten kuosi rytmittyy, millainen maali pysyy missäkin seinässä, miten animaatiohahmon liike ajoitetaan, ja niin edelleen. Ajattelen niin, että asioita täytyy tehdä ja kokeilla jotta voi ylipäätään tietää, mistä pitää ja mistä ei. Itselleni kuvittajuus on ollut sitä, että hiljalleen kaikenlaisista kokeiluista on alkanut rakentua oma ura.
Haaveistakin ajattelen niin, että jossain vaiheessa haaveilu täytyy lopettaa ja on aika tarttua toimeen. Halusin jo teini-ikäisenä julkaista omia sarjakuviani, mutten saanut piirrettyä mitään valmista. Kaikki jäi aina kesken. Ehkä näin 20 vuotta myöhemmin sitä sitten lopulta tajusi, että joko ne haaveet piirtää todeksi tai sitten ne jäävät haaveiksi.
Mistä sitten haaveilen nyt? Kuvittajana olen tällä hetkellä tosi onnellisessa asemassa, sillä teen nyt pääasiallisesti erilaisia kirjoja, mutta siinä sivussa olen löytänyt muita yhä isompia kuvitusasiakkaita. Viimeisimmät asiakastyöni ovat olleet kirjakuvitus, toimistomuraali, pieni animaatio, sekä erilaisia kampanja- ja tapahtumakuvituksia. Pidän siitä, että kaikki projektit ovat keskenään erilaisia ja saan aina oppia jotain. Ehkä yksi pieni haave minulla kuitenkin on: haluan nähdä kuvittamiani otuksia kolmiulotteisina hahmoina. Ja varmasti sekin kyllä vielä toteutuu!
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Luen tällä hetkellä Maria Turtschaninoffin upeaa kirjaa Suomaa, sitä kyllä suosittelen. Muutoin suosittelen tylsistymisen harjoittelua, pilvien tuijottelua ja kaikenlaisia sometaukoja.
Bonuksena kuitenkin pari myyteistä ammentavaa sarjakuvaa: Minna Sundbergin Stand Still, Stay Silent ja Rachel Smythen Lore Olympus.