Sarjakuvantekijä ja kuvittaja Mari Luoma tunnetaan erityisesti lukuisista lastenkirjoistaan. Positiivisen yllätyksen tehnyt kauhukomedia Romeo & Hirviöt on hänen ensimmäinen täyspitkä sarjakuvajulkaisunsa. Haastattelin Luomaa hänen sarjakuvastaan sähköpostitse syyskuussa 2023.
Romeo & Hirviöt -sarja on ensimmäinen täyspitkä sarjakuvasi. Mistä idea sarjakuvaan oikein tuli ja minkälainen prosessi trilogian työstäminen oikein oli?
Idea sarjakuvaan syntyi joskus jo 14-vuotiaana, kun mietin, että silloin juuri muotiin tulleita hirviöromansseja olisi jotenkin hauska parodioida. Ajan myötä tarina kehittyi romanttisesta komediasta lasten kauhukomediaksi ja hahmot muokkautuivat tarinaan sopiviksi siinä samalla. Sarjakuvan ei alunperin pitänyt olla trilogia, vaan tein sitä kirja kerralla pieniä riskejä ottaen, koska seuraavan osan teko ei koskaan ollut ihan varmaa ennen kuin edellinen tuli päätökseensä.
Entä minkälainen prosessi oli kehittää sarjakuvan visuaalinen tyyli, joka ainakin mielestäni eroaa hieman muista kuvitustöistäsi? Oliko sinulla esikuvia? Itselleni tuli mielleyhtymiä erinäisiin animaatiosarjoihin, mikä ei ollut lainkaan huono asia.
Ihan oikein päätelty, että animaatiot olivat esikuva sarjakuvan tyylille! Suurin inspiraatio tuli vanhoista sekä uusista Disneyn Mikki Hiiri -piirretyistä.
Mikä oli haastavinta sarjakuvan tekemisessä ja mikä oli kannaltasi tekoprosessin tärkein opetus?
Vaikea sanoa, mikä oli haastavinta, sillä koko prosessi opetti paljon ja aika ajoin eri asiat aiheuttivat päänvaivaa. Puhekuplista stressasin kai eniten teknisistä asioista. Tärkein opetus oli ehkä se, että piirtämisestä tuli rutiinia ja lakkasin liikaa stressaamasta sitä, että onko jokainen ruutu aivan superhyvin piirretty kun pääasia on kuljettaa juonta eteenpäin. Eli liika perfektionismi karisi pois.
Vaikka varsinainen tarina loppuu tähän kolmanteen osaan, jätät oven auki sille, että kerrottavaa on vielä paljon. Mitä luulet, palaatko vielä joskus hahmojen pariin?
Sarjakuvassa on kyllä vielä monta tutkimatonta mysteeriä, joten olisi ihana päästä avaamaan niitä joskus lisää. Ajatus olisi palata joskus hahmojen pariin, mutta nyt on myös kiva tehdä muita juttuja joita olen tämän sarjakuvan teosta oppinut.
Mitä pystyt kertomaan tulevista projekteistasi, onko suunnitelmissa tehdä tulevaisuudessakin sarjakuvia?
Nyt teen aika paljon lasten- ja nuortenkirjoja ja joukossa on myös ihan kokonaan omia tarinoita, kuten 20.9. ilmestyvä Ihan tavallinen hirviöperhe. Sarjakuvaa olisi ehdottomasti myös tarkoitus tulla tulevaisuudessa lisää!
Hauska kuulla Ihan tavallinen hirviöperhe -kirjasta! Sinulle hirviöt on teemana selkeästi sydäntä lähellä. Itse yllätyin Romeossa & Hirviöissä siitä miten tietyllä tavalla yllättävän näkökulman löysit hirviöihin. Mennäänkö uudessa kirjassasi samassa hengessä, vai onko luvassa jotain ihan muuta?
Joo, hirviöt ovat ihan mahdottoman inspiroivia! Toivoisin että pääsisin jatkossakin tarkastelemaan erilaisia kummajaisia, vaikkapa vampyyreja ja ihmissusia monella eri tavalla. Tietty olisi tarkoitus myös tulevaisuudessa tehdä tarinoita muistakin kuin vain hirviöistä, vaikka ne jonkinlainen suosikkiteema ovatkin.
Ihan tavallisessa hirviöperheessä ollaan ihan erilaisessa maailmassa kuin Romeossa, ehkäpä enemmän sellaisessa perinteisessä hirviökäsityksessä.
Sitten vielä kysymys liittyen uraasi kuvittajana. Miten luonnehtisit itseäsi kuvittajana ja minkälaisia tavoitteita ja haaveita sinulla on kuvittamiseen liittyen
Tahtoisin olla monipuolinen kuvittaja ja päästä mukaaan monenlaisiin projekteihin. Kirja-ala on todella inspiroiva ja olisi ihana jatkaa tällä tiellä. Sarjakuvia tahdon tehdä tulevaisuudessa lisää, ehkä jopa muitakin kuin lastensarjakuvia, mutta tällä hetkellä lapsille suunnatut tarinat inspiroivat. Tavoite ja haave olisi, että voisin tehdä pitkän, monipuolisen ja hyvän uran kuvittajana ja tarinankertojana.
Onko jotain mitä haluaisit suositella Kirjavinkkien lukijoille?
Mitään tiettyä kirjaa ei tule mieleen suositella, mutta yleisenä suosituksena suosittelen aikuisillekin lastenkirjojen lukemista, kuului omaan talouteen lapsia tai ei. Ne ovat aivan mainoita välipalakirjoja ja kategoriansa nimestä huolimatta harvoin ”lapsellisia”. Parhaimmillaan lastenkirjoissa on oivaltavaa huumoria, suuria tunteita ja ennen kaikkea upeita kuvituksia.