Tove Ditlevsenin omaelämäkerrallinen Kööpenhamina-trilogia on huikean hienoa kirjallisuutta. Kolmessa pienessä kirjassa kuvataan kirjailijan lapsuutta, nuoruutta ja aikuisvuosia Kööpenhaminassa. Kirjoihin mahtuu varttumista köyhissä oloissa työläiskaupunginosassa, nuoruusvuosien kirjailijahaaveet, kirjailijanuran alku, avioliitot ja huumeriippuvuus.
Sarjan julkaisu suomeksi alkoi vuonna 2021 ja kolmas osa, Aikuisuus, saatiin nyt vuonna 2022. Teokset on suomentanut kokenut kääntäjä ja kirjailija Katriina Huttunen, jota haastattelin sähköpostilla lokakuussa 2022.
Miten Ditlevsenin trilogia päätyi sinun työpöydällesi? Kirjojen uusi englanninnos vuonna 2019 taisi nostaa trilogian tapetille kustantamoissa, olitko itse perehtynyt Ditlevsenin tuotantoon jo aikaisemmin?
Sain Ditlevsenin trilogian suomennettavakseni varmaankin siksi että meitä tanskankielisen kirjallisuuden suomentajia on niin vähän. Olin aiemmin suomentanut Kustantamo S&S:lle Naja Marie Aidtin teoksen Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisiin, ja ehkä olin siksi heidän mielessään. Ditlevsenistä tiesin entuudestaan hänen runojaan ja ainoan aiemmin suomennetun teoksen Lapselle on tehty pahaa.
Millainen käännöstyö Kööpenhamina-trilogia oli? Mikä siinä oli helppoa, mikä vaikeaa?
Kööpenhamina-trilogian suomentaminen oli haastavaa, sillä kyseessä on vanha teos joka kertoo menneestä ajasta. Ei ollut yksinkertaista eläytyä 1900-luvun alun Kööpenhaminaan, varsinkin kun monet ilmiöistä olivat tanskalaisille lukijoille tuttuja, esimerkiksi miehitysaikana juotu viininkorvike pullimut. Sitä paitsi Ditlevseniä oli jo eläessään tanskalaisille valtavan rakas ja yhteiskunnallisesti tärkeä kirjailija. Se vetää myöhempien aikojen tulkitsijan nöyräksi. Erityistä vaikeutta minulle tuottivat hänen mitalliset runonsa, ja olen hyvin tietoinen siitä että niiden kieliasu on suomeksi kökkö.
Millainen kielenkäyttäjä Ditlevsen on? Ainakin kovin tiivis, koko trilogia on lyhyempi kuin joidenkin autobiografistien yksittäiset teokset. Näkyisikö siinä sitten Ditlevsenin runoilijana alkanut kirjallinen ura? Haluaisitko jatkaa vielä Ditlevsenin teosten parissa?
Kielenkäyttäjänä Ditlevsen on minimalistinen ja suoraviivainen, mutta näennäinen naiivius on uskoakseni harkittu tyylikeino. Hänhän ei ole akateemisesti sivistynyt kirjailija, mutta tästä puutteesta hän teki itseironisen voiman, ja aina on muistettava se mistä hän jättää kirjoittamatta. Toisena ääripäänä olen suomentanut Knausgårdin maksimalistista proosaa, joka sekin on omalla tavallaan viehättävää.
Harkitsitteko Aikuisuudelle jotain muuta nimeä? Tanskankielinen nimihän on monimerkityksellinen, englanniksikin teos on Dependencies.
Aikuisuudelle harkittiin useita eri nimiä. Olisin itse halunnut jotakin naimiseen tai miehelään viittaavaa, mutta lopulta kustantamossa päädyttiin yksinkertaiseen ja loogiseen ratkaisuun, jatkeeksi Lapsuudelle ja Nuoruudelle. Gift oli erityisen hankalasti suomentuva, ja nimeä mietittiin pitkään, varsinkin kun työkappaleeni kannessa oli tämä kuva.
Muita tämän syksyn käännöksiäsi ovat Jussi Adler-Olsenin Natriumkloridi, Ane Rielin Tiima ja Jostein Gaarderin Joulumysteerio. Taidat kääntää aika laidasta laitaan eri genrejä ja kirjallisuudenlajeja? Onko sinulla suosikkigenrejä tai -kirjailijoita, joita mieluiten käännät?
Gaarder on vain vanhan suomennokseni digitointi. Aloitin 90-luvun puolivälissä pohjoismaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden suomentamisesta ja siirryin sitten aikuisten proosaan. Nyt kun kirjoitan itse ja olen alkanut vanhentua ja hidastua, suomennan enää oikeastaan vain vakavaa kuolemankirjallisuutta. Adler-Olsenin Osasto Q -sarja on tällä hetkellä ainoa dekkarini, mutta se on laadukasta jännityskirjallisuutta ja sitä on ilo suomentaa. Suomentajan ja kirjailijan roolien sekoittumisessa näen vain hyvää.
Mitä sinulla on työn alla nyt, mitä on tulossa?
Sain juuri valmiiksi ruotsalaisen John Ajvide Lindqvistin Ystävällisyyden ja suomennan parhaillaan norjalaisen Maja Lunden ilmastokvartetin neljättä osaa Drømmen om et tre, vakavaa kuolemankirjallisuutta. Ensi vuonna suomennan ruotsalaisen Fredrik Backmanin Kiekkokaupunki-trilogian päätösosan Vinnarna, sekin vakavaa kuolemankirjallisuutta, ja sitten tanskalaisen Kaspar Colling Nielsenin dystopian Frelseren fra Hvidovre, oikein vakavaa kuolemankirjallisuutta. Niiden jälkeen jään eläkkeelle, ja jos työt loppuvat, keskityn omaan kirjoittamiseeni, paitsi jos joku tarjoaa suomennettavaksi lisää vakavaa kuolemankirjallisuutta.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Suosittelen tietenkin omia kivoja mutta epämukavia kirjojani: Surun istukka, Mustaa valoa : muistiinpanoja hautausmaalta ja Suremisen taito : kirjoituksia kuolemansurusta. (Olen juuri nyt kirjoittamassa erityisen epämukavaa autofaktiota holokaustikirjallisuudesta, ja kirjan pitäisi ilmestyä syksyllä 2023.)
Katriina Huttusen kirjat Kirjavinkeissä. Katriina Huttusen suomennokset. Valikoituja suomennoksia:
