Kaijamari Sivill on pitkän linjan suomentaja, jonka ensimmäiset suomennokset ilmestyivät jo 1990-luvulla. Sivill on suomentanut muun muassa Cormac McCarthya, Donna Leonia, Joyce Carol Oatesia ja monia muita tunnettuja ja arvostettuja kirjailijoita. Sivill on palkittu kirjallisuuden valtionpalkinnolla, Mikael Agricola -palkinnolla ja Otavan Kirjasäätiön suomentajapalkinnolla.
Hiljattain Sivill suomensi Bernardine Evariston Booker-palkitun teoksen Tyttö, nainen, toinen. Kirja kertoo kahdestatoista hyvin erilaisesta mustasta naisesta tai muunsukupuolisesta, modernista someinfluensserista 93-vuotiaaseen maanviljelijään. Evaristo on kirjoittanut romaaninsa runollisella tyylillä ja Sivillin suomennos virtaa sujuvasti ja tyylikkäästi.
Halusin tietää lisää teoksen suomentamisesta, joten haastattelin Sivilliä sähköpostitse huhtikuussa 2022.
Miten päädyit suomentamaan teosta? Evaristoahan ei ole aikaisemmin juuri suomennettu, on vain yksi Anni Sumarin käännös vuodelta 2003.
Kirja oli kustantajan ehdotus, niin kuin useimmat kääntäjän työpöydälle päätyvät teokset. Tähän liittyi kuitenkin hauska yhtensattuma: kirja oli kiinnostanut minua sen Booker-ehdokkuudesta lähtien, mutta ehdin tarttua siihen vasta kesällä 2020. Ihastuin kirjaan luku luvulta enemmän, ja kun olin noin kirjan puolivälissä, WSOY:sta yllättäen soitettiin ja tarjottiin teosta käännettäväksi. Eli minun toiveeni ja kustantajan ajatus kohtasivat mainiolla tavalla.
Evariston tyyli on tässäkin teoksessa hyvin runollinen. Millaista Evariston runoproosaa oli suomentaa?
Kääntämisen ydin pysyy samana kirjasta toiseen: on löydettävä suomennokseen oikea ääni ja pyrittävä tavoittamaan merkitykset samalla tunteen, elämyksen ja ajatuksen tasolla kuin alkuteoskin. Eri teksteistä nousee sitten etualalle erilaisia piirteitä työstettäväksi.
Evariston kerronnassa piti keskittyä erityisesti siihen, että myös suomennoksessa kieli ja tarina virtaavat pakottomasti ja rytmikkäästi säkeinä niin, että välimerkkien niukkaa käyttöä ei varsinaisesti huomaa, ja tekstin rehevä sydämellisyys välittyy.
Teoksessa on aika laaja kirjo erilaisia ääniä, naiset kuuluvat hyvin monenlaisiin intersektioihin. Minkä verran tämä vaikutti käännöstyöhön? Vaikutti, ettei tässä kovin paljon erilaisilla rekistereillä pelattu, Evaristolla tuntui olevan aika neutraali kertojanääni suodattimena.
Evaristolla on tosiaan kertojanäänenä luja ote henkilöihinsä, ja repliikkejä usein referoidaan epäsuorana kerrontana, josta siirrytään orgaanisesti dialogiin. Kaikki siis suodattuu kertojanäänen kautta, mutta pientä vaihtelua päähenkilöiden ”ajatusäänissä” toki on esimerkiksi henkilön iän, persoonallisuuden ja tarinan ajankohdan mukaan.
Esimerkiksi nykynuori Yazz käyttää sanoja ja ilmauksia, joita ei voi panna iäkkään GG:n suuhun, ja kertojanäänestä huolimatta vaikkapa entisten luokkatoverusten Carolen ja LaTishan persoonallisuuden ja (aikuisuuden) yhteiskuntaluokan erot piirtyvät mielestäni esiin myös kielen kautta.
Kirjan tarinat kattavat pitkän aikajänteen 1800-luvulta 2010-luvulle, mikä vaikuttaa esimerkiksi n-sanan käyttöön, ihonvärin ja muiden rodullistettujen piirteiden ilmaisemiseen. Kieli ja asenteet ovat muuttuneet ja muuttuvat kaiken aikaa, tällaisessa teoksessa on yritettävä välttää myös anakronismeja. Sama pätee sukupuoli-identeettejä käsittelevään sanastoon. Pyrin hakemaan eri intersektioiden omaa kieltä luettamalla käännöstäni sensitiivisyyslukijoilla ja keskustelemalla asiaa tuntevien kanssa.
Oma lukunsa Evariston tekstissä ovat henkilöiden erilaiset maantieteelliset taustat, joista näkyy piirteitä heidän englannissaan. Toisinaan Evaristo viittaa niihin vain merkkaamalla yksittäisten sanojen lausumista (esimerkiksi ”likkle” eikä ”little), toisinaan mukana on erikielisiä sanoja tai kokonaisia fraaseja.
Jotain olen voinut jättää tekstiin sellaisenaan, mutta kaikkien piirteiden suomentaminen tunnistettavasti vaikkapa karibialaiseksi tai nigerialaiseksi tai amerikkalaiseksi puheenparreksi on aika mahdoton tehtävä, koska vastaavia kielimuotoja ei suomessa (vielä) ole. Evaristo käyttää näitä piirteitä kuitenkin säästeliäästi, joten toivoakseni kirjan kokonaisuus ei suomennnoksessakaan tähän puutteeseen romahda.
Haluaisitko päästä suomentamaan lisää Evariston teoksia? Mitä muuta sinulla on viime aikoina ollut työn alla, mitä on seuraavaksi tulossa?
Evariston suomentaminen oli nautinto ja mielelläni tietysti kääntäisin lisääkin hänen tuotantoaan. Aika näyttää.
Evariston jälkeen olen kääntänyt amerikkalaisen feministi-runoilija-kansalaisoikeusaktivisti Audre Lorden esseiden ja puheiden kokoelman Sister Outsider ja Maggie Nelsonin esseeteoksen Vapaudesta – neljä laulua rajoista ja rakkaudesta, molemmat ilmestyvät vielä tänä keväänä.
Seuraavaksi pääsen syventymään Tie-romaanista ja Rajatrilogiastaan tutun Cormac McCarthyn kahteen uuteen romaaniin, jotka julkaistaan Yhdysvalloissa tänä syksynä ja suomeksi vuonna 2023.
Kaijamari Sivillin suomennokset Kirjavinkeissä. Poimintoja Sivillin teoksista:
