Ruotsalainen Jens Lapidus tunnetaan Tukholman alamaailmaa luotaavista rikosromaaneistaan. Kirjasarjat Stockholm Noir ja Top Dog ovat menestyneet ja saaneet myös tv-sovituksia.
Keskustelin Lapiduksen kanssa lokakuussa 2024. Haastattelu on katsottavissa myös Youtubessa.
Kiitos kun suostuit haastateltavaksi. Emme olekaan tavanneet kolmeen vuoteen. Mitä urallasi on tapahtunut muutaman viime vuoden aikana?
Asuin monta vuotta Espanjassa ja palasin Ruotsiin kolme-neljä vuotta sitten. Kun palasin, sain uutta potkua kirjoittamiseeni. Kaipa se liittyy kotikaupunkiini palaamiseen. Ulkomailla asuessa kirjoittaminen oli paljon vaikeampaa, mutta kun palasin Tukholmaan, näin ja ymmärsin kaupungista niin paljon enemmän. Aloin huomata pieniä muutoksia, joita en ollut nähnyt ulkomailta. Niinpä noiden kolmen-neljän vuoden aikana kirjoitin kolme kirjaa, mikä on minulla uskomaton tahti. Uusin kirjani, Grand Final, ilmestyy Ruotsissa viikon sisällä ja tiedän, että se on lähtenyt käännettäväksi ja ilmestynee suomeksi muutaman kuukauden sisällä.
Tahti on kyllä vaikuttava. Onko elokuva- ja televisiopuolella tapahtunut kehitystä? Oletko mukana tv-kuvioissa?
Kyllä, hyvin paljonkin. Kolme vuotta sitten perustin yhdessä kumppanini kanssa oman tuotantoyhtiön. Olen sittemmin tuottanut Snabba Cashin toisen kauden Netflixille ja tv-sovituksen Paratiisikaupunki-kirjastani. Se tulee Amazon Primeltä noin neljän kuukauden päästä. Olen myös tehnyt muita tv-projekteja, jotka eivät perustu omiin kirjoihini vaan muiden kirjoittamiin tarinoihin. En siis tuota vain omien kirjojeni sovituksia.
Se on hienoa. En usko, että monikaan firma saa sopimusta Amazon Primen kanssa yhtenä ensimmäisistä projekteistaan.
Kyllä, markkina on muuttunut kovasti. Kolme vuotta sitten Netflix, Amazon Prime, HBO (nykyinen Max) ja ruotsalaiset streaming-palvelut kaipasivat sisältöä kuumeisesti. He halusivat kaiken. Saatoit esittää idean lautasliinalla ja se meni läpi. Nyt on paljon vaikeampi saada projekteja läpi. En tiedä paljoakaan rahoituskuvioista, mutta se maailma on käsittääkseni muuttunut paljon, ja projekteja on nykyään paljon vaikeampi saada läpi.
Onnittelut ovat silti paikallaan. Tämä on hieno saavutus ja varmasti mukava muutos siirtyä pelkästään yksinäisestä kirjoittamisesta elokuvamoguliksi. Julkaisit juuri kuudennen osan Top Dog -sarjasta ja se tulee suomeksi käsittääkseni maaliskuun puolivälissä ja ruotsiksi tällä viikolla. Miltä tuntuu saada valmiiksi näin pitkä ja intensiivinen kirjasarja?
Tunteeni ovat ristiriitaiset. Olen toisaalta todella onnellinen ja tyytyväinen siitä, että olen onnistunut kirjoittamaan kuusi kirjaa Teddystä ja Emeliestä. Toisaalta olen surullinen, kun jätän nämä hahmot taakse. Kirjoitin ensimmäiset kolme kirjaa Teddystä ja Emeliestä, sitten pidin taukoa ja kirjoitin Paratiisikaupungin, joka ei liity näihin hahmoihin mitenkään, ja sitten palasin sarjan pariin ja kirjoitin kolme kirjaa lisää. Olen viettänyt noin kymmenen vuotta näiden ihmisten kanssa, ajatellen heitä lähes joka päivä. Nämä henkilöt ovat olleet mielessäni paljon! Tuntuu kuin jättäisin jäähyväiset vanhoille, läheisille ystäville.
Voin kuvitella. Sain juuri loppuun Kuollut mies kulkee -romaanin ja he joutuvat kyllä tosiaan vaikeuksiin! Sinut tunnetaan todenmukaisesta tyylistästi. Miksi päätit kirjoittaa kirjoja Tukholman alamaailmasta?
Alamaailma taisi ennemmin valita minut. Kun Rahalla saa ilmestyi noin 18 vuotta sitten, työskentelin oikeudessa. Olin syvällä siinä maailmassa, tapasin rikosten maailmassa liikkuvia ihmisiä päivittäin, luin poliisiraportteja ja oikeudenkäyntidokumentteja. Oikeuslaitos on alamaailman toinen näyttämö, sinne kaikki rikollisuuden parissa toimivat ihmiset ennen pitkää päätyvät. Olin täysin sen maailman ympäröimä. Minun ei tarvinnut tehdä erikseen taustatutkimusta; taustatutkimus tuli minun luokseni. Siksi päätin kirjoittaa alamaailmasta. Siihen aikaan kukaan ei Ruotsissa ollut kirjoittanut perinpohjaisesti rikollisjengeistä, joten näin siinä ison aukon, jossa jotain kiinnostavaa tapahtuu yhteiskunnassamme, eikä kukaan kulttuuripiireissä yritä analysoida sitä ja kirjoittaa siitä. Minä päätin tarttua toimeen.
Jätin sen maailman seitsemän vuotta sitten, kun lopetin työni asianajana. Minun täytyy nyt olla paljon aktiivisempi, kun en saa enää päivittäistä informaatiovirtaa niistä hommista. Minun täytyy nyt paljon enemmän puhua ihmisille, soitella tuomioistuimiin ja pyytää raportteja. Se on paljon aktiivisempi prosessi nyt.
Kirjasarjasi mittaan alamaailman säännöt tuntuvat olevan muutoksessa. Teddyn kaltaisten vanhan koulun gangsterien tyyli on erilainen kuin Ibben ja Kerimin kaltaisilla uusilla tulokkailla. Kuinka pysyt ajan tasalla alamaailman muutoksista?
Ensinnäkin, kirjat ovat fiktiota. Ne eivät ole suoraa heijastusta todellisuudesta, mutta yritän osoittaa trendejä ja muutoksia. Kuollut mies kulkee ja Grand Final tutkivat arvojen muuttumista. Näyttää siltä, että vanha gangsterien kunniakoodi ei enää ole voimassa. Julmuus ja väkivalta ovat räjähtäneet sellaisiin mittasuhteisiin, joita ei olisi voinut kuvitella edes viisi vuotta sitten. Yritän kuvata tätä vanhojen arvojen ja uuden arvojen puutteen välistä konfliktia.
Se on vaikuttavaa. Huomasin myös, että Kuollut mies kulkee kuvaa huippurikkaiden elämää. Kuinka tutkit yhteiskunnan tätä puolta?
Äärimmäisen rikkaiden elämää on paljon vaikeampi tutkia. En voi vain kuunnella rap-musiikkia tai luottaa tuomioistuinten dokumentteihin tai poliisiraportteihin. Rikkaat ovat yksityisiä ja vaikeasti tavoitettavissa. Mutta Ruotsi on kyllä muuttunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana dramaattisesti, olemme muuttuneet tiukasti verotetusta sosiaalidemokraattisesta hyvinvointivaltiosta monin tavoin alhaisen verotuksen miljardööriparatiisiksi. Olemme tuottaneet enemmän miljardöörejä väkilukuun nähden kuin useimmat muut maat.
Ennen superrikkaita oli ehkä 50 tai sata, nyt heitä on monia tuhansia. Se luo uudenlaisen dynamiikan, jossa superrikkaat voivat olla omilla asuinalueillaan, omissa kouluissaan ja yhteisöissään. Se muuttaa näiden ihmisten arvoja, kun heidän ei tarvitse enää olla tekemisissä keskiluokkaista ruotsalaisten kanssa. On mielenkiintoista verrata, mitä tuossa maailmassa tapahtuu verrattuna alamaailmaan ja katsoa, onko tässä arvojen muutoksessa kenties jotain yhteistä alamaailman muutoksen kanssa.
Kuulostaa kiehtovalta. Miten tiivistäisit tärkeimmän viestisi Ruotsin yhteiskunnasta?
Se on liian mutkikas asia tiivistettäväksi vain yhdeksi viestiksi, mutta yksi ajatus on, että meidän täytyy työskennellä yhdessä tuodaksemme yhteiskunnan ääripäitä lähemmäs toisiaan. Superrikkaiden täytyy luopua osasta rahoistaan ja vaikutusvallastaan, jotta saamme tasapuolisemman ja demokraattisemman yhteisön.
Alamaailman puolella tärkeitä ovat ihmiset, jotka auttavat alamaailmaa eri tavoin. Heitä on enemmän kuin varsinaisia rikollisia. Nämä rahanpesijät, asianajajat, pankkiirit, kauppiaat jotka ottavat likaista rahaa ja rikollisten sukulaiset auttavat rikollisia ja heidän tulee ymmärtää, että myös he tuhoavat osaltaan yhteiskuntaamme.
Olet hyvässä asemassa tavoittamaan näitä ihmisiä. Ovatko kirjasi suosittuja alamaailmassa?
Ne olivat, mutta nykyään ihmisillä on älypuhelimet ja sosiaalinen media, eivätkä he lue paljon. Snabba Cash -tv-sarja on kuitenkin ollut todella suosittu noissa piireissä.
Hahmojesi motiivit tuntuvat aina hyvin uskottavilta ja samastuttavilta. Kuinka keksit niitä?
Siihen ei ole mitään helppoa ratkaisua, mutta yritän luoda kolmiulotteisia hahmoja, joilla on sisäisiä konflikteja. Usein he uskovat, että heidän täytyy tehdä jotain, mutta todellisuudessa he tarvitsevat jotain ihan muuta saavuttaakseen harmonian. He huijaavat itseään jatkuvasti ja juoksevat kohti jotain, mistä me lukijat tiedämme, että se ei tule päättymään hyvin. Siitä tulee jännitettä ja se ajaa hahmojen toimintaa niin, että me lukijat ymmärrämme mistä on kyse, mutta hahmot itse eivät sitä tajua.
Kuvaat kirjoissasi urheiluaktiviteettejä hyvin yksityiskohtaisesti, kuten soutamista ja juoksemista. Perustuvatko nämä omiin urheilusuorituksiisi, kun vaikutat itsekin varsin hyväkuntoiselta?
Kyllä ne ovat parempia kuin omat tulokseni!
Mitä voimme odottaa sinulta tämän pitkän sarjan jälkeen?
En ole vielä varma. Tv-projektit ovat pitäneet minut kiireisenä, mutta nyt yritän keksiä, mitä haluan tehdä seuraavaksi. Ei se ainakaan uusi Teddy ja Emelie -kirja ole, se on selvä.