Jenna Kostet on kansatiedettä ja folkloristiikkaa opiskellut tuottelias turkulainen kirjailija. Kostet on tunnettu erityisesti kaunokirjallisesta tuotannostaan, ja hänen repertuaaristaan löytyy myös upea Neulottu Kalevala -neulekirja. Kuuden Katariinan jäljillä on Kostetin esimmäinen tietokirja, jossa korostuu Kostetin pitkä työkokemus Turun linnan museotyöntekijänä. Haastattelin Jenna Kostetia sähköpostitse toukokuussa 2023.
Olet kirjoittanut aikaisemmin lastenkirjoja ja romaaneja, mutta tämä on ensimmäinen tietokirjasi. Miten kirjoitusprosessi oikein erosi aikaisemmista?
Olen käyttänyt myös useissa romaaneissani lähdekirjoja taustatutkimuksen tekemistä varten, joten tutkimustyöt, jota tietokirjan tekemiseen tietenkin sisältyy, ei ole sinällään uutta. Tietokirjaa tehdessä piti kuitenkin miettiä näkökulma ja arvioida lähteiden kertomaa tietoa myös kriittisesti: jos jonkin asian esittää totena, on se syytä pystyä myös lukijalle perustelemaan.
Periaatteessa tietokirjan tekeminen oli noin muuten aika samanlainen prosessi kuin kaunokirjan: ensin luetaan kaikki mitä aiheesta on kirjoitettu ja sen jälkeen mietitään millaisesta näkökulmasta juuri minä haluaisin kertoa tämän asian lukijalle.
Kuuden Katariinan jäljillä on tyylillisesti mielenkiintoinen teos. Se on tietokirjallisuutta, mutta samalla siinä on hyvin henkilökohtainen ja introspektiivinen ote. Tiesitkö alusta alkaen, että haluat kirjasta juuri tällaisen, vai muotoutuiko kirjan tyyli vasta kirjoitusprosessin myötä?
En lähtökohtaisesti halunnut kirjoittaa itsestäni, mutta olisi tuntunut oudolta kirjoittaa linnasta ja linnan naisista tuomatta omaa näkökulmaa mukaan. Toki aiheesta olisi voinut kirjoittaa puhtaasti tietokirjan ja jättää omakohtaisuuden pois, mutta silloin kirjan olisi voinut kirjoittaa kuka hyvänsä. Koin kuitenkin, että jos minä tähän aiheeseen tartun, on se pakko tehdä omakohtaisesta näkökulmasta.
Ja jos ajatellaan ylipäätään tutkijaposition tuomista esille lukijoille, niin onhan se selvää, etten melkein 20 vuoden työuran jälkeen pysty tarkastelemaan linnaa objektiivisesti ja ajattelin, että tämän tekstin kohdalla se voi ehkä olla ennemmin vahvuus kuin heikkous.
Kirjan myötä käy ilmi, että kirjan päähenkilöistä on vuosien ja vuosisatojen mittaan hävinnyt paljon tietoa. Jäikö sinua kaivelemaan jotkin tietyt kysymykset, joihin olisit halunnut saada vastauksen mutta et saanut?
Tietenkin fiktion kirjoittajana näin tietokirjallisuuden puolelle sivuloikan tekevää kirjailijaa kiinnostaa ne ihmisten tunteet ja subjektiiviset kokemukset. Emme voi ihan varmasti tietää, miten ihmiset ovat linnan ja elämänsä kokeneet ja se toki on sellainen seikka, jota mietin paljon kirjoitusprosessin aikana.
Minua kosketti kirjassa usein toistunut ajatus siitä miten katoavaista ihmisten tarinat on, erityisesti naisten ja tavallisten ihmisten kiinnostavatkin kokemukset häviävät ilman, että niitä on kukaan kirjoittamassa ylös. Koetko itse kamppailevasti tällaista unohdusta vastaan? Kirjoillahan on onneksi suhteellisen hyvä mahdollisuus selviytyä tulevaisuuteen.
Unohdus on toisaalta helpottava ajatus! Asiat asettuvat perspektiiviinsä kun ymmärtää, etteivät yksittäisen ihmisen kokemukset, tunteet, pelot ja tavoitteet oikeastaan ole kovin merkittävä asia, vaan katoavat ajan kuluessa.
Sinulla ja Turun linnalla on pitkä yhteinen historia. Saitko tämän kirjan myötä kirjoitettua linnasta sen minkä halusit sanoa, vai vieläkö Turun linnasta löytyisi tarinoita joita haluaisit kertoa?
Ihan varmasti riittää vielä tarinoita kerrottavaksi. Minulla on useampikin tarinaidea ja miksei myös tietokirjaidea linnan menneisyyteen liittyen, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että tekee mieli pitää myös vähän taukoa linnan historian koluamisesta. Onhan sitä tullut vuosien aikana aika paljon tehtyä.
Loppuun vielä leikkimielinen kysymys, eli jos sinulla olisi mahdollisuus tavata joku kirjan Katariinoista henkilökohtaisesti niin kenet valitsisit ja miksi?
Haluaisin tavata tietysti kaikki, mutta olisi erityisen hauska päästä elämään päivä, jona Katariina Jagellonica saapui Turun linnaan. Silloin on varmaan ollut linnan palvelusväen joukossa melkoinen kuhina 😉
Onko sinulla tällä hetkellä työn alla jotain, josta voisit jo kertoa?
Editoin tällä hetkellä ensi keväänä ilmestyvää romaania, joka sijoittuu 1600-luvulle ja kertoo erään todellisen, noitana kuolemaan tuomitun naisen tarinan.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Suosittelen luettavaksi Elina Pitkäkankaan suuren suosion saanutta kirjaa Sang. Vaikka kirja on periaatteessa nuortenkirja, se sopii kyllä hyvin myös aikuislukijalle ja historiallisten romaanienkin ystäville.