Amerikkalaisen Madeline Millerin molemmat tähän mennessä julkaistut teokset ovat sijoittuneet antiikin maailmaan. Esikoisteos Akhilleen laulu kertoi Troijan sodan tapahtumista uudesta näkökulmasta, toinen kirja Kirke puolestaan nostaa pääosaan Odysseuksen harharetkien sivuhenkilön, noita Kirken.
Kirken on suomentanut Irmeli Ruuska, kokenut suomentaja, jolla on takanaan pitkä ura mielenkiintoisten kirjailijoiden teosten parissa. Haastattelin Ruuskaa sähköpostilla huhti-toukokuussa 2022.
Minun lukulistalleni Kirken nosti Tähtifantasia-ehdokkuus. Onnittelut siitä! Miten päädyit suomentamaan Kirkeä? Mahtoikohan tuleva HBO-sarja nostaa Kirken profiilia suomennettavien kirjojen joukossa, teoshan on ilmestynyt jo muutama vuosi sitten, eikä edellisen Millerin kirjan, Akhilleen laulun, julkaisija Basam tähän silloin tarttunut. Onhan tämä epäilemättä julkaisemisen arvoinen kirja, joten sikäli hyvä vain, että WSOY:n mielenkiinto heräsi.
Päädyin suomentamaan Kirkeä, kun sitä tarjottiin luettavakseni. Kirjan tyyli ja kieli ihastuttivat heti. Vaikka oma käännöskieleni on englanti, tunnen lukkarinrakkautta antiikin tarinoihin, kai se on perua jo lukioaikojen latinantunneilta, jolloin kielen opettelun ohessa perehdyttiin Kreikan ja Rooman jumaltarustoon ja myytteihin. Minua myös viehätti Kirken taikarohtojen maailma!
Uskon, että kirja valittiin WSOY:n kustannusohjelmaan muunkin kuin tulevan HBO-sarjan vuoksi. Kirkessä on kielellistä raikkautta ja uudenlaista naisnäkökulmaan perustuvaa myyttien tuuletusta, jonka ehkä arvellaan valloittavan uutta lukijakuntaa.
Olet ensimmäistä kertaa suomentamassa Madeline Milleriä, Akhilleen laulun suomensi Laura Lahdensuu. Millainen kirjailija Miller oli suomentajan näkökulmasta? Oliko teoksen suomentamisessa jotain erityistä verrattuna muihin kirjoihin?
Suomentajan näkökulmasta katsottuna Miller on miellyttävän sivistynyt kirjailija, joka hallitsee antiikin historian ja juonen rakentamisen kaaren. Tunnelman luominen on kirjassa kuin kirjassa taito, ja solahtaminen myyttien maailmaan tuntui virkistävältä, koska yleensä suomennokseni ovat liikkuneet nykyajassa.
Antiikin Kreikan jumalissa ja myyteissä on oma mielivaltainen tunnelmansa. Kuinka tuttuja antiikin Kreikat tarinat olivat sinulle etukäteen? Miltä niihin sukeltaminen tuntui? Tarinahan on hirviöineen ja jumalineen toisaalta täyttä fantasiaa, toisaalta Kirke on monessa mielessä kuin kuka tahansa nainen, joka yrittää järjestellä elämäänsä haluamallaan tavalla. Oliko sopivan tunnelman ja sävyn löytäminen vaikeaa?
Kuten totesin, antiikin tarinat olivat jo osaltaan tuttuja, mutta tietoja ja nimiä piti tarkentaa ja tarkistella. Käytin käännöstyöni tukena kahta eri Odysseian käännöstä, vanhempaa ja uudempaa. Hirviöt ja jumalat ovat fantasiaa, mutta Miller on saanut hahmonsa elämään ja löytänyt uudenlaisia polkuja, muunneltuja juonenkäänteitä, joiden avulla taluttaa hahmonsa nykyaikaan.
Mitä tulee tunnelman ja sävyn löytämiseen, sama pulma on tietysti ratkaistava jokaisessa käännöksessä, mutta Millerin Kirke on jumalattaren asussaan omapäinen, persoonallinen nainen, jota pystyn hyvin ymmärtämään.
Millerillä on vanhoihin myytteihin aika reippaan moderni ja feministinenkin ote. Mitä mieltä itse olet tällaisesta vanhojen myyttien uudelleenkirjoittamisesta? Näitähän tehdään silloin tällöin, Margaret Atwoodhan kirjoitti Penelopeiassa kotona odottaneen Penelopen tarinaa uusiksi. Tässäkin Miller nojaa paljon olemassaoleviin myytteihin ja sinänsä pistelee juoneen melko vähän omiaan, mutta avaa toki Kirken sisäistä maailmaa tavalla, joka alkuperäisistä teksteistä tietysti puuttuu täysin. Tuleeko mieleen muita vanhoja tekstejä, joita sopisi ravistella samalla tavalla?
Millerin ote on tietenkin feministinen, mutta kun lueskelin kirjan amerikkalaisia arvosteluja, ihmettelin vähän, miten suuren painon lukijat ovat antaneet sille puolelle. Ehkä suomalainen lukija vain toteaa naisnäkökulman ja sukeltaa itse tarinaan. Kirken tarina milleriläisittäin kerrottuna on jännittävä, viihdyttävä ja liikuttavakin.
Mielestäni myyttien uudelleenkirjoittamisessa ei ole mitään pahaa, maailma vain asettuu hieman eri valoon uuden tulkinnan ja näkökulman myötä. Vanhoja tekstejä on jo ravisteltu ja voidaan ravistella lisää. Omasta Kalevalastamme lähtien!
Olet tehnyt paljon käännöstöitä monenlaisen kirjallisuuden parissa. Mitä kirjailijoita nostaisit uraltasi esiin sellaisina, jotka ovat erityisesti jääneet mieleen tai joiden uusien kirjojen kääntämistä suorastaan odotat? Itse olen pitänyt kovasti Helen Macdonaldin teoksista ja Obrehtin Vedetön maa oli sekin oikein mielenkiintoinen. Onko jotain teosta, jonka erityisesti haluaisit suomentaa?
Urani varrelle on mahtunut monentyyppistä kirjallisuutta, mutta eniten miellyttää kirkas, kuulas teksti ja toisaalta mieletön sanavyörytys. Nauttivaa on myös lempeän ironinen, verhottu huumori ja aistivoimaisuus.
Joitakin käännöstaipaleeni suosikkikirjailijoita: Zadie Smith, Téa Obreht, Helen Macdonald, Madeleine Thien, ihana Max Porter, Nick Hornby, Chris Cleave, Deborah Moggach ja hirvittävä David Vann. Paljon muitakin, joissa on ollut erityistä askarreltavaa.
Mitä sinulla on parhaillaan työn alla tai tulossa? Oletko lukenut viime aikoina jotain kirjaa, jota haluaisit suositella?
Kohta ilmestyy Nick Hornbyn Olet tässä ja myöhemmin Homeira Qaderin Tanssia moskeijassa, afganistanilaisäidin muistelmat.
Vuodessa pitäisi olla ylimääräinen kuukausi lukemiseen! Meri Valkaman Sinun, Margot osui ajan hermoon. Nyt yritän löytää lukuaikaa Saision mestarilliseen Passioon. Aioin lukea sen jo jouluna, mutta kuinkas kävikään.
Irmeli Ruuskan suomentamat kirjat Kirjavinkeissä. Poimintoja Ruuskan teoksista:
