Vuonna 2015 Kirjavinkkien henkilöstöön liittyi hikkaj, ensimmäisenä arvionaan On nälkä, on jano. Sittemmin juttuja on kertynyt lähes viisisataa. Hikan värikkään tyylin arvioissa tunnistaa helposti ja arvioitavissa kirjoissakin kielen värikkyys on tärkeässä osassa.
Miten haluaisit esitellä itsesi Kirjavinkkien lukijoille, jotka eivät sinua vielä tunne?
Pohjois-Karjalan perukoilla, Rääkkylässä, koko pitkän ikäni asunut eläkeläisope, jolle suomen kieli on puoliruokaa. Alkuruuaksi kelpaa talvisin hiihto, muina aikoina muu ulkoliikunta.
Liityit Kirjavinkkeihin vuonna 2015. Muistatko mikä sai lähtemään mukaan ja mitä kautta päädyit Kirjavinkkien pariin?
Toimin aikoinani sanomalehti Karjalaisen kirja-arvostelijana, kunnes löysin nahkakantisen kirjan, vaimon, luettavaksi. Perhe-elämä voitti. Vähitellen palailin kirjallisuuden pariin bloggaillen. Kauppalehteen tungin itseni vuosiksi, sieltä Cityyn jo pyydettiin; Voimaankin kirjoittelin silloin tällöin. Karjalaisen ajoista asti olen ollut SARVin jäsen (kuva niiltä ajoilta).
Kirjavinkkeihin veti vanha veri: halu kirjoittaa pelkkiä asiallisia kirja-arvosteluja. Tuolla muuallahan olin kirjoitellut ummet ja lammet ihan mistä tahansa, mitä linjaa vaalin edelleen Hikatusta-hikkaj-blogissani.
Millainen lukija olet? Missä ja miten luet? Kuunteletko äänikirjoja? Oletko kirjastonkäyttäjä vai omaan hyllyyn kerääjä?
Hyvin hitaasti etenevänä lukijana haen kirjosta tunne-elämyksiä. Nautiskelevaa kielellä soittelua. Varmaan kompensaatiota sille, etten musiikissa teoreetikottomana uskalla sävelten syliin vaipua. Vaivun sanoihin. Nykyisin työhuolista vapaana, ja kun luen pelkästään iltaisin, livahtaa helpommin oikeille raiteille aistit pehmenneinä.
Missään nimessä en halua ehtoolukuhetkiin vieraan ihmisen ääntä. Äänikirjat ja kalseat, rapisemattomat e-kirjat saavat olla.
Olin ahkera kirjastonkäyttäjä aikoinani, nyt annan olla, kun kirjastot ovat kuulemma muuttuneet kaiken maailman tavaroiden lainaamoiksi. Viimeksi olen kirjastosta lainannut frisbeekiekkoja. 😊
Kirjavinkeissä ahkerimmin luet elämäkertoja, muistelmia ja elämäkertaromaaneja – niissä sinulla on keskimääräistä vahvempi edustus. Yli puolet vinkkaamastasi on tietokirjallisuutta. Vastaako se muutenkin lukemistasi, vai onko Kirjavinkeissä poikkeava otos lukemistasi kirjoista?
Puolentuhattako niitä alkaa olla koossa, kirja-arvioita täällä! Kyllä tuo tuntuu vähän kieroutuneelta luettelolta, vissiin siksi että elämäkerroista ja muistelmista on suht yksinkertaista lykätä kirja-arvio, sehän on oikeastaan vain faktojen tarkistelua ja tirkistelyä. Elämäkertaromaanit ovat jo toista maata, niitä luen kyllä mielelläni, niissä on mukana jo luomisen taitoa ja taidetta.
Tieto- ja tiedekirjojakin karttelen, jos ei niissä ole inhimillistä tekijänotetta mukana.
Selvästi keskimääräistä vähemmän vinkkaat genrekirjallisuutta: dekkareita, jännäreitä, fantasiaa, scifiä, sarjakuvia – ovatko nämä muutenkin sinulle vieroksunnan kohteita?
Tuohon yhdyn täysin, kaikkia noita kierrän, koska ne perustuvat juoneen ja juoni ei ole minulle kirjassa olennainen osa. Juonen rönsyjä saattaisin lukeakin!
Urakoit arviot koko Päätalon Iijoki-sarjasta. Sehän on luku-urakka, jonka rinnalla vaikka Kadonnutta aikaa etsimässä kalpenee. Suositteletko tarttumaan Päätaloon? Mitä sarja lukijalle tarjoaa?
Kyselit tuolla aikaisemmin, keräilenkö kirjoja hyllyyni. Keräilen, paikallisen puusepän tekemään hyllyyn. Päätalon kirjatkin kaikki, kahteen kertaan luetut, 26 Iijokea ja se sarjaan kuuluva äpärä eli Nälkämäki päälle. Myös Iijoen-harjoittelukierros Koillismaa-sarja sekä kymmenkunta muuta teosta. 44 näkyy olevan Kallen julkaistujen kirjojen määrä.
Kalle Päätalo tarjoaa lähietäisyydeltä puulautasellaan suomalaisuuden juuret itsenäisyyden ajalta – niin yhteiskunnalliset kuin ennen kaikkea kielelliset. On vaikea kuvitella, että käännökset, joita joitakin on tehty, millään tasolla voisivat tavoittaa päätalolaisen menon nyanssit. Siksi en pahemmin lue varsinkaan ulkomaista kaunokirjallisuutta, koska, siis no niin, nyanssit eivät välity – siis se suola.
Kumpi Kilpi on kovempi, Volter vai Eeva? Mihin Kilviltä kannattaisi tarttua, jos haluaisi tutustua?
Ilman muuta Volter Kilpi. Eikä heti pidä mennä Alastalon saliin istumaan, voi tulla äitiäkin ikävä, varsinkaan jos ei ole malttia edetä parinkolmen sivun päivävauhtia, ja sittenkin edestakaisin soutaen. Suosittelen lämpimästi aloittelijalle Kirkolle-kävelykirjaa. Ulkoilmassa kävely ja soutu juhannuskirkkoon on hitusen reippaampaa ja raikkaampaa menoa kuin tiivistunkkaisessa Alastalon salissa istua jököttäminen.
“Vaikeampaa” Suljetuilla porteilla -kirjasta kääntelen tuontuostaan. Se on koko ajan yltöhollilla yöpöydällä jo kielivoimistelunkin takia: ”Sarvea torkottaa kuorimöyriäinen ja tunnustelee maailmaa ympärilleen …”
Eeva Kilpi on myös rautaa. Tamaraan minä tykästyin nuorna miesnä. Herkkyys, aistillisuus vetosivat, ja vetoavat koko tuotannossa.
Olet pitkän linjan bloginpitäjä – omassa blogissasi arkistot ulottuvat vuoteen 2007 asti. Millaisia ajatuksia herättää, kun katselet blogin parissa taaksepäin? Vuonna 2007 oli internet vähän toisennäköinen.
Melkoista myllinkiä välillä on ollut, vähä ettei työnantaja kunta, (siis me), potkaissut pellolle koko miestä muutaman Kauppalehti-blogikirjoituksen takia. Lopulta leikin älysivät ja löysäsivät liekanarua. Kai heillekään ei nopea ja avoin internetti ollut vielä avautunut.
Nythän tämä Hikatusta-hikkaj-blogini on mukava kasvimaa ja taimitarha monen monille kasveille, myös rikkaruohoille. Jotkut sanovat eläkeiän koittaessa menevänsä sieneen ja lehtiä haravoimaan, marjankeruuseen toiset. Minä menen omalle kasvimaalle muokkaamaan blogia mieleisekseni: ei asiaa-aihetta, ettenkö työntäisi sormet multaan: meni sitten syteen eli saveen.
Mitä haluaisit suositella Kirjavinkkien lukijoille juuri nyt?
Huvittavaa, että suosittelen lukijoille kahta vieraskielistä kirjaa, vaikka juuri olen yllä merkannut käsityskykyni rajat suomalaiseen kirjallisuuteen.
Lue:
Viktor Franklin: Ihmisyyden rajalla ja toisena Dostojevski: Rikos ja rangaistus ja olet elämän ytimessä. Kolmantena, aikaisemmin mainittujen suomalaiskirjailijoiden lisäksi: Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu sekä Linnan Pohjantähdet.
Ja ensi kesänä kiiruhda kesäteattereihin laillani sen kymmenet kerrat…