Avi Heikkinen, Aapo Kukko ja vanhemmuuden pelot

Titta Lindström – 19.3.2024

Avi Heikkinen on sarjakuvantekijä ja käsikirjoittaja ja Aapo Kukko on on niinikään Suomen nousevia sarjakuvatähtiä. Parivaljakon Ethän kuole ennen minua kertoo neljä hyytävää, lohdutonta, mutta toisaalta myös yllättävää lämpöä sisältävää tarinaa vanhemmuuden ja isyyden peloista.

Haastattelin Heikkistä ja Kukkoa sähköpostitse maaliskuussa 2023.

Avi Heikkinen
Avi Heikkinen
Aapo Kukko
Aapo Kukko (kuva: Hanna Kukko)

Avi, viime sarjakuvasi oli kovasti kehuttu Valotusaika, jonka teit itse alusta loppuun saakka. Ethän kuole ennen minua on kuitenkin Aapo Kukon piirtämä ja sinä toimit käsikirjoittajana, mistä tämä päätös syntyi?

Av-alalla toimineena käsikirjoittajana olen tottunut tekemään töitä myös muiden kanssa, joten oli ihan luonnollista kokeilla myös sarjakuvan tekemistä yhdessä. Varmasti kaikilla kirjoittajilla on enemmän tarinoita kuin mitä koskaan kerkeää itse saattamaan ihan valmiiksi teoksiksi asti, joten siksikin yhteistyöt ovat houkuttelevia.

Ajattelin, että kun näitä stooreja mielessä on ja joitain niitä työstäisin pitkällekin lyhytelokuvien vuoksi, niin sehän olisi nopea ja helppo temppu tehdä niistä samalla myös sarjakuva, varsinkin jos joku muu toimisi piirtäjänä. No, tämä ajatus oli mielessä siis joskus seitsemän vuotta sitten. Kävi ilmi, että ei tämäkään kirja ollut mikään itsestään nopeasti paperille ilmestyvä läpihuutojuttu, koska totuus on, että huolella tehtyä hyvää ei voi tehdä nopeasti.

Sarjakuvan kahdesta ensimmäisestä tarinasta (Odotusaika ja Uni) on tehty myös palkitut lyhytelokuvat. Miten urasi käsikirjoittajana sai oikein alkunsa?

Päädyin kirjoittamaan elokuvia vähän vahingossa. Tein sarjakuvakäsikirjoituksen joskus 2010 paikkeilla, jota näytin sitten ohjaaja Arttu Haglundille, joka julistikin yllättäen, että tästä ei tule sarjakuvaa vaan hänen ohjaamansa elokuva. Ja niin monien vaiheiden kautta lyhyet yhdeksän vuotta myöhemmin elokuvateattereihin tulikin Poissa-niminen käsikirjoittamani elokuva, joka kertoo harmaaseen arkeensa tympääntyneestä pienen tytön isästä, joka alkaa yhtäkkisesti teleporttailla ympäri maailmaa. Kyse on siis hyvinkin samoilla temaattisilla kulmilla käyskentelevästä kertomuksesta kuin Ethän kuole ennen minua -kirjan tarinat!

Aapo, miten itse sarjakuvantekijänä koit sen, että muutamalla tarinalla oli jo ikäänkuin olemassa valmis visuaalinen tulkinta. Vaikuttiko lyhytelokuvat mitenkään omaan tulkintaasi vai välttelitkö peräti niiden katsomista?

Hyvästä käsikirjoituksesta on moneen eri esitysmuotoon ja tulkintaan. Näin lyhärit ensimmäistä kertaa vasta syksyllä 2023 Tampereella Niagarassa, jossa teoksemme julkistamistilaisuus järjestettiin. Halusin nähdä ne kokonaisuudessaan vasta kun oma työni oli ohi, koska työprosessin aikana en halunnut liikaa ottaa vaikutteita. Lyhytelokuvat olivat onneksi hieman erilaisia verrattuna sarjakuvatulkintoihin. Varsinkin Uni liikutti minua ja soitti sieluni kannelta. Tommi Korpela on huikea näyttelijä!

Avi, tajusin vasta tämän sarjakuvan sisäliepeestä, että Valotusajan päähenkilö on ainakin ulkonäöltään sinun alter egosi. Tässä sarjakuvassa pari hahmoista on myös taustaltaan piirtäjiä. Voiko sanoa, että tarinoidesi päähenkilöissä on aina mukana sinua itseäsi?

Yleensä tarinoiden kirjoittaminen ei minulla lähde siitä, mutta jossain vaiheessa kirjoittamistani täytyy inspiraatiota hakea oikeista tunteista joita tunnen ja käyn läpi. Jos tuntuu, että tarinasta puuttuu jotain ryhtiä tai tunnetta, niin istun alas vain kuuntelemaan omia sen hetkisiä tuntemuksiani. Mikä minua pelottaa, ärsyttää tai vihastuttaa juuri nyt. Ja sieltä sitä sisältöä pian löytyy.

En tiedä miksi nämä menee aina niin negatiivisen kautta, pitäisi varmaan ihan oman mielenterveytenikin vuoksi välillä etsiä inspiraatiota jostain iloisemmasta. Sillä kyllähän kauhussa ja lohduttomissakin tarinoissa voi lämpöä olla, ja se on jotain mihin me Aapon kanssa tämän kirjan kanssa pyrimme. Se kertoo isyyden peloista ja negatiivisista tunteista, mutta kaikki ne kumpuavat kuitenkin rakkaudesta ja toiveesta onnistua isänä.

Sarjakuvan teemana on vanhemmuuden ja erityisesti isyyden pelot ja kipukohdat. Isyys ei ole teemana sarjakuvissa, ja ehkä muutenkaan, aivan yleinen. Mistä inspiraatio sarjakuvan käsikirjoitukselle oikein kumpusi?

Huomaan katsovani yhä aika alussa olevaa uraani niin, että tämän kirjan myötä tulee päätökseen jonkinlainen urani ensimmäinen osa. Poissa, Valotusaika, Uni, Odotusaika ja Ethän kuole ennen minua ovat kaikki kertomuksia isyydestä ja siihen liittyvistä vaikeuksista.

Isäksi tuleminen (ja koiran omistajaksi, jonka koen olevan hyvin sama asia) oli elämäni suurimpia mullistuksia, ja viimeiset reilu kymmenen vuotta on isyys määrittänyt ison osan elämästäni ja minuudestani, ja sinä aikana kaikki nämä tarinat ovat syntyneet. On minulla silti myös halu kertoa isyydestä tavalla, joka esittää isyyden toivottavana asiana.

Itse kasvoin sellaisen taiteen parissa, jolle oli tyypillistä että isähahmot olivat poissaolevia, vastahakoisia ja muutenkin koko isyyden ajatuksen kanssa kamppailevia, mikä taas ei ole ollut ollenkaan oma kokemukseni, eikä muutenkaan tunnu enää olevan ihan tätä päivää.

Miten kohtasitte toisenne ja miten yhteistyönne lähti sujumaan?

Aapo: Muistaakseni se meni jokseenkin niin, että olin antanut haastattelun ja sen pohjalta Avi päätti lähestyä allekirjoittanutta. Kyseisen haastattelun lopussa olin puhunut jotain positiivista mahdollisista yhteistyökuvioista muiden tekijöiden kanssa.

Avin kanssa on todella mukava työskennellä. Hän on loistava tyyppi ja käsikirjoittaja. Tämän yhteisteoksen tiimoilta tapasimme useita kertoja kasvokkain, mutta pidimme tiiviisti yhteyttä myös sähköisen viestinnän avulla. Erityisesti mieleeni jäivät Avin lähettämät kirjelähetykset, joita tuli yhteensä neljä vuosien aikana. Jokaisessa oli siis kulloisenkin tarinan kuvakäsis: kuvasommittelut, repliikit, kaikki. Tällaisen materiaalin kanssa piirtäjällä on todelliset juhlaviikot.

Avi: Joo, kuten Aapo tuossa kirjoittaa, hänestä oli ihan pikkuinen haastattelujuttu Sarjainfossa. Kun siinä ihailemani sarjakuvantekijä kertoo että voisi hän muidenkin käsikirjoittajien kanssa tehdä sarjakuvia, niin sehän oli kuin olisin voittanut lotossa. Vaikka Aapolle mailia rustatessani oletinkin olevani jo auttamattomasti myöhässä, varmastihan hänen sähköposti olisi tulvillaan kaikenlaisten käsikirjoittajien tekstejä. Ilmeisesti olin kuitenkin muita nopeampi ja minun ja Aapon yhteistyö lähti käyntiin. Huh! Vieläkin ajattelen, että Aapon kanssa työskentely oli epäilyttävänkin mukavaa ja helppoa (mitä se oikein juonii…). Emme tainneet vääntää oikein mistään, vaan molemmat luottivat siihen että toinen tietää mitä se tekee, vaikka tietysti joitain nootteja toisinaan annoimme jos teksteissä tai kuvissa näkyi jotain selvennettäviä asioita.

Sovimme tosiaan Aapon kanssa jo varhaisessa vaiheessa, että tekisin myös kuvakäsikirjoitukset, mikä oli tosi iso määrä työtä, mutta lopulta kuitenkin varsin antoisaa minullekin koska oma kontrollifriikkeyteni pysyi sitten levollisena. Vaikka kyllä Aapo paljon pitempään alalla olleen ammattilaisen ottein niitä pöljimpiä sommitelmallisia ideoitani sitten muokkasi ja korjaili!

Aapo, sinut tunnetaan hyvin tuotteliaana mutta samalla kunnianhimoisena sarjakuvapiirtäjänä, sarjakuvasi eivät todellakaan ole mitään ohuita läpysköjä. Miten oikein organisoit työpäiväsi, että tällainen onnistuu?

Kaikki lähtee aikataulutuksesta ja rutiineista. Ajan myötä on hahmottunut melko tarkka työskentelykaavio, jossa kahvilla, liikunnalla ja hyvällä aamiaisella ovat tärkeät tehtävänsä. Päivätyökseni vedän sarjakuvakerhoja eri kouluilla, jolloin voin hyödyntää työtilanteita myös omien sarjakuvaprojektien kannalta. Monesti luonnostelen sarjakuvasivuja kun lapset ovat keskittyneitä kulloisenkin kerhokerran tehtävään.

Useampi aktiivisesti käynnissä oleva projekti pitää myös mielen virkeänä. Kun yksi hanke ei liiku, voi hypätä toisen kyytiin. Tällä välttää kyllästymisen oikein hyvin. Korostan myös levon merkitystä, lepopäivät todellakin kannattaa pyhittää. Työhuonekonttorini on kiinni lauantaisin ja sunnuntaisin, mutta joskus myös sopimuksen mukaan. Viinan klottaaminen kannattaa jättää taka-alalle, paitsi jos haluaa sammuttaa luovan palonsa.

Miten kuvailisit itseäsi kuvittajana ja sarjakuvantekijänä ja mitkä asiat inspiroivat sinua?

Avi: Kuten tuossa mainitsin, koen olevani urallani vielä melko alussa. Huomaan olevani kiinnostunut niin lukijana kuin tekijänäkin hyvin monenlaisista sarjakuvista ja tyyleistä. Usein ajatellaan, että kaikilla parhailla sarjakuvantekijöillä on oma tunnistettava visuaalinen tyylinsä (aivan kuten Aapolla on!), mutta itse olen sen suhteen vielä vähän ajelehtimassa ja ehkä etsimässä sitä omaa juttuani. Tai sitten vain kokeilen kaikenlaista erilaista jatkossakin. Ehkä sekin on ihan sallittua, vaikkei ehkä järkevää.

Inspiroidun erityisesti nähdessäni jotain aivan uutta, vaikka sellaista kerrontaa mihin en ole aiemmin törmännyt. Teoksen ei tarvi olla täydellinen ollakseen silti todella inspiroiva. Tämä on myös jotain mihin me pyrimme Ethän kuole ennen minua -kirjan kerronnalla. Yritimme rakentaa tarinoihin mukaan uudenlaisia visuaalisia tai kerronnallisia jippoja, jotka olisivat mahdollisia vain sarjakuvassa.

Aapo: Pyrin hyvään lopputulokseen. Tasalaatuisuus ja tasokkuus kulkevat samaa kinttupolkua. Avin kanssa työskentely on opettanut minua myös henkilökohtaisten projektien kanssa toimimisessa, sillä olen parin viime vuoden aikana keskittynyt enemmän ennakkosuunnitteluun ja -valmisteluun. Näin välttää ikävät yllätykset. Hyvä ja oivaltava käsikirjoitus inspiroi minua aina kaikkein eniten, oli kyseessä sitten mikä taiteenlaji tahansa. Historia ja sen tarjoamat anekdootit tarjoavat tietysti myös ikuista aarrearkkuaan hoksaavalle tekijälle. Jossain kuultu puheenpätkä tai yksittäinen lause voi käynnistää pääkopassa luovan prosessin. Kun tämä yhdistyy johonkin ihan toisessa yhteydessä havaittuun kokemukseen, niin näistä törmäyksistä syntyy taidetta. 

Minä en tarvitse tekoälyä. Minä olen itse tekoäly. Olisi järkyttävää ulkoistaa täysin ihmisaivojen luovat nyanssit jonnekin toisaalle.

Tiedätkö jo mikä tulee olemaan seuraava projektisi?

Avi: Kesällä kuvataan Piia Leinon kanssa kirjoittamani lyhytelokuva Yliaika, joka perustuu Piian samannimiseen scifi-kirjaan. Tässä olin ensimmäistä kertaa adaptoimassa jonkun toisen tekstiä, ja se tuntui yllättävänkin helpolta ja kivalta. Varmaan koska alkuperäisteksti oli niin mainio.

Sarjakuvapuolella taas työstän nyt paria teosta aktiivisemmin. Toinen niistä on itsenäinen jatko-osa Valotusajalle, jonka pääosassa ovat ihan uudet tyypit (vaikka esittämäni Jamo on kyllä yhä sivuhenkilönä mukana) ja keskeisenä scifikonseptinakaan ei ole enää se menneisyyteen katsova kamera vaan jotain aivan muuta.

Aapo: Useampi projekti on tällä haavaa työpöydällä. Olen työstämässä omaelämäkerrallista sarjakuvaa, joka olisi vastinpari vaimoni Hanna Kukon omaelämäkerralliselle esikoisteokselle Unetkin synkronoituu! (2023). 

Lisäksi olen kirjoittamassa tv-sarjaa Puhumalla paras -sarjakuvani pohjalta. Luvassa siis historiallista draamaa pasifisti Yrjö Kallisen elämänvaiheista myös audiovisuaalisessa formaatissa. Toivon tälle hankkeelle suurta tulevaisuutta.Työstän myös neuvostosäveltäjä Dmitri Šostakovitšista ja hänen aikalaisistaan kertovaa sarjakuvaromaania, jota on tällä hetkellä valmiina noin neljäsosa. Siitä tulee eräänlainen sarjakuvasinfonia.

Onko jotain mitä haluaisit suositella Kirjavinkkien lukijoille? 

Avi: Pari useista stooreista koostuvaa sarjakuvateosta, jotka toimivat inspiraationa Ethän kuole ennen minua -kirjaa tehdessä:

Emily Carrollin kauhutarinakokoelma Through the Woods on kaunis ja kauhea. Harvoin jos koskaan ovat elokuvista tutut jump scaret toimivia sarjakuvissa, mutta jotenkin Carroll onnistuu siinä ja joskus sivua kääntäessä tahtoo pudottaa koko kirotun kirjan kädestään.

Kotimaisista sarjakuvista taas muutaman vuoden takainen Juliana Hyrrin Satakieli joka ei laulanut, jonka tarinat käsittelevät lapsuuden vaikeita tunteita todella voimakkaasti. Miten niin lyhyisiin tarinoihin voikaan saada niin ihon alle tunkevan tunnelman?

Aapo: Espanjalaisen Jorge Semprúnin kirja Kirjoittaminen tai elämä (suom. Irma Koistinen) teki minuun lähtemättömän vaikutuksen joku aika sitten. Jopa niinkin, että elementtejä siitä suodattuu varmasti tavalla tai toisella omaan luovaan tuotantooni.

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 322 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.