Richard Powers on upea kirjailija, jonka Ikipuut-romaani nosti suomalaisten lukijoiden tietoisuuteen ja monen suosikiksi. Ikipuut on saanut nyt seurakseen uuden Hämmästys-romaanin, jossa kiehtovalla tavalla yhdistyvät tieteelliset teoriat, syvä ymmärrys ympäristöä kohtaan ja mielenkiintoinen juoni.
Teoksen oivasta suomennoksesta vastaa Antero Tiittula, joka muuten on erikoistunut espanjan- ja portugalinkielisen kirjallisuuden suomentamiseen. Haastattelin Tiittulaa sähköpostitse marraskuussa 2022.
Miten Hämmästys päätyi sinun suomennettavaksesi? Powersilla ei ole Suomessa ketään vakiokääntäjää, mitä nyt Sari Karhulahti on kääntänyt viidestä suomennoksesta kaksi. Kuinka tuttu kirjailija Powers sinulle oli etukäteen?
Kun Hämmästystä tarjottiin suomennettavakseni loppuvuodesta 2021, olin vastikään lukenut Ikipuut, ja se oli kolahtanut kovaa. Kerronnan näkökulma tuntui tuoreelta ja vallankumoukselliselta, ja polveileva, vangitseva tarinakudelma kantoi Sari Karhulahden jouhevana suomennoksena. Niinpä oli helppo päätös raivata kalenteri vapaaksi ja tarttua toimeksiantoon, joka minun onnekseni ei ollut sopinut Karhulahden aikatauluihin.
Millainen työ Hämmästys oli? Mikä siinä oli helppoa, mikä vaikeaa?
Hyvin kirjoitettua kirjallisuutta on nautinnollista kääntää. Alkujaankin tarkoituksenmukaiseksi mietitty teksti asettuu monin paikoin kohdilleen lähes omalla painollaan, ja toisaalta sellaisen hiominen tuntuu erityisen motivoivalta. Powersin teksti sisältää sekä lämmintä henkilöhuumoria että kaunista, pohdiskelevaa lyyrisyyttä, ja toivon, että olen pystynyt välittämään nämä myös suomeksi.
Kirjassa esiintyy jonkin verran tähtitieteen, biologian ja psykologian erikoissanastoa, jonka selvittämisessä oli omat haasteensa. Myös tähän Powersin romaaniin on Luonnontieteellisen keskusmuseon asiantuntija-avulla nimetty muutama pohjoisamerikkalainen eliölaji, joskin mittakaava oli verraten pienempi kuin Ikipuissa.
Termien penkominen on suomentajalle parhaimmillaan antoisaa aarteenetsintää, jossa saa tutustua monenlaisiin vieraisiin aiheisiin ja ilmiöihin, mutta ilman muuta se on myös aikaa vievää, usein vaikeasti ennakoitavalla tavalla.
Millainen kielenkäyttäjä Richard Powers on? Miten kuvailisit Powersia kirjailijana?
Powersin sanankäyttö on huolellista ja sujuvaa, jokainen sana ja lause palvelee kokonaisuutta. Lisäksi Powers uppoutuu kirjojaan varten huolelliseen pohjatyöhön, ja luullakseni tällä on suuri vaikutus siihen, että lopputuloksena on syvällisiä ja uskottavasti eläydyttyjä kertomuksia.
Ikipuiden vuosia kestäneen taustatyön innoittamana Powers muutti Appalakkien vuoristoon luonnonpuiston huomaan, ja sama alue toimii keskeisenä näyttämönä Hämmästyksessä. Romaanista välittyvä luontokokemus tuntuu hyvin autenttiselta.
Käännät ainakin englannista, espanjasta ja portugalista. Miksi juuri nämä kielet? Mitä kirjoja kääntäjänuraltasi on erityisesti jäänyt mieleen, hyvässä tai pahassa? Kuvittelisin, että Jarl Hellemann -palkinnon voitto Lissabonin piirityksen kirjurin suomennoksella on ainakin ollut mieleenjäävä juttu – onnittelut siitä!
Kiitos! Opiskelin aikoinani espanjaa ja portugalia nimenomaan suomentajan ammatti tähtäimessäni. Osin tavoitteena saattoi olla myös vastustaa englannin kielen ylivaltaa, ja sikäli on kenties ironistakin, että olen päätynyt suomentamaan paljon myös englanninkielistä kirjallisuutta silloin kun kustantajilla ei ole ollut tarjota käännettävää espanjasta tai portugalista.
Tästä huolimatta esimerkiksi juuri Richard Powersin Hämmästys oli monella tapaa erittäin mielekäs suomennettava ja niin oli myös André Acimanin Kutsu minua nimelläsi. Vuoden parhaana kirjana palkittu José Saramagon Lissabonin piirityksen kirjuri on ehdottomasti uran tähänastinen huippukohta. Portugalin kieleen ja historiaan syvästi pureutuva, polveileva teos tuntui hetkittäin ylivoimaiseltakin käännettävältä, mutta vaivannäkö kannatti ja tulos ilahdutti. Kyseessä on suuri maailmankirjallisuus, joka nousee inhimillisyyden kuvaajana paikallistasolta huimiin korkeuksiin.
Erityinen suhde minulla on ollut myös Carlos Ruíz Zafóniin, jolta olen suomentanut neljä kirjaa. Kirjailijan ylitsepursuava tyyli-ilottelu tarjosi kääntäjälle mukavaa haastetta. Viime vuonna tuntui suorastaan haikealta suomentaa ennenaikaisesti kuolleen espanjalaisen postuumi novellikokoelma Usvakaupunki.
Viimeiseksi haluaisin mainita vielä brasilialaisen Daniel Galeran romaanin Hyöky. Se oli väkevä lukuelämys, mutta jäi ilmestyessään 2014 harmillisen vähälle huomiolle. Toivottavasti moni lukija löytää sen vielä.
Miten espanjalaisen kaunokirjallisuuden suomennoskenttä voi tänä päivänä? Mikä on hyvin, mikä voisi olla paremmin? Onko jotain espanjalaista kirjallisuutta, joka erityisesti kaipaisi tulla suomennetuksi?
Suomennoksia ilmestyy vähän ja kenttä on riekaleinen, lähes olematon. Iso osa julkaisuista on lukuromaaneja tai genrekirjallisuutta. Kuvaavaa on esimerkiksi se, että viimeisin suomennettu Espanjan kirjallisuuspalkinnon saanut teos on kymmenen vuoden takaa.
Espanja on kirjallisuuden suuria kieliä, ja kustantamoilla olisi valtavasti parantamisen varaa, jos monipuolisuuteen haluttaisiin panostaa. Käännöskirjallisuuden hankintamekanismit ovat kuitenkin sellaiset, että ne luontaisesti suosivat englanninkielistä kirjallisuutta ja jättävät muut suuretkin kielet periferiaan. Osaavista suomentajista ei kuitenkaan ole pulaa.
Kaupallisten kustantajien varjossa pienet kustantamot saattavat pystyä ketteriin kulttuuritekoihin. Esimerkiksi Arto Rintalan suomennokset ovat järjestään olleet tällaisia merkkitapauksia.
Mitä sinulla on tällä hetkellä työn alla, mitä on tulossa?
Sain juuri valmiiksi chileläisen Benjamín Labatutin romaanin Maailman kauhea vihreys. Teos yhdistelee ennakkoluulottomasti tieteenhistoriallista esseetä ja kaunokirjallisia keinoja luodatessaan tiedon, oivalluksen ja hulluuden rajapintaa. Se ilmestyy Tammen Keltaisessa kirjastossa helmikuussa.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Tarja Härkönen on tehnyt upeaa, pitkäjänteistä työtä brasilialaisen Clarice Lispectorin suomentajana. Ensimmäinen teos, Tähden hetki, ilmestyi jo 1996 ja tänä vuonna uudelleensuomennoksena, ja äskettäin saatiin myös postuumi Elämän henkäys.
Kutikuti ry julkaisee ennakkoluulottomasti uutta, enimmäkseen kotimaista sarjakuvaa. Sain tänä kesänä kääntää Kuti-lehden Portugali-teemaisen erikoisnumeron.
Mikael H: Optimisti – Bändini uusi levy syntyi pitkän työstämisen ja kielenvaihdoksen jälkeen.
Antero Tiittulan suomennokset Kirjavinkeissä. Poimintoja suomennoksista:
