Toimittaja Annika Suvivuo kirjoitti esikoisteoksenaan mielenkiintoisen esseemäisen kertomuksellisen tietokirjan Matka jään reunalle. Se on omakohtainen kirja jäästä ja sen merkityksestä luonnolle.
Haastattelin Suvivuota sähköpostilla helmikuussa 2023.
Millainen matka kirjalla oli pöytälaatikosta julkaistuksi teokseksi?
Tämä kirja ei pöytälaatikkoa nähnytkään 😊 Kirjan synty punoutuu paljolti elämäntapaani ja toimittajan työni ohessa suorittamiini opintoihin: kirjoittamisen aineopintoihin ja luonto- ja ympäristöalankoulutukseen. Jälkimmäinen vei minut harjoittelujaksolle muun muassa Helsingin yliopiston biologiselle asemalle. Matka jään reunalle onkin tietyin osin kuin lokikirjani kolmen vuoden ajalta.
Miksi tyylilajiksesi valikoitu tällainen tarinallinen, esseemäinen tietokirja? Oliko tämä asia, jota tarvitsi miettiä, vai tuliko tyyli luonnostaan?
Kyseessä on luontainen tyylini. Se muotoutuu käsin ja koneella kirjoittamaani yhdistäen.
Mikä kirjan tekemisessä oli helppoa, mikä vaikeaa?
Ilmaisun tyyli ja ihanilta asiantuntijoilta saamani apu olivat se helppo osuus. Työläintä oli kahden suuren asian kanssa työskentely: kaunokirjallinen tekstin kuljettaminen sekä tietokirjoittaminen taustatöineen ja faktantarkistuksineen.
Myös minä-kertojan kanssa oli aluksi vaikeaa, harasin pitkään minän käyttöä vastaan. Kummallista, miten vastenmieliseltä se ensin tuntuikaan ja sitten lopulta kuitenkin välttämättömältä. Jää kaipasi kertojaa ja kokijaa.
Mitä yllättävää opit matkan varrella jäästä?
Voi, vaikka mitä! Esimerkiksi sen, että teräsjää on puhtaampaa kuin vesi josta se syntyy.
Onko kirjassasi jotain sellaista, minkä erityisesti haluaisit jäävän lukijan matkaan? Mitä kaikkien pitäisi tietää tästä aiheesta?
Haluaisin muistuttaa meitä kaikkia ilmeisestä, eli siitä moninaisesta yhteyksien verkosta, joiden osasina me päivittäin toimimme ja teemme valintojamme. Moni on kirjani luettuaan sanonut yllättyneensä siitä, mihin kaikkeen esimerkiksi jää liittyykään.
Luin, että seuraava kirjasi käsittelee metsää. Voitko kertoa siitä vielä mitään? Aiheen puolesta se kuulostaa kyllä luontevalta jatkolta jääkirjalle.
Metsässä olen erityisen kiinnostunut eläinten käyttämistä reiteistä ja niiden muutoksista. Me ihmiset saatamme yrittää elää melkein paikoillamme, mutta metsän nisäkäs ei voi tehdä niin.