Varjokuningas on etiopialaisen Maaza Mengisten romaani, jonka on julkaissut suomeksi Atena. Toiseen Italian ja Etiopian väliseen sotaan sijoittuva romaani saanee useimmat suomalaiset lukijat kysymään ensimmäisenä, että mikä ihmeen toinen Italian ja Etiopian välinen sota, ja koska se ensimmäinen sitten oli?
No, ensimmäinen sota käytiin 1890-luvulla ja tämä toinen sota oli Espanjan sisällissodan ohella toisen maailmansodan esinäytöksiä. Näihin tapahtumiin sijoittuu Varjokuningas, joka kertoo sodasta orpotytön ja italialaisen sotilaan ja valokuvaajan näkökulmasta. Hienon teoksen on suomentanut Aleksi Milonoff, jota haastattelin sähköpostilla kesäkuussa 2022.
Kuinka Varjokuningas päätyi sinun suomennettavaksesi? Millaisen vaikutuksen kirja sinuun teki? Maailmallahan se on kerännyt paljon
kiitosta ja muun muassa Booker-ehdokkuuden.
Sain Varjokuninkaan käännettäväksi niin, että Atenasta otettiin yhteyttä ja kysyttiin kiinnostusta kirjan kääntämiseen. Niin kuin suomentajat useimmiten työnsä saavat.
Kyllä romaanin tarina imi mukaansa, vaikka siinä on aika rankkojakin kohtauksia. Oman äänensä ja arvonsa löytävän orpotytön tarina kosketti. Pidin myös henkilöiden ja näkökulmien moninaisuudesta. Kerronta on intensiivistä, paikoitellen runollista ja jopa mahtipontista. Heti ei tullut mieleen mitään vastaavaa tekstiä, ja sen takia suomenkielisen sävyn löytäminen vei aikansa. Ja onneksi aikaa oli, kiitokset siitä kustantajalle.
Millaisena kirjailijana Maaza Mengiste sinulle näyttäytyi? Millaisia erityispiirteitä Mengisten tekstissä oli? Oliko Varjokuninkaan suomentamisessa jotain erityisiä haasteita? Millaista oli heittäytyä 1930-luvun Etiopiaan?
Varjokuninkaassa on paljon erilaisia henkilöitä, ääniä ja tyylejä. Köyhän etiopialaistytön ja italialaisen sotilaan ja valokuvaajan maailmat ovat melko kaukana toisistaan, puhumattakaan vaikka keisari Haile Selassiesta, joka tarkastelee sotaa Aida-oopperan kautta. Taistelukohtaukset puolestaan vyöryvät eteenpäin kuin vanhat eepokset. Niitä varten hain tukea esimerkiksi Otto Mannisen Ilias-suomennoksesta ja vähän Kalevalastakin. 1930-luvun Etiopiaan ja Italiaan sukelsin tutkailemalla muun muuassa ajankohtaan sijoittuvia ja aiheeseen liittyviä suomenkielisiä teoksia, joita löysin kirjastosta. Niistä sain vihiä sopivasta sanastosta ja ilmaisutavasta.
Olet tehnyt paljon käännöksiä urasi aikana. Mitä on erityisesti jäänyt mieleen kiinnostavana tai haastavana projektina? Onko sinulla jotain unelmakirjaa, jonka haluaisit joskus päästä suomentamaan? Mitä sinulta on lähiaikoina tulossa?
Olen suomentanut parikymmentä romaania ja suunnilleen yhtä monta näytelmää. Draaman ja proosan vuorottelu pitää virkeänä ja valppaana, ne ovat muodoltaan ja käyttötarkoitukseltaan niin erilaisia lajeja. Viime aikojen mieleenpainuvimpia kirjakäännöksiäni on brittiläisen Evie Wyldin Me olemme susia, jossa seurataan kolmen eri naisen tarinoita Skotlannissa kolmella eri vuosisadalla.
Tällä hetkellä viimeistelen kanadalaisen Emily St. John Mandelin romaania Asema 11, joka ilmestyy Tammen Keltaisessa kirjastossa kesän jälkeen. Ihana kirja. Se tapahtuu pandemian romahduttamassa maailmassa, mutta sävy ei ole pelkästään dystooppinen ja lohduton. Mandel kuvaa kauniisti inhimillisyyttä ja luontoa maailmassa, josta suurin osa ihmiskunnasta on hävinnyt.
Mitään unelmakirjaa en osaa nimetä. Käännöstyössä onkin kiinnostavaa, että törmää monenlaisiin teoksiin, sellaisiinkin johon ei ehkä muuten tulisi tartuttua. Suomentaja joutuu ja pääsee heittäytymään hämmästyttävän erilaisiin maailmoihin.
Aleksi Milonoffin suomentamia teoksia Kirjavinkeissä. Poimintoja Milonoffin suomennoksista:
