13.11.2007
Rauhoittavaa, kiehtovaa sekä mukavasti utuisen mystistä. Satu Mannisen esikoiskokoelma (antologiat poislukien) on hieno teos.
Runoissa minä ja Virginia käyvät vuoropuheluaan. Voi myös ajatella, että todellisuus ja kuvitelma tai mennyt ja nykyisyys vuorottelevat. Arkiset ja unenomaiset kuvitelmat kulkevat käsi kädessä. Teksteissä on paljon oivalt...
Lue koko vinkki »