Kootut runot

T. S. Eliot: Kootut runot

Thomas Stearns Eliot (1888–1965) oli yksi 1900-luvun merkittävimpiä runoilijoita, englanninkielisen modernismin keskushahmoja ja kirjallisuuden nobelisti. Tämän teoksen arvioimisen kohdalla ei siis tarvitse juuri merkittävyyskysymyksiä miettiä. Eliotia on toki suomennettu aikaisemminkin, mutta tämä Juha Silvon tekemä kooste sisältää nyt ensimmäistä... Lue koko vinkki »
Olduvain rotko

Jussi Hyvärinen: Olduvain rotko

Olduvain rotko tai Oldupairotko on Tansaniassa sijaitseva rotko, joka on yksi merkittävimpiä esihistoriallisen ajan kaivauskohteita. Sieltä on löydetty runsaasti fossiileja ja Olduvain rotkon löydökset tarjoavat maailman pisimmän katkeamattoman tiedon ihmisen evoluutiosta kahden miljoonan vuoden ajalta. Ei siis ihme, että paikka on kiehtonut Jus... Lue koko vinkki »
Kamikazekontakti

Pauli Pietilä: Kamikazekontakti

Oulun seudulta kotoisin oleva Pauli Pietilä (s. 1993) on esikoisteoksensa julkaissut runoilija, jolla on kokemusta open mic -esiintymisestä ja suomiräpistä Pale Varjele -taiteilijanimellä. Nyt tekstejä on saatettu kirjoihin ja kansiin, kun Kulttuurivihkot on julkaissut Pietilän kokoelman Kamikazekontakti. Runot pyörivät jotenkin varsin arkisissa... Lue koko vinkki »
Sateen jälkeen

Saima Harmaja: Sateen jälkeen

Olen lukenut pitkälti modernia runoutta, mutta välillä on hyvä tarttua klassikoihinkin. Saima Harmaja (1913–1937) on ehdottomasti klassikko. Luin Sateen jälkeen -kokoelman, joka ilmestyi vuonna 1935 Harmajan toisena kokoelmana. Esikoiskokoelma Huhtikuu sai aikalaisilta hyvät arvostelut, muut vähän heikommat, mutta sittemmin Harmaja on noussut suure... Lue koko vinkki »
Rakastetuimmat runot

Aila Meriluoto: Rakastetuimmat runot

Näiden sinisten kansien sisään on koottu Aila Meriluodon kirjoittamat teokset: Lasimaalaus (1946), Pahat unet (1958), Tuoddaris (1965), Elämästä (1972), Varokaa putoilevia enkeleitä (1977), Ruusujen sota (1988), Kimeä metsä (2002) ja Tämä täyteys, tämä paino (2011) Nämä kahdeksan runoteosta kattavat monipuolisesti koko Meriluodon pitkään jatkun... Lue koko vinkki »
Pehmeät kudokset

Sanna Karlström: Pehmeät kudokset

Sanna Karlströmin palkittu kolmas runoteos Harry Harlow’n rakkauselämät tuli minulle vastaan alkuvuodesta kun luin läpi Tanssiva karhu -voittajia (oma arvioni kirjasta: Tässä on rakkaus, apina häkissä). Kokoelmasta jäi sen verran hyvä maku, että kun Karlströmiltä ilmestyi tänä vuonna uusi runokokoelma, se päätyi varauslistalleni. Pehmeät kudokse... Lue koko vinkki »
Kesannoida, säkenöidä

Katja Seutu: Kesannoida, säkenöidä

Nyt on kirjalla kaunis nimi. Kesannoida, säkenöidä on kirjallisuudentutkija ja runoilija Katja Seudun (s. 1973) neljäs runoteos. Teoksen sivuilla vaelletaan, kuljetaan ja haetaan paikkaa. Säkeistä on havainnoitavissa muuttuvaa maailmaa, huolestuttavaa epämääräisyyttä. Hänen elonpiirinsä ylti juuri siihen, mihin pitikin.Mekin yritämme kohdentaa, ... Lue koko vinkki »
Ædnan : Maa meissä

Linnea Axelsson: Ædnan : Maa meissä

Tämä teos herätti heti mielenkiintoni, kun siitä kuulin. Ruotsalaisen saamelaiskirjailijan runomuotoinen eepos Ruotsin saamelaisten vaiheista, kirjoitettu August-palkinnon tasoisesti? Kyllä kiitos! Kun kirjan kirjastosta sain, ensimmäinen reaktio oli sitten säikähdys; tämähän on hurja tiiliskivi! Vaan ei syytä huoleen. Teos on paljon pelottavaa ... Lue koko vinkki »
Maanantai ja mustat hitit

Ester Nuori Leppä: Maanantai ja mustat hitit

Ester Nuori Leppä (s. 1992) on julkaissut muutaman runovihon ja yhden runolevyn. Tämä on virallisesti sitten se esikoisrunokokoelma kovissa kansissa. Melko pieni ja niukka kokoelma tämä on, 54 sivua harvakseltaan aseteltua tekstiä. Hyvin taloudellista ja pientä, yhtä runoa lukuunottamatta. Ehkä vähän turhankin pientä, luulen. Maanantai ja mustat... Lue koko vinkki »
Ontto harmaa

Olli-Pekka Tennilä: Ontto harmaa

Tutustuin Olli-Pekka Tennilän runouteen Lemmonommel-kokoelman myötä. Se nosti Tennilän runouden minun kiinnostuslistallani pykälää korkeammalle, joten tämä edellinen kokoelma oli syytä ottaa lähempään tarkasteluun. Ontto harmaa ilmestyi vuonna 2016 ja palkittiin silloin vuoden aforismikirjana. Raati kuvasi teoksen olevan mietitty ja tiivis kokonais... Lue koko vinkki »
Ehkä

Petra Vallila: Ehkä

Runoudessa yksi näppärä tulokulma on ottaa joku kielenkäytön rekisteri, joka ei ole aivan kotonaan kaunokirjallisuudessa, ja hyödyntää sitä. Mutta että asiallinen, kuivakka yrityskieli? Onnea matkaan. Ehkä-kokoelman tasaisen harmaata kantta rikkoo vain kaksi kapealla viivalla piirrettyä suorakaidetta, joiden valkoisen ja tummemman harmaan luoma kol... Lue koko vinkki »
Huolenpitoja

Eeva Åkerblad: Huolenpitoja

Toisinaan pakko on paras motivaattori. Eeva Åkerbladin (s. 1990) esikoisrunokokoelma Huolenpitoja on saanut odotella vuoroaan kirjahyllyssäni hyvän tovin, kunnes joku ystävällinen ihminen teki kirjaan varauksen. Enää en voinut vitkutella, vaan teokseen piti tarttua. Tarttuminen kannatti, sillä Huolenpitoja on oikein kelpo kokoelma – vaan enpä tästä... Lue koko vinkki »
Tämä matka

Eeva-Liisa Manner: Tämä matka

Eeva-Liisa Manner (1921–1995) on suomalaisen runouden suurimpia nimiä. Mannerin kolmas runokokoelma Tämä matka (1956) on hänen läpimurtoteoksensa. Tuula Hökkä luonnehtii teosta Kirkas, hämärä, kirkas -kokoelmassa näin: Tämä matka oli ilmestyessään 1956 suomalaisen modernismin merkkitapaus. Sen vapaarytmiset, tiheäkuvaiset, vilkkain mielikuvajono... Lue koko vinkki »
Kukkula jolle kiipeämme

Amanda Gorman: Kukkula jolle kiipeämme

Jos maailma ei vielä tiennyt kuka Amanda Gorman oli ennen tammikuuta 2021, sen jälkeen kaikki tiesivät hänet. Gorman lausui runonsa Kukkula jolle kiipeämme Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin virkaanastujaisissa 21. tammikuuta vuonna 2021. Tammen julkaisema suomenkielinen käännös runosta The Hill We Climb on osoitus runoudesta, joka tavoittaa... Lue koko vinkki »
Tältä sinusta nyt tuntuu

Matti Kangaskoski: Tältä sinusta nyt tuntuu

Matti Kangaskosken (s. 1983) runous tuli vastaan Tanssiva karhu -palkitun Johdatus pimeään -runokokoelman myötä. Se olikin sen verran vaikuttava teos, että aikaisempaan tuotantoon oli tarpeen tutustua. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui esikoisrunokokoelma Tältä sinusta nyt tuntuu, joka ilmestyi vuonna 2012. Esikoiskokoelma oli Helsingin Sanomien k... Lue koko vinkki »
Ettei yötä enää

Maiju Pohjola: Ettei yötä enää

jotakin ehkä tietäisin,H41+4, I-para. Tullut säännöllisten supistusten vuoksi. Kertoo supistuksia tulevan noin 5 min välein.olinhan siellä minäkin Haminalainen runoilija Maiju Pohjola (s. 1990) törmäyttää teoksessaan erilaisia kirjoituksia käsitellääkseen synnytystä, synnytyksen jälkeistä masennusta ja äitimyytin kiemuroita. Kun runossa vier... Lue koko vinkki »
Rottakuningas

Marianna Kurtto: Rottakuningas

Olen lukenut Marianne Kurtolta romaaneja ja käännöksiä, mutta en vielä runoja. Alkujaan Kurtto on kuitenkin runoilija. Rottakuningas (2015) on Kurton toistaiseksi viimeinen runokokoelma. Se on luonnontieteellinen kokoelma, joka kertoo erilaisista kummallisista eläimistä ja luonnonilmiöistä. Useamman runon verran huomiota saavat esimerkiksi hullu... Lue koko vinkki »
Lemmonommel

Olli-Pekka Tennilä: Lemmonommel

Tiedostaa, miten absurdia tämä merkkien kanssa asuminen lopulta on. Mutta havahtuessaan ajatuksesta on myös kaikki muu vähintään yhtä hullua. Olli-Pekka Tennilän (s. 1980) nimi on minulle tutumpi Poesian runokirjojen kansitaiteesta. Poesian kustannuspäällikkönä työskentelevä Tennilä pääsi tällä Lemmonommel-teoksellaan jälleen Tanssiva karhu -pal... Lue koko vinkki »
En ole kuolemassa vielä

Johanna Hasu: En ole kuolemassa vielä

Johanna Hasun kolmas runokirja tulee taas lähelle ihmistä. En ole kuolemassa vielä sisältää toinen toistaan koskettavimpia runoja. Ne ovat helposti luettavissa ja ne ymmärtää, niin että suorastaan ahmii koko kirjan yhtä soittoa ja haluaa aloittaa heti uudestaan. Nämä 38 lyhyttä, mutta osuvaa runoa kertovat siitä, kun ihminen sairastuu vakavasti,... Lue koko vinkki »
Omaa sukua

Marjo Heiskanen: Omaa sukua

Marjo Heiskanen (s. 1963) on monipuolinen kirjoittaja, joka on kirjoittanut niin romaaneja, runoja kuin elämäkertaakin. Nyt on taas runokokoelman vuoro. Nimi antaa jo viitteen siitä, mistä on kyse: omasta suvusta. Jo ensimmäisellä sivulla mainitaan taiteilijaserkku, perhe, isä, isoäiti. Lisää viitteitä: ”Hittoon sen Hiitolanne kanssa”, noitui va... Lue koko vinkki »