Täytetyn eläimen lämpö

Tytti Heikkinen: Täytetyn eläimen lämpö

Takakansi kuvailee Tytti Heikkisen esikoiskokoelmaa hakukoneella tuotetuksi runoudeksi, mutta kertoo, ettei kokoelma etsi tekstuaalista kaaosta, vaan pyrkii koherenssin tavoitteluun. Kuvaus on osuva: aines voi olla levotonta ja kokonaisuudessakin on tiettyä pyrähtelyä, mutta Täytetyn eläimen lämpö on sittenkin vallan täyspäistä luettavaa. Nämä tari... Lue koko vinkki »
Kuolleen silmät ja muita kauhukertomuksia

Mika Waltari: Kuolleen silmät ja muita kauhukertomuksia

Kuolleen silmät on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1926, jolloin Mika Waltari oli vain nuori poikanen ja käytti salanimeä Kristian Korppi. Vaikka en olekaan kauhugenren ystävä, tämän kirjan luin moneen otteeseen, koska joku kummallinen viehätys siinä oli. Lisäksi on sekin, että kirjan saaminen ei ollut mikään helppo juttu. Sitä ei ole myytävän... Lue koko vinkki »
Periferia

Joel Mäkipuro: Periferia

Periferia ei liiemmin kuvaile itseään: takakansi on täysin tyhjä, Olli-Pekka Tennilän kansikuva sentään asemoi lukijan lähiöiden kerrostalojen, arkkitehtuuria luonnostelevien kuvien äärelle. Asuttuun, rakennettuun tilan. Ei siis auta kuin sukeltaa tekstiin ja katsoa, mitä se kertoo. Ensimmäinen mielleyhtymä: teksti on kuin jostain kummallisesta ... Lue koko vinkki »
Tapahtukoon sinulle sinä

Ilona Tomi: Tapahtukoon sinulle sinä

Ilona Tomi on kirjoittanut proosaa lapsille ja aikuisille. Tapahtukoon sinulle sinä on Tomin ensimmäinen runokokoelma. Sastamalalaisen Warelian kustantama teos on heti kannestaan kiehtova: kokoelmalla on ihastuttava nimi ja kanteen poimittu kuva Viljami Heinosen maalauksesta on viehättävä ja mielenkiintoinen. “On seisottava jalat maassa / ja var... Lue koko vinkki »
Historian pienmiehiä

Pekka Kytömäki: Historian pienmiehiä

Pekka Kytömäki on runoilijana tunnettu palindromirunoistaan, joita on ilmestynyt parikin kokoelmallista. En ole niihin sen kummemmin tutustunut, toki Tampereen ratikoista Kytömäen palindromirunous on tuttua. Ennen palindromirunoja Kytömäki on julkaissut kaksi kokoelmaa yhteen suuntaan luettavaa runoutta. Uusin kokoelma Historian pienmiehiä on se... Lue koko vinkki »
Haavamaa

Pontus Purokuru: Haavamaa

Pontus Purokuru on jäänyt minulle kirjoittajana vielä vieraaksi, mutta ääni on tuttu: sen verran pitkään olen kuunnellut sekä Mitä meitä vaivaa -podcastia että Selitä minulle -podcastia. Oli siis korkea aika perehtyä Purokurun kirjalliseen tuotantoon. Uusi Haavamaa-teos pakkaa samoihin kansiin kaksi teosta tai kuusi osaa, miten tätä nyt haluaa tark... Lue koko vinkki »
Onhan sentään linnut

Uni Ojuva: Onhan sentään linnut

Uni Ojuva on sodankyläläinen runoilija, jolta tämä Onhan sentään linnut -kokoelma on toinen julkaistu kokoelma. Kulttuurivihkojen julkaisema esikoinen Asentopuu ilmestyi vuonna 2018 ja sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Onhan sentään linnut kuvaa Lappia, tarkemmin Keski-Lappia, pitkällä aikajänteellä: se alkaa tulivuorista ja 20000-v... Lue koko vinkki »
Maailma on minun

Edith Södergran: Maailma on minun : runoja ja valokuvia

Ihan heti täytyy sanoa, että tämä kirja oli minusta hurmaava, vaikka luulinkin jo Edith Södergranin lyriikan jääneen omalta kohdaltani jonnekin nuoruuteen. Ei ollenkaan! Päinvastoin, nyt paljon myöhemmin monet runoista puhuivat aivan uudella tavalla. Edith Irene Södergran (1892–1923) oli varmastikin tunnetuin lyriikan modernismin tuoja Suomeen; ... Lue koko vinkki »
Pimeä kuu

Taneli Viljanen: Pimeä kuu

Taneli Viljasen kuudes teos on kustantajan tuplaluokittelema sekä runokokoelmaksi että esseeteokseksi. Ainakin Tampereella kirjastossa on kallistuttu runouteen, mikä on mielestäni oikea paikka tälle teokselle. Ainakin päällisin puolin Pimeä kuu on kyllä runoutta, mutta toki se lainaa esseestäkin jotain. Kauniin violetti kirja kätkee sisäänsä poh... Lue koko vinkki »
Texas, sakset

Harry Salmenniemi: Texas, sakset

Harry Salmenniemen toinen runokokoelma Texas, sakset on runokokoelmaksi poikkeuksellinen. Kirjastosta lainaamani kappale on teoksen kolmatta painosta! Se ei ole aivan tavanomaista. Teos voitti Kalevi Jäntin palkinnon vuonna 2011. Tyyliltään Texas, sakset on avantgardistinen; se edustaa ainakin jossain määrin internetin syövereistä kaivettua flar... Lue koko vinkki »
Borealia

Mikko Räty: Borealia

Borealia on Mikko Rädyn esikoisrunokokoelma. Kauniin sinikantisen runokirjan kansien välistä löytyy paljon kaikenlaista: Olemme kokoontuneet tänne kaikkialta kaikkeudestaja järjestäytyneet olomuotoihimme mammutinkaltaiset kärsäeläimet ja naakatkarhukaiset ja siat, perhoset, sisaret ja planeetatkuka miksikin luontonsa mukaan, esim. eksäsioli ... Lue koko vinkki »
Äiti ja sylikoira

Silja Kejonen: Äiti ja sylikoira

Runoilija Silja Kejonen on minulle uusi tuttavuus. Tämä Äiti ja sylikoira on jo kolmas Kejosen kokoelmista: esikoinen Vihkilumen talo ilmestyi 2017 ja Lähetä minulle ympyrä vuonna 2020. Äiti ja sylikoira -kokoelman runojen kuvasto on kiehtovaa. Sen ytimessä on äitihahmo, joka on äiti niin pienelle koiralle kuin tyttärellekin. Nämä roolit sekoitt... Lue koko vinkki »
Merenalaiset hulmuavat osat

Nina Rintala: Merenalaiset hulmuavat osat

Viime vuonna meriteemaa lähestyi konkari Helena Sinervo Merirequiem-kokoelmallaan. Nyt Nina Rintala on tarttunut neljännessä kokoelmassaan Merenalaiset hulmuavat osat samaan aiheeseen. Meri monissa muodoissaan, aaltoineen, hulmuavine osineen, ihmisten saastuttamana, alkukotina ja roskapyörteenä. Kuinka pienikokoiseen kirjaan mahtuu valtameri? Os... Lue koko vinkki »
Moulin Extra Beauté

Tytti Heikkinen: Moulin Extra Beauté

Runoilija Tytti Heikkisen tuotantoon tutustuin opintojen ja Varjot astronauteista -teoksen myötä. Se oli sen verran kiinnostava teos, että Heikkisen muuhunkin tuotantoon oli tarpeellista tutustua. Kiinnostavin muista teoksista on ehdottomasti Moulin Extra Beauté, joka toteuttaa runokirjaksi hyvin omaperäistä estetiikkaa. Isokokoinen, pehmeäkanti... Lue koko vinkki »
Ellen valkeudessa

Marianna Kurtto: Ellen valkeudessa

Marianna Kurton edellisestä runokokoelmasta on jo tovi: vuonna 2015 ilmestynyttä Rottakuningas-kokoelmaa on seurannut kolme romaania, mutta ei lainkaan runoja. Nyt Kurtto on palannut taas runouden pariin uudella Ellen valkeudessa -kokoelmalla. Teoksen alussa siteerataan W. B. Yeatsia ja Robert Ettingeriä, ja etenkin Ettinger-lainaus ”Clearly, th... Lue koko vinkki »
On todellakin kuljettava kuusikon läpi

Veera Sylvius: On todellakin kuljettava kuusikon läpi

Tätä runokokoelmaa luonnehdettiin kuvastossa haikumaiseksi. Se ja aivan todella hurmaava nimi riittivät houkuttelemaan tarttumaan kirjaan. Veera Sylvius on runoilijana ensikertalainen, työurallaan hän on työskennellyt avaruusfysiikan ja ja ohjelmistokehityksen parissa. Avaruus onkin läsnä runokokoelmassa – jo sen prologirunon ensimmäinen säkeist... Lue koko vinkki »
Mehiläisen paino

Katja Meriluoto: Mehiläisen paino

Paljonko mehiläinen painaa? Alle 0,1 grammaa, ilmeisesti, mutta ehkäpä se ei tässä ole se tarpeellisin tieto. Katja Meriluoto on suomentaja, lastenkirjailija ja runoilija, ja keskittynyt tähän asti erityisesti vironkielisen runouden suomentamiseen. Nyt Meriluoto on julkaissut ensimmäisen oman runokokoelmansa. Mehiläisteema alkaa Mehiläisen paino... Lue koko vinkki »
Vänrikki Stålin tarinat

Johan Ludvig Runeberg: Vänrikki Stålin tarinat

Oi maamme, maamme, synnyinmaa,soi, sana kaunoinen!Ei taivaan alla kukkulaa,ei laaksoa, ei rantaakaanniin armasta kuin pohjoinenmaa on tää isien. Hetkonen – mistäs lähtien Maamme-laulu on noin alkanut? Vuodesta 2007, sillä silloin ilmestyi ensimmäinen osa Juhani Lindholmin uudesta Vänrikki Stålin tarinat -suomennoksesta. Nyt käsillä oleva vuoden... Lue koko vinkki »
Nenän edessä vuori

Jyrki Kiiskinen: Nenän edessä vuori

Tiedätkö, millainen runomuoto on gazeeli? Ei se mitään, en minäkään tiennyt. 700-luvun arabiankielisestä runoudesta lähtöisin oleva muoto on nimetty arabiankielen sanan غزل (gazal) mukaan. Tämä sana tarkoittaa rakkaudellista lepertelyä ja flirttiä tai herkkää kauriinvasaa (tästä arabiankielen sanasta juurtuu myös sana gaselli). Wikipedian mukaan yk... Lue koko vinkki »
Valokaaria

Kristian Blomberg: Valokaaria

Tutkimusmatkani Kristian Blombergin runouteen jatkuu. Aloitin uusimmasta Kaikessa hiljaisuudessa -kokoelmasta, nyt on vuorossa seuraava eli Valokaaria vuodelta 2015. Tämä on kompaktimpi teos: Kaikessa hiljaisuudessa oli aikamoinen runsaudensarvi, tämä on tiiviimpi ja pienimuotoisempi. Jotenkin hyvin poesialainen teos, mitä toki voi Poesian perustaj... Lue koko vinkki »