Maailmanymmärrysmatka

Maaria Päivinen: Maailmanymmärrysmatka

Maaria Päivinen on kirjoittanut proosaa ja runoja. Nyt on runouden vuoro: Maailmanymmärrysmatka on takakanneessaan runsaaksi ja elämännälkäiseksi kuvailtu kokoelma on täynnä vimmaista tekstiä. Nimi viittaa maailmanympärimatkailuun ja melkoisia etäisyyksiä tämä kokoelma kattaakin, sen sivuilla vieraillaan monissa paikoissa. Mutta ehkäpä maailmaa ymp... Lue koko vinkki »
Yrjö Ärjylän herkimmät

Kimmo Ojala: Yrjö Ärjylän herkimmät

Lastenmusiikkiyhtye Orffien riveissä hienoa työtä tehnyt Kimmo Ojala on nyt myös lastenrunoilija. Runoutta ne laulunsanatkin toki ovat ja Orffien levyille Kimmo on sanoittanut melko nipun oivallisia lastenlauluja. Nyt on kuitenkin ihan kirjoissa ja kansissa. Jonkinlaisena kehyskertomuksena ensimmäisessä runossa esitellään kiukkuinen Yrjö Ärjylä,... Lue koko vinkki »
Supersäikeet

Kai Kajander: Supersäikeet

Kai Kajanderin esikoiskokoelma vuodelta 2014 tarttui kirjaston hyllystä matkaan kenties värikkään kantensa vuoksi. Kansi on kiinnostavan näköinen. Kajander valittiin Nuori Voima -lehden parhaiden debytanttien joukkoon vuonna 2011, mutta näyttäisi siltä, että ainakin julkaistu kirjallinen ura jäi tähän esikoiskokoelmaan. Supersäikeiden ensimmäine... Lue koko vinkki »
Kolme : Labyrintti

Raisa Jäntti: Kolme

Raisa Jäntin Kolme on runoteos, joka muodostuu kolmesta erillisestä vihkosesta. Labyrintti, Opaskierros ja Pohjapiirros ovat irrallisia, mutta kuuluvat yhteen, ja ne voi lukea haluamassaan järjestyksessä. Takakansiensa mukaan ne tutkivat ”tilaa ihmisen sisäpuolen ja äärettömän avaruuden mittakaavoilla”. Jokaista kolmea vihkosta yhdistää samankal... Lue koko vinkki »
Nimesi on Marjatta

Sirpa Kyyrönen: Nimesi on Marjatta

Sirpa Kyyrönen on tähän asti lukemani perusteella ollut luotettava, hyvä runoilija, eikä Nimesi on Marjatta tätä käsitystä horjuta. Einari Vuorela -palkinnolla vuonna 2023 palkittu kokoelma käsittelee halua ja lisääntymistä, biologiaa ja mytologiaa. Sekoitus on kiehtova ja kokonaisuus houkutteleva. Nimesi on Marjatta on tietysti heti viittaus Ka... Lue koko vinkki »
Valonhetki

Olli Sinivaara: Valonhetki

Olli Sinivaara on näitä runoilijoita, joihin tutustuin Tanssiva karhu -projektini myötä – Puut oli ensimmäinen voittaja sen jälkeen, kun luin kaikki siihen mennessä palkitut. Erinomainen kokoelma jätti halun tutustua Sinivaaran tuotantoon tarkemmin ja nyt kirjastotarjonnan satunnaistekijä toi lopulta luettavakseni Valonhetki-kokoelman vuodelta 2009... Lue koko vinkki »
Kaikko

Hanna Syrjämäki: Kaikko

Hanna Syrjämäen tuorein runokokoelma Tuu herätti Instagramissa mukavasti kohinaa. Se lähti oitis varaukseen kirjastosta, mutta en ole sitä saanut vielä käsiini. Samaan aikaan varattu Syrjämäen edellinen teos, Humahduksen Abundantia-sarjassaan julkaisema Kaikko ennätti ensin luettavaksi. Aloitetaan siis siitä. ne tykyttävät sisälläsi, pitoisuuks... Lue koko vinkki »
Akheron

Saila Susiluoto: Akheron

Kreikkalaisessa mytologiassa Akheron on Haadeen halki virtaava joki. Jokiahan Haadeessa piisaa; perinteisesti Akheron oli se joki, jonka yli Kharon kuolleita lautturoi (roomalaiset runoilijat antoivat tämän aseman Styksille). Kovin kalmaisissa tunnelmissa Saila Susiluodon samanniminen runokokoelma ei liiku, mutta Kreikassa kylläkin ja kreikkalaista... Lue koko vinkki »
Joku menee aina ensin

Anja Erämaja: Joku menee aina ensin

Joskus tulee hauskoja yhteensattumia. Nyt sellainen oli, kun luin lähes peräjälkeen kaksi runokokoelmaa, joiden taustalla on vanhemman menetys. Tällä kertaa se ensin mennyt oli Tuija Välipakan Saari josta olen poissa, jonka ytimessä oli isän poismeno. Anja Erämajan Joku menee aina ensin taas on saanut alkusysäyksensä äidin haurastumisesta, hapertum... Lue koko vinkki »
Itsekseen muuttuva

Kristian Blomberg: Itsekseen muuttuva

Operaatio ”Kristian Blombergin tuotanto haltuun” saapuu päätökseensä, kun luin tämän Blombergin toisen kokoelman vuodelta 2011. Kauniiden – ja leimallisen poesialaisten – kansien välistä löytyy runoilijan tyyliin sopivaa runoutta, jossa on kepeää aforistisuutta ja toisaalta historiallisten anekdoottien pudottelua ja faktojen noteeraamista. Kaik... Lue koko vinkki »
Saari josta olen poissa

Tuija Välipakka: Saari josta olen poissa

Sanotaan se heti: Tuija Välipakan Saari josta olen poissa on hieno runokokoelma. Välipakka on pitkän linjan runoilija, jonka esikoiskokoelma ilmestyi jo 2003; tämä on Välipakan kuudes kokoelma. Saari josta olen poissa kuvaa hienolla tavalla menetystä ja menneisyyttä.  Kuoleman aikamuoto ei ole perfekti.Ei, vaikka minulle soitetaan sairaala... Lue koko vinkki »
Animalia

Eeva Kilpi: Animalia

Eeva Kilven päiväkirjojen myötä heräsi mielenkiintoa tarttua myös runoihin. On toki kootut runot, mutta jotenkin on mukavampaa tutkailla yksittäisiä kokoelmakokonaisuuksia sellaisenaan, se on jotenkin helpommin sisäistettävä annos runoutta. Ainoana kirjaston hyllystä löytyi Animalia-kokoelma vuodelta 1987, joten aloitetaan siitä. Nimi herättää t... Lue koko vinkki »
Boxtrot

Ilpo Tiihonen: Boxtrot

Ilpo Tiihosen runous on kummitellut mielessä taka-alalla siitä asti, kun ihastuin ensituttavuuteeni, Largo-kokoelmaan. Largo edusti melko myöhäistä osaa Tiihosen tuotannosta, tämä Boxtrot on vähän varhaisempi. Kokoelma on ilmestynyt vuonna 1998 ja kannen graafinen suunnittelu viekin suoraan teinivuosiini, tämä 1990-luvun lopun tyyli on läpeensä tut... Lue koko vinkki »
Valolla maalattu

Merja Turpeinen: Valolla maalattu

Runokokoelmiin voi aina heittäytyä kokeilemaan ja katsomaan, mitä niistä löytyy, vähilläkin pohjatiedoilla. Merja Turpeisen Valolla maalattu on esikoiskokoelma; kirjoittaja on taustaltaan filosofian tohtori ja tutkija, mutta myös kuvataiteilija. Jo ympyrän kehälle ripoteltu sisällysluettelo kertoo syklisyydestä ja viittaa elämän kiertokulkuun. R... Lue koko vinkki »
Pieni runomieli

Martina Moliis-Mellberg: Pieni runomieli : Päättömiä riimejä

Leino odottelee koulun portilla siskoa kotimatkan seuraksi. Siskon kanssa matka kulkee halki kaupungin. Kaupungillahan tapahtuu kaikenlaista, kuten aina etenkin jos on mielikuvitusta tuomassa lisäkierroksia, ja Leino sommittelee näkemästään riimejä toisensa perään. Esimerkiksi huutokaupasta bongataan salapoliisi Henriikka Tavin suomennoksena näin: ... Lue koko vinkki »
Pieniä kovia nuppuja

Reetta Pekkanen: Pieniä kovia nuppuja

Takaperoinen tutkimusmatkani Reetta Pekkasen runouteen tulee toistaiseksi päätökseensä tämän esikoiskokoelman myötä. Vuonna 2014 ilmestynyt Pieniä kovia nuppuja on palkittu teos: se sai Katri Vala -palkinnon, Tiiliskivi-palkinnon ja Silja Hiidenheimon muistostipendin. Se oli myös ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi.  Esikoi... Lue koko vinkki »
Omantunnon Asioita

Vilja-Tuulia Huotarinen: Omantunnon asioita

Olen lukenut Vilja-Tuulia Huotariselta kaikenlaista, mutta en vielä runokokoelmaa. Päädyin aloittamaan nyt tuoreimmasta, Omantunnon asioita on ilmestynyt vuonna 2020 (seuraava kokoelma Menettämisestä, säilyttämisestä ilmestyy syksyllä 2024). Kokoelma koostuu proosarunoista, jotka on jaettu eri tahoille omistettuihin osioihin: on vauvoille, saarelle... Lue koko vinkki »
Vain heteitä

Carlos Lievonen: Vain heteitä

Carlos Lievosen esikoisrunokokoelma Vain heteitä on kovin rakkaudellista tekstiä. Se kuvaa läheisyyttä, hellyyttä ja intohimoa värikkäällä ja runsaalla tavalla, joka tulvii luontokuvastoa. Teksti on aistillista. Kokeile vaikka tätä kuvausta: Suljettu ovi on hajustanut huoneenja aamuntiivis myski on kevyt peura varhaisuuden kedollanuuhkimassa, k... Lue koko vinkki »
Vaarallisen eläimen tilanne

Raisa Jäntti: Vaarallisen eläimen tilanne

Olen sanonut, että runous on turvallista ja helposti lähestyttävää kirjallisuutta, koska runokokoelmat ovat tavallisesti sen verran pieniä, että vaikka joku teos ei niin osuma olisikaan, ainakaan siitä ei tarvitse kärsiä pitkään. Voi siis rohkeasti kokeilla. Vaan entäs kun vastaan tulee pitkälti yli 200-sivuinen runokokoelma? Se vaatii jo enemmän h... Lue koko vinkki »
Tauoton

Milka Luhtaniemi: Tauoton

Runoilija ja dramaturgi Milka Luhtaniemi on julkaissut toisen kokoelmansa. Esikoinen Kirnu oli mielenkiintoinen, mutta koin sen vaikeaksi. Teoksen sirpaleisuus oli kovin vaikeaselkoista, mutta ei kuitenkaan liian tuskastuttavaa. Yleisesti Kirnusta pidettiin paljon; sitä saattaa hyvillä mielin sanoa arvostelumenestykseksi. Minäkin uskaltauduin tartt... Lue koko vinkki »