Taivas päivystää

Mirkka Rekola: Taivas päivystää

Mirkka Rekolan (1931–2014) runokokoelma Taivas päivystää on runoilijan myöhäistä tuotantoa, ilmestynyt yli 40 vuotta esikoiskokoelman jälkeen. Se palkittiin Tanssiva karhu -palkinnolla vuonna 1997 ja siksi se on nyt minunkin käsissäni. Rekola oli nimenä tutuimmasta päästä Tanssiva karhu -voittajia; vaikka en ole runoutta juuri seurannut, Rekolan... Lue koko vinkki »
Taivas avoin sinussa

Bo Carpelan: Taivas avoin sinussa : Valitut runot 1984–2001

Bo Carpelan (1926–2011) oli maineikas ja moneen kertaan palkittu suomenruotsalainen kirjailija. Omalle lukulistalleni Carpelan päätyi Tanssiva karhu -palkinnon myötä: kokoelma I det sedda voitti palkinnon vuonna 1996. Kokoelmaa ei ole suomennettu sellaisenaan, mutta tästä valikoimasta se löytyy ainakin osittain. Vaan on tässä muutakin, runoutta ... Lue koko vinkki »
Musta oli valkoinen

Lauri Otonkoski: Musta oli valkoinen

Runoilija Lauri Otonkoski on Helena Sinervon lisäksi ainoa, joka on voittanut Tanssiva karhu -palkinnon useammin kuin kerran. Ensimmäinen voitto tuli tällä Otonkosken neljännellä runokokoelmalla vuonna 1996. Musta oli valkoinen on matkapäiväkirja: alkulehdet kertovat, että se on kirjoitettu Grassinassa, Toscanassa, syksyllä 1994. Ilman tätä main... Lue koko vinkki »
Ankkuripaikka

Pentti Holappa: Ankkuripaikka

Ennen Tanssiva karhu -projektiani Pentti Holappa oli lähinnä nimenä tuttu Ystävän muotokuvan Finlandia-palkinnon myötä. Ankkuripaikka on Holapan 14. runokokoelma ja ilmestynyt yli 40 vuotta esikoiskokoelman Narri peilisalissa (1950) jälkeen, osana Holapan tuottoisampaa myöhäiskautta. Runokirjojen takakannet kertovat harvemmin mitään kovin yksity... Lue koko vinkki »
Isi joka partaansa katosi ja muutama muu isi

Jukka Behm ja Markku Metso: Isi joka partaansa katosi ja muutama muu isi

Nyt on esittelyssä lasten kuvakirja, josta aikuisetkin tykkää. Kirjassa esitellään erilaisia isihahmoja ja jokainen voi sieltä löytää oman suosikkinsa. Jukka Behm on riimitellyt tekstit niin soinnukkaasti, että niitä on varsin kiva lukea, etenkin ääneen. Tarina kuoriutuu esiin lähes rallattamalla. Tekstiä voi huoletta verrata Kirsi Kunnaksen ty... Lue koko vinkki »
Sielun veli

Sirkka Turkka: Sielun veli

Tästä lähtee matka Tanssiva karhu -palkitun runouden pariin. Ensimmäisenä palkinnon voitti runoilija Sirkka Turkka, vuonna 1994 jo valtaosan tuotannostaan julkaissut, pariin otteeseen Valtion kirjallisuuspalkinnolla ja kertaalleen Finlandialla palkittu runoilija. Kokoelma kulkee monenlaisissa maisemissa. Kotoisemmista oloista, koirien, hevosten ... Lue koko vinkki »
Pölyn historia

Veera Antsalo: Pölyn historia

Kun nyt olen runouden pariin sukeltanut, joudun valitsemaan vähän sokkona kirjastojen tarjonnasta. Tunnen varsinkin nykyrunoilijoita perin kehnosti, joten luettavaa valitsen milloin milläkin perusteella. Pölyn historia tarttui haaviin nimensä ja kauniiden kansiensa vuoksi. Jenny Saarelle (ei sukua) kiitos siis tästä! Pölyn historia on proosaruno... Lue koko vinkki »
Paetkaa purret kevein purjein

Eeva-Liisa Manner: Paetkaa purret kevein purjein

Suomalaisen modernismin uranuurtajan Eeva-Liisa Mannerin runokokoelma Paetkaa purret kevein purjein edustaa mannerin myöhempää tuotantoa. Kokoelmassa on Mannerin omia runoja, mutta myös suomennoksia Konstantinos Kaváfikselta ja Ezra Poundilta. Kokoelman prologi kommentoi hyvin suoraan julkaisuajan tapahtumia, Yhdysvaltojen asemaa maailmanpoliisi... Lue koko vinkki »
Kuten avata äkisti

Virpi Vairinen: Kuten avata äkisti

Olen ajatellut pitkään, että runous on vaikeaa, en tajua, ei kannata lukea – ja tämä siltä pohjalta, että herkkänä lukiolaisena kirjoitin itse runoja ja kävin jopa runopiirissä. Tulin hiljattain siihen tulokseen, että itse asiassa ei, runojen lukeminen ei ole sen vaikeampaa kuin proosan, sen kun avaa kirjan ja alkaa lukea. Näinhän se on, ja sitt... Lue koko vinkki »
Levottomia unia

Edith Södergran: Levottomia unia

Suomenruotsalainen runoilija Edith Södergran (1892–1923) kuoli nuorena, mutta jätti pysyvän jäljen suomalaiseen runouteen. Hänen esikoiskokoelmansa Dikter oli ensimmäinen Suomessa julkaistu kokonaan vapaamittainen runokokoelma ja sen kuvakieli poikkesi totutusta. Södergran oli modernismin, futurismin ja symbolismin ääni. Tähän kokoelmaan on koot... Lue koko vinkki »
Dogma

Saila Susiluoto: Dogma

Päätin lukea enemmän runoja. Mutta mitä? Tein nopean vierailun lähikirjaston runohyllylle ja sieltä ajauduin Saila Susiluodon kohdalle. Nimi oli tuttu hiljattain lukemastani Kehrä-romaanista, joten Dogma kauniin oransseine kansineen sai luvan tarttua matkaan. Kuinka satunnaisotannassa kävi? Dogma rakentuu kehykselle, jossa elokuvaohjaaja hakee a... Lue koko vinkki »
Aum Golly

Jukka Aalho ja GPT-3: Aum Golly : Tekoälyn runoja ihmisyydestä

Jukka Aalho vieraili keväällä 2021 Takakansi-podcastissa puhumassa Aum Golly -runokokoelmastaan, jonka Aalho on kirjoittanut yhdessä GPT-3-tekoälyn kanssa. Kiinnostuin, mutta puoli vuotta näemmä vaati saada kokoelma lopulta luettua. Koko luomisprosessi tapahtui 24 tunnin sisällä. Aalho antoi tekoälylle syötteet, joiden pohjalta tekoäly laati run... Lue koko vinkki »
Grammata

A. W. Yrjänä: Grammata

A. W. Yrjänän runot eivät tule lautaselle valmiiksi katettuna, vaan ne kuin vaativat lukijaa ajattelemaan toisenkin kerran sekä ottamaan selvää tekstien henkilöistä ja paikoista – hyvä niin. Grammatan tekstejä tekee mieli kypsytellä ja antaa niille useampi lukukerta. Jälkimaku on hieno. Yrjänän runoissa kertoja voisi olla ikuinen löytöretkeilijä... Lue koko vinkki »
Söpölääselle

Arto Juurakko: Söpölääselle

Tämä runokirja on jo yhdestoista Arto Juurakon runokirja. Kaikki nämä runokirjat ovat niin hyviä, niin hauskoja, niin oivaltavia, että aina jää odottamaan seuraavaa. Juurakko riimittelee eteläpohjanmaalaisella murteella ja sellaiseen tyyliin, että sen ymmärtää, ei tarvitse miettiä, että mitähän tässä nyt tarkoitettiin. Jokainen runo on arjen rak... Lue koko vinkki »
Terveiset ulapalta

Jukka Itkonen ja Camilla Pentti: Terveiset ulapalta : Runoja vesiltä

Jukka Itkosen runojen pariin on aina ihanaa palata. Tosin myönnän, että näin tehdessäni tunnen aina pienen häpeän pistoksen, sillä aikuisten runot eivät minua erityisesti puhuttele, mutta lastenrunojen äärellä onnistun jostain syystä löytämään sisäisen ipanan. Huumoria ja hauskoja oivalluksia, niitähän näistä saa! Itkosen runot yleensä rakentuva... Lue koko vinkki »
Cikada

Shaun Tan: Cikada

Aina silloin tällöin olen täälläkin haikaillut aikuisille suunnattujen kuvakirjojen perään ja tässä sitä nyt sitten on. Työelämän helvettiin paneutuva Cikada kertoo kaskaasta, joka on seitsemäntoista vuoden ajan uskollisena palvellut työnantajaansa ja palkintona on ollut vain työpaikkakiusaamista ja niin pieni palkka, että sillä ei makseta edes kod... Lue koko vinkki »
Merenvaahdon palatsi

Anni Sumari (toim.): Merenvaahdon palatsi

Olen vältellyt runoja, koska useimmiten jokin ei vain runojen kanssa klikkaa. Taidan olla turhan konkreettinen. Parhaimmillaan runous toimii, on rytmiä ja mielenkiintoisia kielikuvia ja kiinnostavia ajatuksia; pahimmillaan runous on tylsää, yhdentekevää ja teennäistä. Merenvaahdon palatsi on Anni Sumarin koostama ja suomentama otos yhdysvaltalaista... Lue koko vinkki »
Johdatus pimeään

Matti Kangaskoski: Johdatus pimeään

Runoilija ja tutkija Matti Kangaskosken kolmas runoteos Johdatus pimeään voitti Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnon 2020, ihan syystä.  Tämän hienon teoksen lukemiseen kannattaa varata aikaa. Se kutsuu lukijaa pysähtelemään, pitämään ajatustaukoja. Ainakin minuun kirja vaikutti niin, että monin paikoin pysähdyin kysymään, mitä itse ajattelen... Lue koko vinkki »
Rajalliset maat

Olli Heikkonen: Rajalliset maat

Rajalliset maat on Olli Heikkosen kuudes runoteos. Esikoisestaan Jakutian aurinko hän sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja teoksestaan Teoria Kaikkein pienimmistä Einari Vuorela -palkinnon, se jaetaan joka kolmas vuosi.  Jos runojen lukeminen jäi niihin muutamaan pakolliseen äidinkielen tunneilla ja haluaisit nyt aloittaa, voisin suos... Lue koko vinkki »