Hukka nukka tukka

Miia Toivio: Hukka nukka tukka

Aloitetaan kannesta: yksi suosikeistani, Jenni Saari, on taiteillut Hukka nukka tukalle upean kannen. Mielenkiinto herää oitis. Miia Toiviolta olen aikaisemmin lukenut vain kymmenisen vuotta sitten ilmestyneen Pysty hiljaisuus -kokoelman (joka sekin oli ulkoasultaan Jenni Saaren kaunista kädenjälkeä), jonka koin kiehtovaksi, mutta vaikeaksi. Sam... Lue koko vinkki »
Tämä kaikki on liikaa

Satu Erra: Tämä kaikki on liikaa

Satu Erran toinen runokirja siteeraa motokseen Marie Kondoa. Mikäpä ettei – tavarasta molemmat kirjoittavat. Tässä runokokoelmassa “esineet asettuvat taloksi, ovat ympäriinsä ja valloillaan”. Tavaroita järjestellään ja siinä sivussa käydään myös kahden ihmisen välistä rajapintaa. Runoissa M puhuu filosofisuuksia Kondolta kuulostavalla äänellä, mutt... Lue koko vinkki »
Etäisyys, leikki

Jere Vartiainen: Etäisyys, leikki

Jere Vartiainen oli runoilijana minulle aivan uusi tuttavuus. Lavarunouden Suomen mestari vuodelta 2014 on julkaissut nyt neljä runokokoelmaa, joista edellinen, Minuus | Miinus ylsi Tanssiva karhu -palkintoehdokkaaksi vuonna 2019.  Etäisyys, leikki -kokoelmaa kuvataan takakannessa satumaailmoita ja arjen haasteita yhdisteleväksi monitasoiseksi k... Lue koko vinkki »
Menettämisestä, säilyttämisestä

Vilja-Tuulia Huotarinen: Menettämisestä, säilyttämisestä

Monipuolisen kirjailijan Vilja-Tuulia Huotarisen kuudes runokokoelma Menettämisestä, säilyttämisestä ei kovin kaukaisissa sfääreissä liitele. Kanteen on kuvattu esimerkiksi sakset, veitsi, lyijykynä ja lapanen. Arkisia asioita! Kokoelma jakautuu kahteen osaan, jotka ovat luontevasti ”Menettämisestä” ja ”Säilyttämisestä”. Menettämisessä kirjoitet... Lue koko vinkki »
Valenssi

Pauliina Haasjoki: Valenssi

Valenssi on kemiassa jo hieman vanhentunut termi, joka kuvaa alkuaineen atomien muodostamien kemiallisten sidosten määrää. Mitä suurempi valenssi, sitä enemmän erilaisia yhdisteitä alkuaine voi muodostaa. Valenssin käsite on omaksuttu myös kielitieteeseen, jossa se kuvaa verbin hallitsemien argumenttien määrää: monovalentti verbi ei saa objektia (”... Lue koko vinkki »
Aallonmurtaja

Pauliina Haasjoki: Aallonmurtaja

Olen käynyt läpi Pauliina Haasjoen runotuotantoa. Runeberg-palkinnon ehdokkaaksi päässyt Aallonmurtaja on vuodelta 2011. Sen nimi viittaa merelle, mutta kannessa on lentokoneen siluetti. Sen sivuilla matkaa tehdäänkin niin lentokoneella kuin laivalla, vieraillaan saarilla ja hiekkarannoilla. Kokoelman aloittava runo ”Yölento” tarkastelee maailmaa l... Lue koko vinkki »
Naispatsaita

Sirpa Kyyrönen: Naispatsaita

Vielä oli yksi Sirpa Kyyrösen runokokoelma lukematta, tämä Katri Vala -palkittu esikoiskokoelma Naispatsaita. Tuttua kuvastoa tässä esikoisessakin on: kuten nimestä voi päätellä, naiseus on vahvassa osassa, ja erilaista luontokuvastoa on mukana paljon. Kyyrösen kuvaama naisten maailma on mieslukijalle kiehtova. Muodoltaan Naispatsaita ei ole pat... Lue koko vinkki »
Hiukset

Pauliina Haasjoki: Hiukset

Kun olen Pauliina Haasjoen kokoelmia viime aikoina katsellut vähän eri puolilta tämän kirjallista tuotantoa, olen saanut ilahtua kokoelmien monipuolisuudesta. Siitä hyvä esimerkki on suunnilleen Haasjoen bibliografian puolivälistä löytyvä Hiukset, joka ilmestyi 2013. Hiukset on sellainen runokokoelma, joka ei oikeastaan tunnu niinkään kokoelmalt... Lue koko vinkki »
Ukkosen odottajat

Pauliina Haasjoki: Ukkosen odottajat

Pauliina Haasjoen (s. 1976) esikoiskokoelma ilmestyi jo vuonna 1999. Tämä Ukkosen odottajat on Haasjoen, silloisen kirjallisuuden opiskelijan, toinen kokoelma vuodelta 2002. Kokoelma on rakenteeltaan selkeä: siinä on seitsemän nimettyä osiota, joista jokaisessa on kuusi runoa. Runot ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta nimettömiä. Muodoltaan... Lue koko vinkki »
Valo pilkkoo pimeää

Pekka Kytömäki: Valo pilkkoo pimeää

Pekka Kytömäen toinen runokokoelman jatkaa Ei talvikunnossapitoa -esikoiskokoelman kanssa samoilla linjoilla. On soma Anna Kytömäen piirtämä kansi ja runokokoelma täynnä pieniä nokkeluuksia. Tyyli on vähän haikumaista, tosin vaikuttaisi irtoavan tiukasta haikumuodosta enemmän kuin esikoiskokoelmassa. Tämä on helppoa runoutta, mutta toisaalta myö... Lue koko vinkki »
Palava maa

Olli Sinivaara: Palava maa

Olli Sinivaara tuli tutuksi erinomaisesta Puut-kokoelmastaan. Nyt vuorossa on Sinivaaran toinen kokoelma, Palava maa vuodelta 2007. Kansiliepeestä katseleekin nuorempi mies – vuonna 2007 kanssani samanikäinen Sinivaara olikin vielä kovin nuori. Ilme on vakava, mikä sopiikin hyvin tähän runokokoelmaan: aika totista tekstiä on luvassa. Kokoelma al... Lue koko vinkki »
Vertailkaamme mytologioita

Leonard Cohen: Vertailkaamme mytologioita

Leonard Cohenin esikoisrunokokoelma oli jo nimeltään tuttu. Alankomaalaisen boutique-pelijulkaisija Splotterin oivallisessa The Great Zimbabwe -lautapelissa kilvoitellaan Suur-Zimbabwen alueella, palvotaan erilaisia jumalia ja jokaisen vuoron lopussa on vaihe, jossa tarkastetaan, voittiko joku pelin. Tämä vaihe on nimetty Cohenin mukaan “Let us com... Lue koko vinkki »
Salakuljetuksia

Reetta Pekkanen: Salakuljetuksia

Koska Reetta Pekkasen tuotanto on kiinnostanut, piti varsinaisten kokoelmien lisäksi katsastaa Salakuljetuksia, Poesiavihkoissa julkaistu vihkonen. Runokokoelma tämäkin on ja pienimuotoisuudessaan oikein viehättävä. Mikä enää kuulostaisi tarpeeksi siltämiltä kämmenten välissä sulava epätoivo tuntuumiltä tuntuu. Pyöräilen lisää,ei tähänkään kann... Lue koko vinkki »
Sytytys

Pekka Kytömäki: Sytytys : Palindromirunoja

Olen lukenut Pekka Kytömäeltä pari runokokoelmaa, mutta en vielä palindromirunoja. Niistä Kytömäki kai parhaiten tunnetaan, joten pitihän näihin kaksisuuntaisiin runoihin tutustua. Kohdalle osui ensin tämä Sytytys-kokoelma, tuoreempi Kytömäen kahdesta palindromirunokokoelmasta. Iski kieli, ölisi,löi leikiksi. Kokoelman aloittava ”Alussa oli... Lue koko vinkki »
Torso

Erkka Filander: Torso

Puolisattumalta luen Erkka Filanderin runokokoelmia kronologisesti oikeassa järjestyksessä. Esikoisen Heräämisen valkea myrsky jälkeen on siis vuorossa Torso. Runokokoelmien takakannet ovat melko harvoin erityisen informatiivisia: tämä sanoo vain “vastalause näkyvälle”. Asia harvinaisen selkeä. Jos esikoiskokoelma oli hyvin runsas ja kieleltään ... Lue koko vinkki »
Diiva räjähtää nurmikoksi

Elsa Tölli: Diiva räjähtää nurmikoksi

Lavarunoilija Elsa Tölli säväytti omakustanteisella Fun Primavera -teoksella, joka voitti Tanssiva karhu -palkinnon. Tampereella saattoi kiitellä onneaan, kun kirjastoon on 150 kappaleen painoksesta liiennyt muutamakin kappale teosta. Nyt Tölliä on saatavilla helpommin, kun uusi teos Diiva räjähtää nurmikoksi on Otavan kustantama. Isosta kustant... Lue koko vinkki »
Heräämisen valkea myrsky

Erkka Filander: Heräämisen valkea myrsky

Erkka Filanderin nimi on tietysti tuttu Poesian kirjoista, sen verran ahkerasti Filander on Poesian parissa toiminut. Filanderin omaan runouteen en kuitenkaan vielä ollut tutustunut, joten oli korkea aika paikata tämä puutos. Esikoiskokoelma on aina luontava paikka aloittaa. Kokoelman julkaisun aikaan Filander oli vain 19-vuotias! Sillä pääsikin si... Lue koko vinkki »
Ivalo : Tekstejä Saamenmaalta

Christian Dotremont: Ivalo : Tekstejä Saamenmaalta

Belgialainen Christian Dotremont (1922–1979) oli taidemaalari ja runoilija, joka lukeutui surrealisteihin ja oli COBRA-avantgarderyhmän perustajajäseniä. Dotremont oli Saamenmaan ystävä: hän teki kaikkiaan kaksitoista matkaa pohjoiseen Fennoskandiaan. Näistä matkoistaan Dotremont myös kirjoitti; tähän Poesiavihkoissa julkaistuun vihkoseen on koottu... Lue koko vinkki »
Lempeät tukaanit

Sirpa Kyyrönen: Lempeät tukaanit

Lempeät tukaanit vuodelta 2012 on Sirpa Kyyrösen toinen runokokoelma ja seurasi Katri Vala -palkittua esikoista Naispatsaita. Se onkin tämän kokoelman jälkeen ainoa Kyyrösen kokoelmista, jota en ole lukenut. Tähän asti jokainen kokoelma on ollut ilo, eikä Lempeät tukaanit ole poikkeus. Kyyrönen on tässä kokoelmassa kirjoittajana vuolas, osa runo... Lue koko vinkki »
Naisen paikka

Vilja-Tuulia Huotarinen: Naisen paikka

Naisen paikka edustaa Vilja-Tuulia Huotarisen varhaista runotuotantoa. Vuonna 2007 ilmestynyt kokoelma on Huotarisen toinen. Kansikuva on oivaltava, siihen on kuvattu  pitsinen hartiahuivi, jonka keskelle jää musta tyhjä tila – se naisen paikka. Nimi antaa odottaa feminismiä ja sitähän tulee. Naisen paikka luotaa naisen asemaa osana sukupol... Lue koko vinkki »