Aallonmurtaja

Pauliina Haasjoki: Aallonmurtaja

Olen käynyt läpi Pauliina Haasjoen runotuotantoa. Runeberg-palkinnon ehdokkaaksi päässyt Aallonmurtaja on vuodelta 2011. Sen nimi viittaa merelle, mutta kannessa on lentokoneen siluetti. Sen sivuilla matkaa tehdäänkin niin lentokoneella kuin laivalla, vieraillaan saarilla ja hiekkarannoilla. Kokoelman aloittava runo ”Yölento” tarkastelee maailmaa l... Lue koko vinkki »
Hiukset

Pauliina Haasjoki: Hiukset

Kun olen Pauliina Haasjoen kokoelmia viime aikoina katsellut vähän eri puolilta tämän kirjallista tuotantoa, olen saanut ilahtua kokoelmien monipuolisuudesta. Siitä hyvä esimerkki on suunnilleen Haasjoen bibliografian puolivälistä löytyvä Hiukset, joka ilmestyi 2013. Hiukset on sellainen runokokoelma, joka ei oikeastaan tunnu niinkään kokoelmalt... Lue koko vinkki »
Diiva räjähtää nurmikoksi

Elsa Tölli: Diiva räjähtää nurmikoksi

Lavarunoilija Elsa Tölli säväytti omakustanteisella Fun Primavera -teoksella, joka voitti Tanssiva karhu -palkinnon. Tampereella saattoi kiitellä onneaan, kun kirjastoon on 150 kappaleen painoksesta liiennyt muutamakin kappale teosta. Nyt Tölliä on saatavilla helpommin, kun uusi teos Diiva räjähtää nurmikoksi on Otavan kustantama. Isosta kustant... Lue koko vinkki »
Lempeät tukaanit

Sirpa Kyyrönen: Lempeät tukaanit

Lempeät tukaanit vuodelta 2012 on Sirpa Kyyrösen toinen runokokoelma ja seurasi Katri Vala -palkittua esikoista Naispatsaita. Se onkin tämän kokoelman jälkeen ainoa Kyyrösen kokoelmista, jota en ole lukenut. Tähän asti jokainen kokoelma on ollut ilo, eikä Lempeät tukaanit ole poikkeus. Kyyrönen on tässä kokoelmassa kirjoittajana vuolas, osa runo... Lue koko vinkki »
Pimeän lehdet

Harry Salmenniemi: Pimeän lehdet

Harry Salmenniemi on kiinnostava kirjailija: Texas, sakset on hieno runokokoelma ja uudemmat romaanit ovat olleet hyviä. Myös Salmenniemen novellikokoelmat kiinnostavat. Nyt jatkoin tutkimuksiani Salmenniemen kirjallisuuden parissa Otavan vuonna 2015 julkaisemasta Pimeän lehdet -runokokoelmasta, joka on Salmenniemen viides kokoelma. Tämä kokoelm... Lue koko vinkki »
Valonhetki

Olli Sinivaara: Valonhetki

Olli Sinivaara on näitä runoilijoita, joihin tutustuin Tanssiva karhu -projektini myötä – Puut oli ensimmäinen voittaja sen jälkeen, kun luin kaikki siihen mennessä palkitut. Erinomainen kokoelma jätti halun tutustua Sinivaaran tuotantoon tarkemmin ja nyt kirjastotarjonnan satunnaistekijä toi lopulta luettavakseni Valonhetki-kokoelman vuodelta 2009... Lue koko vinkki »
Joku menee aina ensin

Anja Erämaja: Joku menee aina ensin

Joskus tulee hauskoja yhteensattumia. Nyt sellainen oli, kun luin lähes peräjälkeen kaksi runokokoelmaa, joiden taustalla on vanhemman menetys. Tällä kertaa se ensin mennyt oli Tuija Välipakan Saari josta olen poissa, jonka ytimessä oli isän poismeno. Anja Erämajan Joku menee aina ensin taas on saanut alkusysäyksensä äidin haurastumisesta, hapertum... Lue koko vinkki »
Omantunnon Asioita

Vilja-Tuulia Huotarinen: Omantunnon asioita

Olen lukenut Vilja-Tuulia Huotariselta kaikenlaista, mutta en vielä runokokoelmaa. Päädyin aloittamaan nyt tuoreimmasta, Omantunnon asioita on ilmestynyt vuonna 2020 (seuraava kokoelma Menettämisestä, säilyttämisestä ilmestyy syksyllä 2024). Kokoelma koostuu proosarunoista, jotka on jaettu eri tahoille omistettuihin osioihin: on vauvoille, saarelle... Lue koko vinkki »
Kirjoitusmerkkien meri

Yumi Fuzuki: Kirjoitusmerkkien meri

Yumi Fuzukin runokokoelma Kirjoitusmerkkien meri ilmestyi suomeksi jo 2016 Mayu Saaritsan japanista suomentamana. Se on taas ajankohtainen, sillä kirjasta on hiljattain otettu uusi painos. Yumi Fuzuki on nuori kirjailija ja tämän kokoelman runot syntyivät Fuzukin ollessa 14–17-vuotias.  Kokoelma on kirjailijan nuoruudesta huolimatta palkittu m... Lue koko vinkki »
Nimettömästä

Veera Antsalo: Nimettömästä

Veera Antsalon runouden pariin päädyin aikoinaan satunnaisotannalla ja osin Jenny Saaren kauniin kansitaiteen houkuttelemana. On ilo havaita, että sama linja jatkuu ja tässä Antsalon uusimmassakin kokoelmassa on Saaren taituroima kiehtova ulkoasu. Kannesta löytyy sormenjälkiä, lehtiä, perhosia, muurahaisia, kirppuja ja muita hyönteisiä. Monenlai... Lue koko vinkki »
Seuraa yötä, joka kuin vihollinen rientää jo pois

Anni Sumari: Seuraa yötä, joka kuin vihollinen rientää jo pois

Anni Sumari on runoilijana tuttu Mitta ja määrä -runokokoelmasta, joka tosin jo yli 25 vuoden takaa, ja toisaalta yhdysvaltalaisen runouden suomentajana. Enostonen kuvastosta bongattu uusi kokoelma oli siis syystä tutustumisen arvoinen. Jo sen nimi lumoaa: Seuraa yötä, joka kuin vihollinen rientää jo pois. Kuinka voisi olla kiinnostumatta! Olen ... Lue koko vinkki »
Varjot astronauteista

Tytti Heikkinen: Varjot astronauteista

Runoilija Tytti Heikkinen oli aktiivinen vuoden 2010 paikkeilla, mutta on sittemmin hiljentynyt. Eipä se mitään. Etenkin tämä Varjot astronauteista on jättänyt jälkensä kirjallisuudenopiskeluun. Sitä kautta minäkin tähän törmäsin, sillä kirjallisuusanalyysikurssilla Heikkisen runoja nostettiin esimerkiksi nykyrunoudesta ja erityisesti flarfista. ... Lue koko vinkki »
Jokeri

Aki Salmela: Jokeri

Aki Salmelan seitsemäs (kansilieve sanoo kuudes, mutta laskee vain Tammen julkaisemat) runokokoelma vuodelta 2014 ottaa kokonaisuutensa rakenteeksi korttipakan: enimmäkseen sivun mittaiset runot on nimetty korttien mukaan ja järjestetty maittain. Lopussa on vielä teoksen nimiruno, jokeri. Kokoelma kyseenalaistaa heti alkajaisiksi totisuuttaan si... Lue koko vinkki »
Kaikessa hiljaisuudessa

Kristian Blomberg: Kaikessa hiljaisuudessa

On ilahduttavaa löytää uusi, mielenkiintoinen runoilija. Kristian Blombergin nimi on ollut kenties etäisesti tuttu, onhan Blomberg ollut monessa mukana, muun muassa Poesian perustajajäsenenä ja useiden palkintojen voittajana ja ehdokkaana. Blombergin runoihin en ole kuitenkaan vielä tutustunut. Nyt oli aika, kiitos kirjallisuusanalyysikurssin. N... Lue koko vinkki »
Täyttä ainetta

Helena Sinervo: Täyttä ainetta

Helena Sinervo on pitkän linjan runoilija ja kirjailija. Tutustuin Sinervoon tuplana Tanssiva karhu -maratonin aikana, Sinervo kun on toinen kahdesta runoilijasta, jotka ovat voittaneet Karhun kahdesti. Senkin jälkeen jäi halu lukea lisää Sinervon runoja ja luin viime vuonna oivallisen Merirequiemin. Tämä Täyttä ainetta lienee odotellut vuoroaan hy... Lue koko vinkki »
Omaa sukua

Marjo Heiskanen: Omaa sukua

Marjo Heiskanen (s. 1963) on monipuolinen kirjoittaja, joka on kirjoittanut niin romaaneja, runoja kuin elämäkertaakin. Nyt on taas runokokoelman vuoro. Nimi antaa jo viitteen siitä, mistä on kyse: omasta suvusta. Jo ensimmäisellä sivulla mainitaan taiteilijaserkku, perhe, isä, isoäiti. Lisää viitteitä: ”Hittoon sen Hiitolanne kanssa”, noitui va... Lue koko vinkki »
Katseen maanosat

Pauli Hautala: Katseen maanosat

Pauli Hautala (s. 1984) on esikoisrunoilija, jonka esikoisrunokokoelman Katseen maanosat on julkaissut Poesia. Kirjassa on Olli-Pekka Tennilän kiehtova kansikuva ja se on esineenä miellyttävän vähäeleinen. Runot sen sivuilla avautuvat proosamaisina, tasapalstaisina enimmäksen muutaman rivin mittaisina katkelmina. Poesian sivuilla teosta kuvailla... Lue koko vinkki »
Olen nyt täällä metsässä

Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä

Anja Erämajan edellinen runokokoelma Ehkä liioittelen vähän (2016) palkittiin Tanssiva karhu -palkinnolla, ja nyt tämä uusin kokoelma on niin ikään Tanssiva karhu -ehdokkaana. Jotain raatiin tenhoavaa Erämajan tyylissä taitaa olla. Mutta miksipä ei – pidin edellisestä kokoelmasta ja tämäkin maistuu. Kirjan runot ovat mitaltaan vaihtelevia. Osa o... Lue koko vinkki »
Tuntemattoman planeetan unia

Johanna Ikonen: Tuntemattoman planeetan unia

Runokokoelma Tuntemattoman planeetan unia kantaa huolta ihmisen ja pla­neetan tilasta, kertoo takakansi, ja tällaiseen kuvastoon uppoudutaan heti kokoelman ensimmäisessä runossa, maalailemaan maailmanlopun ennustuk­sia. Itse runot ovat runsassanaista proosarunoutta, pitkiä kappaleita tasale­vyistä tekstiä. Valittu tyyli näyttää sivuilla vähän ty... Lue koko vinkki »